Myös Adolf Eichmann oli hyvä ihminen

Hollantilaisen historioitsijan ja tietokirjailijan Rutger Bregmanin Hyvän historia (Atena, 2020) on ollut myyntimenestys. Siinä käännetään nurinniskoin uskomus siitä, että ihmisten perusominaisuuksiin kuuluvat itsekkyys, ahneus, aggressiivisia ja yleensäkin pahuus. Bregman esittää ihmiskunnan uudessa valossa, jossa ihminen näyttäytyykin pohjimmiltaan hyvänä. Sitten vain tapahtuu kaikenlaista, mikä panee pahuuden voittamaan hyvyyden. Kun on oikein paha, joutuu vankilaan, mutta tämä onkin väärä ratkaisu, jota Bregman perustelee 300 vuotta sitten eläneen Jean-Jacques Rousseaun filosofialla: ”Ihminen on luonnostaan hyvä, ja tällaiset laitokset vain tekevät ihmisistä pahoja.” Viime aikoina Suomessa ovat vihreät esittäneet joitakin vastaavanlaisia kantoja kriminaalipolitiikan höllentämisen puolesta.

Rousseau oli mielensäpahoittaja, jonka mukaan kaikki oli ennen paremmin. Jos ei olisi keksitty kaupunkiasumista, valtioita eikä minkäänlaista sivistystä, olisi vältytty eliitin vallalta, orjuudelta, sodilta, kirjapainotaidolta ja kaikelta muulta pahalta. Hyvin samankaltaisesti ajattelee Bregman, jonka mielestä nykyisin valtaapitävät ihmiset käyttäytyvät kuin olisivat saaneet aivovaurion: ”He ovat impulsiivisempia, egoistisempia, holtittomampia, ylimielisempiä, narsistisempia ja karkeampia kuin ihmiset keskimäärin. Käyvät vieraissakin useammin. He ovat myös häpeämättömiä.”

Yksi pahuuden symboli on ollut Adolf Eichmann. Hänetkin Bregman saa väännetyksi lähtökohdiltaan hyväksi ihmiseksi. Kun Eichmann ennen kiinnijäämistään piilotteli Argentiinassa, haastatteli hollantilainen SS-mies Willem Sassen häntä ja sai kasaan 1300 sivua. Niistäkin käy ilmi, että Eichmann ei ollut mikään tärähtänyt byrokraatti, vaan vakaumuksensa perusteella hyvän puolesta toiminut fanaatikko. Bregman kirjoittaa, että ”Eichmann teki pahaa, koska hän ajatteli tekevänsä hyvää”.

Eichmann oli siis omasta mielestään hyvä ihminen, joka teki hyvää putsaamalla pois kuusi miljoonaa pahaa ihmistä, Valtakunnan vihollisia.

Jostakin tämä pahuus aina vain nousee pintaan. Nousi jo silloin, kun nykyihmiset tappoivat neandertalinihmiset sukupuuttoon. Bregman ihmettelee tätä siksi, että neandertalinihmisillä oli suuret aivot, vahvat käsivarret ja he olivat selvinneet kahdesta jääkaudestakin. Sitten kuitenkin tuli homo sapiens ja nendertalilaisten 200 000 vuotta kestänyt taival loppui.

Yuval Noah Harari on kirjoittanut tuosta, että kysymyksessä oli ”historian ensimmäinen ja merkittävin etninen puhdistus” (Sapiens - ihmisen lyhyt historia, Bazar 2016). Bregmanin kirjan ulkoasu on muuten kopiotu Hararin kirjoista, ja kyllä näillä teoksilla yhteyksiä onkin. Lisäksi Bregmanin kirjan kansipaperiin on lisätty Hararin kommentti: ”Hyvän historia sai minut kyseenalaistamaan näkemykseni ja katsomaan ihmiskuntaa täysin uudesta näkökulmasta.”

En muista, mitä Harari on kirjoittanut seksistä, mutta Bregmanilla on yksinkertainen teoria seksistä: ”Seksi on meistä hyvää, koska ilman sitä me kuolisimme sukupuuttoon.” Historioitsijalle ei kukaan ole käynyt kertomassa, että on seksistä muutakin iloa.

Joskus seksi on myös syntiä, johon siis vallanpitäjät syyllistyvät meitä muita useammin. Mutta ei sekään mitään ratkaisevaa ihmisen kokonaispahuuden kannalta voi olla, koska Raamatun mukaan jokainen ihminen joka tapauksessa syntyy perisynnin turmelemana ja on heti vauvana tuomittu kadotukseen. Eli Eichmannkin olisi joutunut helvettiin, vaikkei olisi edes liittynyt puolueeseen.

Kirjansa lopussa Bregman antaa kymmenen ohjetta maailman parantamiseksi:

1. Jos et ole varma, lähde hyvästä. Useimmat ihmiset ovat kunnon väkeä.
2. Ajattele win-win-skenaarioina. Parhaissa diileissä kaikki voittavat.
3. Paranna maailmaa, esitä kysymys. Kysy ensin, mitä toiset tahtovat.
4. Hillitse empatiaa, treenaa myötätuntoa. Empatia, myötäeläminen on väsyttävää, mutta myötätunto antaa energiaa.
5. Yritä ymmärtää toista, vaikka se menisi yli ymmärryksen. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Puhu siksi asioista niiden oikeilla nimillä.
6. Rakasta lähimmäistäsi kuten muut rakastavat lähimmäisiään. Anna myötätunnon johdattaa itseäsi ja ymmärrä, että muukalaisetkin ovat ihmisiä.
7. Vältä uutisia. Harkitse huolella, millaisella informaatiolla ruokit mieltäsi.
8. Älä lyö natsia (tai: ojenna käsi suurimmalle vihollisellesi). Kuuntelemisesta voi olla apua.
9. Älä häpeä hyvää. Hyvän tekeminen voi tarttua myös niihin, jotka katselevat tapahtumia sivusta.
10. Ole realistinen. Toimi luontosi mukaan, älä häpeä anteliaisuuttasi ja tee hyvää kirkkaassa päivänvalossa. Nyt naiivilta vaikuttava voikin olla huomenna terveen järjen mukaista.

kari.naskinen@gmail.com