 |
| Vivien Leigh ja Hattie McDaniel |
Ku Klux Klanista tuli televiosta äskettäin dokumenttiohjelma, jossa mainittiin myös elokuva Tuulen viemää. Piti siis taas kertaalleen katsoa tämä suurelokuva, joka ajoittuu samoihin vuosiin, jolloin KKK perustettiin. Scarlett O´Haran isän kuoltua näkyy hautakivessä vuosiluku 1865 ja sinä vuonna muutamat Etelän Konfederaation armeijan veteraaniupseerit perustivat klaanin Pulaskissa Tennesseessä petyttyään häviöön sisällissodassa.
Elokuvan alussa kuvataan elämää Georgiassa toteamuksella ”kauniit neidot, herrat ja orjat”. Ollaan vuodessa 1861, sodan alku lähestyy ja Ashley näkee jo, mitä tulossa on: ”Tällainen elämä on kohta loppu.” Taran maatilalla kaikki on kuitenkin näennäisesti hyvin, esimerkiksi Taran neljä keskeistä orjaa Mammy, Prissy, Pork ja Big Sam eivät mitenkään näytä haluavan toisenlaista elämää. Sitä ei elokuvassa kuitenkaan näytetä, millaiset ovat tilan maataloustyöväen olot ja tuntemukset.
Kirjailija, professori Thomas Roderick Dew oli 1832 kirjoittanut: ”Iloisempaa olentoa ei maa päällään kanna kuin Yhdysvalloissa elävä neekeriorja.” Etelä-Carolinan senaattori James Henry Hammond oli samaa mieltä: ”Orjat ovat onnellisimmat kolme miljoonaa ihmistä auringon alla.” Nämä kommentit eivät ole elokuvasta, eikä siinä sanallakaan mainita KKK:ta, mutta yhdessä sodanaikaisessa kohtauksessa kuuluu melodia, jota KKK:n tilaisuuksissa myöhemmin soitettiin.
Voikohan jopa sanoa, että Scarlett on ensimmäinen elokuvissa esiintynyt feministi kunnioitettavalla tavalla tarkoitettuna?
SELZNICKIN ELOKUVA
ALUSTA LOPPUUN
Hollywood on aina tunnettu siitä, että elokuvayhtiön elokuvalle valitsema tuottaja on varsin usein ohjaajaa tärkeämpi tekijä. Tuulen viemää on tästä äärimmäinen esimerkki. David O. Selznick oli oman yhtiönsä Selznick International Picturesin johdossa ja hoiti Tuulen viemää alusta loppuun. Ohjaajaksi Selznick otti George Cukorin, mutta kun hänelle tuli Selznickin kanssa erimielisyyttä käsikirjoituksesta, antoi Selznick potkut. Tilalle saapui Victor Fleming, mutta hänkin lähti samoista syistä ja kolmanneksi ohjaajaksi tuli Sam Wood. Fleming kuitenkin palasi parin viikon kuluttua ja elokuva tehtiin loppuun niin, että Fleming ja Wood ohjasivat tietyt Selznickin heille jakamat kohtaukset.
Elokuvan ohjaajaksi jäi historiankirjoihin Fleming, mutta yhtä hyvin ohjaajaksi olisi voinut nimetä Selznickin, niin oleellisesti hän vaikutti loistavaan lopputulokseen. Käsikirjoittaja on virallisesti Sidney Howard, mutta käsikirjoitusta kävivät muokkaamassa ainakin myös Ben Hecht, Oliver Garrett ja F. Scott Fitzgerald. Kaikki mukana olleet tekijät olivat siis kovia nimiä, mutta nimenomaan käsikirjoituksen tekijä oli ensisijaisesti Selznick itse. Samoin elokuvan valtavan filmimateriaalin leikkaamisesta eli elokuvan lopullisen muodon luomisesta vastasi Selznick, niin ikään hän hyväksyi kaikkien näyttelijöiden roolipuvut.
Selznickin yhtiö oli pieni, eivätkä sen omat resurssit olisi mahdollistaneet näin ison elokuvan tekemistä. Rhett Butlerin rooliin hän sai Clark Gablen lainaksi MGM:ltä, jonka johtaja Louis B. Mayer oli Selznickin appi. Lisäksi MGM antoi lainaa 1,4 miljoonaa dollaria, sai vastineeksi elokuvan jakeluoikeudet ja jonkin osuuden elokuvan tuotosta. Melanien rooliin Selznick sai Warner Brothersilta lainaksi Olivia de Havillandin.
Tärkein oli kuitenkin Scarlettin rooli. Lehdet ja radioasemat järjestivät äänestyksiä siitä, kenet pitäisi valita. Selznick kävi läpi 224 ehdokasta ja ensimmäisiin koekuvauksiin kutsuttiin 32 näyttelijää. Selznickin ykkösvaihtoehdoksi nousi Charles Chaplinin puoliso Paulette Goddard, mutta sitten meni kaikkien ohi englantilainen Vivien Leigh, joka oli 1938 tullut Hollywoodiin nimenomaan Scarlettin rooli mielessään. Lisäksi oli tullut ikävä miesystävää Laurence Olivieriä, joka parhaillaan näytteli teatterissa New Yorkissa.
Vivien Leigh oli Alexander Kordan omistaman London Filmsin palkkalistoilla, joten hänetkin Selznick sai elokuvaansa lainapestillä. Sopimukseen kuului, että Korda sai elokuvan tuotosta oman siivunsa.
Tärkeä valinta oli myös englantilainen Leslie Howard Ashleyksi. Howard oli syntyjään unkarilainen nimeltään László Steiner. Varsinkin Etelässä oltiin tyytyväisiä Vivien Leighin ja Leslie Howardin valintoihin – mieluummin englantilaisia kuin jenkkejä.
PYÖRIVÄ LATTIA
CLARK GABLELLE
Elokuvan ensimmäinen esitys 9.9.1939 oli erikoinen. Se tapahtui täydellisenä yllätyksenä Riversidessa Fox Theaterissa 80 km:n päässä Hollywoodista. Siellä loppui juuri Erämaalinnakkeen sankareiden esitys, kun katsojille ilmoitettiin, että jos haluatte, voitte jäädä katsomaan ilmaiseksi seuraavan elokuva. Ei sanottu, mikä elokuva, mutta kun valkokankaalle lävähti nimi Gone with the Wind, yleisö hullaantui. Siis elokuva-arvostelijoitakaan ei ollut paikalla. Selznick näki heti katsojien reaktioista ja nenäliinoista, että oli syntynyt täysosuma.
En löytänyt tuoretta tietoa elokuvan tuotosta, mutta tieto noin kymmenen vuoden takaa on, että sitä oli kertynyt 850 miljoonaa dollaria.
Varsinainen ensi-ilta järjestettiin 15.12.1939 Atlantassa Georgiassa. Koululaisille annettiin vapaapäivä ja Atlanta juhli elokuvaa kolme päivää. Kaikki tähdet olivat paikalla, niin myös kaupungin oma kirjailija Margaret Mitchell Seuraava juhlanäytös Atlantassa oli 1961 sisällissodan alkamisen 100-vuotismuistopäivänä ja taas oli iso juhla. Osa tekijöistä oli jo kuollut, mutta paikalla olivat mm. David O. Selznick, Vivien Leigh ja Olivia de Havilland.
Tuulen viemää sai yhdeksän Oscar-palkintoa, joista yhden sai parhaasta naissivuosasta Mammya esittänyt Hattie McDaniel, ensimmäinen afroamerikkalainen Oscar-voittaja.
Pitkän jutun kirjoitin, mutta Tuulen viemää on sen arvoinen. Elokuva kestää noin neljä tuntia, ja se oli aikoinaan ensimmäinen elokuva, jossa pidettiin väliaika.
Kari.naskinen@gmail.com
