Elokuvassa
käydään läpi sitäkin vaihetta, kun Punakone valmistautui
ensimmäiseen NHL-Kanadan kohtaamiseen Montrealissa. Sapporon
olympiakisoissa Neuvostoliitto oli voittanut kultaa, mutta nyt oli
edessä kaikkien aikojen kovin vastustaja. Tarasov järjesti yhden
valmistautumisottelun, jossa maajoukkuetta vastaan asettui Moskovan
Spartak. Siinä Tarasov menetti hermonsa, käski pelaajansa kesken
ottelun pukukoppiin
ja keskeytti pelin. Syynä oli maalin hylkääminen sitä edeltäneen
paitsion takia, Tarasovin mielestä väärin perustein.
On
tällaisia tempauksia muulloinkin tehty, mutta tässä tapauksessa
oli kohtalokasta, että ottelua katsomassa Luzhniki-hallissa
oli myös Leonid
Brezhnev.
Otsikkoni on ehkä liian jyrkkä, mutta käytännössä asia oli
näin, sillä Neuvostoliiton jääkiekkoliiton johtomiehet kyllä
tiesivät, että nyt Tarasov oli tehnyt korvaamattoman virheen.
Tarasov sai potkut ja Kanadaan lähti Vsevolod
Bobrov.
Jääkiekkohistoriassa
kylläkin kerrotaan, että tämän protestinsa Tarasov teki jo kolme
vuotta aiemmin sarjaottelussa Spartakia vastaan. Tällaiset
tempaukset joka tapauksissa murensivat Tarasovin arvovaltaa ja
kesällä 1972 mitta tuli täyteen.
Tarasovin menetelmät
olivat ankaria. Hän oli katsomassa 1967 ZSKA:n juoniorijoukkueen
ottelua
ja kiinnitti huomionsa Harlamoviin. Siitä alkoi Harlamovin
kouliminen, ja ensimmäinen toimenpide oli, että Tarasov passitti
Harlamovin kauas Siperiaan Chebarkulin alemmassa sarjassa
pelanneeseen Zvezda-joukkueeseen. Sieltä Tarasov kutsui Herlamovin
kesken
kauden takaisin
Moskovaan ja ZSKA:n edustusjoukkueeseen.
Oikea Valeri Harlamov #17 |
Suomalaisetkin saivat kyytiä. Tukholman MM-kisoissa 1970 Suomi oli hienosti neljäs, mutta CCCP:ltä tuli selkään 1-16. Harlamov teki kolme maalia, Mihailov kaksi ja Petrov yhden. Suomen maalin teki ”Mölli” Keinonen.
Harlamov oli sankari. Hän sai Moskovasta keskimääräistä komeamman asunnon ja uuden Volgan, jonka rekisterikilven numero oli 00-17. Vuonna 1971 Harlamov sai arvonimen Ansioitunut urheilumestari.
Koska Venäjän kiekkoseuroissa on ollut ja on paljon huippuja, siellä ei pelaajien numeroita ”jäädytetä”, mutta kuitenkaan ZSKA:ssa ei tälläkään hetkellä kenelläkään pelaajalla ole Harlamovin numeroa 17. Harlamov pelasi Chebarkulin-keikan jälkeen koko uransa ZSKA:ssa, jossa voitti yksitoista mestaruutta. Olympiakultaa Harlamov sai kaksi kertaa ja maailmanmestaruuksia tuli kahdeksan. Harlamov kuoli auto-onnettomuudessa 1981.
Vaikka Tarasov teetti huippupelaajilleen töitä suorastaan sairaalloisesti rääkäten, he arvostivat valmentajaansa. He olivat suut mutrussa, kun tieto Tarasovin erottamisesta tuli. Eikä Brezhneviä näytetä elokuvassa kuin vilaukselta.
Nikolai Lebedevin ohjaama elokuva on hyvä, vaikka siinä näkyykin asioiden romantisoiminen. Nimenomaan Tarasovin tapaa toimia elokuva näyttää raa´alla tavalla. Kuvaavaa on esimerkiksi, että maajoukkueen harjoituksissa hän pani ZSKA:n, Spartakin, Dynamon ja Krylja Sovetovin pelaajat taistelemaan keskenään oudoillakin tempuillaan. Ilmeisesti aggressiivisuutta saatiin lisää.
Elokuvan yksi kohokohta on loppujakson ottelu Kanada - Neuvostoliitto, jossa vastakkain olivat väkivalta ja taito. Kaikkien yllätykseksi ottelu päättyi Punakoneen voittoon 7-3. Harlamov teki kaksi maalia.
Nykyinen KHL on jaettu neljään divisioonaan: Tarasov, Bobrov, Harlamov ja Chernyshev (Arkadi Chernyshev toimi Tarasovin kakkosvalmentajana).
kari.naskinen@gmail.com