Eduskunnassa on puhuttava

Iltapäivälehdet julkaisevat eduskunnan puhetilastoja. Kovimmat puhujat käyttävät vaalikauden aikana satoja puheenvuoroja, jotkut yhden tai kaksi, nollapuhujiakin on joskus ollut. Jotkut ovat sitä mieltä, että eduskunnan täysistunnoissa on turha puhua, koska eivät ne muiden kansanedustajien äänestyskäyttäytymiseen mitään vaikuta. Eivät vaikutakaan, kuten puhemies Riitta Uosukainen joskus sanoi: ”Ennen ne Aaltosen patsaat muuttavat mielipiteensä kuin salissa kukaan toisen puheen johdosta. Se on varma!”

Puhuminen täysistunnoissa on silti tärkeätä. Eduskunta on joka tapauksessa se paikka, jossa kansanedustajien mielipiteet tulevat esille. Täysistunnot välitetään verkossa, puheet kirjataan ylös ja kyselytunnit lähetetään televisiossa. Kaikki aina sanovat, että ”valiokunnissa se varsinainen työ tehdään”, mutta valiokuntien kokoukset ovat kuitenkin ulkopuolisilta kuuntelijoilta ja katsojilta suljettuja.

Parlamentti on puhumista varten. Tämä sanakin tulee puhumista tarkoittavasta sanasta parler (ranskaa) ja parlare (italiaa). Parlamentti on nimenomaan julkisen puheen paikka. Se on tietenkin totta, että eduskuntapuheet osoitetaan paljolti äänestäjille ja tiedotusvälineille, vaalien lähestyessä ne ovat myös vaalipuheita, mutta niin pitääkin. Lisäksi ryhmäpuheenvuoroja voidaan pitää tärkeinä poliittisina linjauksina.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Tuula Vaarakallio luennoi aiheesta pari päivää sitten Helsingin työväenopistossa ja sanoi, että politiikkaa tehdään puhumalla: ”Valiokunnissa puhe suunnataan sen muille jäsenille ja siellä voidaan avoimesti olla samaa mieltä poliittisten vastustajienkin kanssa, mutta isossa salissa tulevat esille ideologiset erot, joista kansalaiset haluavat tietää.”

”Vaikka eduskunnan täysistunnot ja varsinkin kyselytunnit voivat olla showta, ovat ne joka tapauksessa poliittista puhumista varten.” Näin se tietenkin on, sillä mitä tekoa täysistunnoilla olisi, jos siellä ei puhuttaisi, vaan pelkästään painettaisiin äänestysnappeja.

Tuula Vaarakallio lainasi tähän kohtaan 1800-luvulla elänyttä englantilaista yhteiskuntafilofia Walter Bagehotia, joka kirjoitti, että mikään valtio ei voi olla ensiluokkainen, elleivät sen hallitus ja parlamentti perustu keskusteluun. Siellä tämä keskustelu on tunnetusti kovaa. Westminsterin palatsissa oleva alahuoneen istuntosalikin on sellainen, että se on muodoltaan kuin kaksintaisteluareena. Hallitus- ja oppositiopuolueiden edustajat istuvat suorakulmaisessa salissa vastakkain niin, että heitä erottaa keskellä oleva alue, joka on leveydeltään kaksi miekan mittaa. En tiedä, minkä miekan, mutta vähän yli kaksi metriä tuo punaisin viivoin eroteltu alue näyttää olevan.

Myös valtio-opin professori Kyösti Pekonen torjuu sen usein kuultavan väitteen, että eduskunta on pelkän tyhjän ja turhan puhumisen paikka. Kirjansa Puhe eduskunnassa (Vastapaino, 2011) varten Pekonen oli haastatellut kansanedustajia, joista osa väheksyi eduskuntapuheiden merkitystä. Selvästi enemmän oli kuitenkin niitä, joiden mielestä kansanedustajan työ on nimenomaan puhumalla vaikuttamista.

Voi tietenkin puhua muuallakin, mutta eduskunnassa puheet saavat suurimmat kuulijamäärät. Täysistuntojen suoria verkkolähetyksiä seuraa parhaimmillaan 5000 ihmistä ja tv:n välittämiä kyselytunteja 500 000.

Puhumalla ja kantaa ottamalla kansanedustajat edustavat äänestäjiään. Pekonen viittaa Bagehotin aikalaiseen, filosofi John Stuart Milliin, joka kirjoitti jo 150 vuotta sitten, että puhe on parlamentin tärkein tehtävä. Parlamentin ja parlamentaarikoiden aseman parhaana mittarina voidaan Millin mielestä pitää sitä, pidetäänkö kansakunnan kannalta tärkeimmät poliittiset puheet parlamentissa vai jossakin muualla.

Nykyisin eduskunnan täysistunnoissa saa puhujapöntöstä puhua kerrallaan 7 minuuttia ja omalta paikaltaan 3 minuuttia. Puheiden on oltava sellaisia, että kansanedustajat niissäkin noudattavat vuodelta 1869 peräisin olevan valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti vakaata ja arvokasta käytöstä. Toisia ei saa loukata ja pitää pukeutua asiallisesti. Jos ei näitä ohjeita noudata, saa ensin varoituksen, mutta jos asiaton käytös toistuu, voi ko. kansanedustajan määrätä enintään kahden viikon sisäänpääsykieltoon.

kari.naskinen@gmail.com