Mikä kumma ilmiö on tämä, että
kuolleista ihmisistä tuodaan
julki kaikenlaisia epämiellyttävyyksiä? Ehkä raha päällimmäisenä.
Ensi yönä tulee televisiosta elokuva suuresta runoilijasta Pablo
Nerudasta,
josta kerrotaan huorissa käyvänä elostelijana. Viime
viikolla kertoi Eduard
Uspenskin tytär
Helsingin Sanomissa, että hänen
isänsä ei pitänyt lapsista, vaikka kirjoittikin Fedja-sedästä,
Krokotiili Genasta ja muita mukavia kirjoja. Tytär
sanoi, että Uspenski
oli alkoholisti ja kotioloissa kuin hirmuhallitsija. Lisäksi
isä oli kuulemma kertonut, ettei satusetä H.C.
Andersenkaan pitänyt
lapsista. Mitä lisäarvoa nämä paljastukset taiteilijoiden teoksille antavat?
Osa tällaisista paljastuksista tulee esille vielä elossa olevien ihmisten omissa muistelmakirjoissa, joiden myyntiä pienetkin sensaation lisäävät. Tästä on esimerkkejä Suomessakin. Kun Vesa-Matti Loiri kertoi elämäkertakirjassaan liukastuneensa kerran spermaansa, nousi tämä pieni yksityiskohta heti iltapäivälehtien otsikoihin ja Jari Tervon kirjoittama kirja pääsi vauhtiin.
Viinan kanssa rypeminen on erityisen suosittu paljastusten aihe. Elokuva Kari Tapiosta ei käytännöllisesti katsoen muusta kerrokaan, ja elokuvan katsottuaan ihmettelee, missä välissä hän ehti tehdä yli 400 levytystä ja käydä keikoillakin. Samalla idealla tehtiin pari vuotta sitten elokuva Olavi Virrasta.
Osa näistä viinajutuista ovat muutenkin tuttuja, mutta aina ne tuntuvat vetävän. Myös Matti Nykäsestä ja Kimi Räikkösestä on tuotu korostetusti esille näitä asioita, vaikka ne eivät näiden maailmanmestareiden elämän keskeisin asia ole ollutkaan.
Oman ryhmänsä näissä viinajutuissa muodostavat sellaiset pienemmät julkkikset, jotka tuovat itseään esille tällä verukkeella, koska muutakaan ei oikein ole. Kirjoitin Googleen ”alkoholi ja julkkikset”, niin sieltähän tuli heti iso joukko nimiä, jotka ovat täysin tuntemattomia suuruuksia muillekin kuin minulle: Lassi Hellberg, Essi Hellen, muusikko Jippu, Rane Jäntti, Johanna Koivu, Antti Tuomainen, Irina Vartia, Lauri Ylönen jne.
Kuolleet ovat oma lukunsa. Vieläkin tehdään lehtijuttuja viinan kanssa lätränneistä, kuten Laila Kinnusesta, Tapio Rautavaarasta, Jamppa Tuomisesta, Väinö Leskisestä, Armi Aavikosta, Niklas Herlinistä, Olli Lindholmista, Arto Tolsasta ja tietenkin Ahti Karjalaisesta.
Uskottomuus on vähintään yhtä myyvä jutunaihe. Sitä ei tuoda esille yhtä paljon kuin sankarillisia viinan kanssa rypemisiä, ja kun taas tein Google-haun, en pikaisen selaamisen jälkeen löytänyt muita suomalaisia kuin Kalle Palanderin, mutta tietenkin taas niitä tuntemattomia julkisuuteen pyrkineitä.
Erinomainen julkisuuteen pääsemisen keino on myös avioero. Ehkä ei kuitenkaan erota julkisuuden saamiseksi, mutta jos niin kuitenkin käy, niin mikä ettei siitä otettaisi irti kaikki hyöty.
Toivottavasti Fedja-setä, Matroskin-kissa, Musti-koira ja posteljooni Petshkin eivät kuitenkaan menetä mainettaan, vaikka Eduard Uspenskin tytär nyt onkin lähtenyt tekemään bisnestä isäänsä mustamaalaamalla.
SEITSEMÄN VELJESTÄ
OLI KELVOTON TÖHRÄYS
Tunnettu kuollutta suomalaista suurmiestä kohdannut haukkumisoperaatio oli se, kun suomen kielen professori August Ahlqvist arvosteli Aleksis Kiven Seitsemää veljestä uudestaan ja uudestaan, eikä antanut armoa. Ahlqvistin mukaan Aleksis Kivi ei ollut älyniekka, hänelle runomitta, sointu ja kielellinen kaunistus olivat aivan tuntemattomia asioita.
”Olkoonpa Kiven dramallisuuskin miten tahansa, novellissaan tahi romaanissaan osoitti hän vasta ei ainoastaan taitamattomuutensa, vaan myöskin kelvottomuutensa. Niin narrimaista ja niin lapsimaista kirjaa kuin tämä ’romaani’ on, lienee harvassa kirjallisuudessa. Köyhä, lapsekas ja naurettava sisällys, ei juonta, henkilöt ovat haamuja, jotka kaikki puhuvat ja toimivat aivan yhdellä tavalla.”
Osa tällaisista paljastuksista tulee esille vielä elossa olevien ihmisten omissa muistelmakirjoissa, joiden myyntiä pienetkin sensaation lisäävät. Tästä on esimerkkejä Suomessakin. Kun Vesa-Matti Loiri kertoi elämäkertakirjassaan liukastuneensa kerran spermaansa, nousi tämä pieni yksityiskohta heti iltapäivälehtien otsikoihin ja Jari Tervon kirjoittama kirja pääsi vauhtiin.
Viinan kanssa rypeminen on erityisen suosittu paljastusten aihe. Elokuva Kari Tapiosta ei käytännöllisesti katsoen muusta kerrokaan, ja elokuvan katsottuaan ihmettelee, missä välissä hän ehti tehdä yli 400 levytystä ja käydä keikoillakin. Samalla idealla tehtiin pari vuotta sitten elokuva Olavi Virrasta.
Osa näistä viinajutuista ovat muutenkin tuttuja, mutta aina ne tuntuvat vetävän. Myös Matti Nykäsestä ja Kimi Räikkösestä on tuotu korostetusti esille näitä asioita, vaikka ne eivät näiden maailmanmestareiden elämän keskeisin asia ole ollutkaan.
Oman ryhmänsä näissä viinajutuissa muodostavat sellaiset pienemmät julkkikset, jotka tuovat itseään esille tällä verukkeella, koska muutakaan ei oikein ole. Kirjoitin Googleen ”alkoholi ja julkkikset”, niin sieltähän tuli heti iso joukko nimiä, jotka ovat täysin tuntemattomia suuruuksia muillekin kuin minulle: Lassi Hellberg, Essi Hellen, muusikko Jippu, Rane Jäntti, Johanna Koivu, Antti Tuomainen, Irina Vartia, Lauri Ylönen jne.
Kuolleet ovat oma lukunsa. Vieläkin tehdään lehtijuttuja viinan kanssa lätränneistä, kuten Laila Kinnusesta, Tapio Rautavaarasta, Jamppa Tuomisesta, Väinö Leskisestä, Armi Aavikosta, Niklas Herlinistä, Olli Lindholmista, Arto Tolsasta ja tietenkin Ahti Karjalaisesta.
Uskottomuus on vähintään yhtä myyvä jutunaihe. Sitä ei tuoda esille yhtä paljon kuin sankarillisia viinan kanssa rypemisiä, ja kun taas tein Google-haun, en pikaisen selaamisen jälkeen löytänyt muita suomalaisia kuin Kalle Palanderin, mutta tietenkin taas niitä tuntemattomia julkisuuteen pyrkineitä.
Erinomainen julkisuuteen pääsemisen keino on myös avioero. Ehkä ei kuitenkaan erota julkisuuden saamiseksi, mutta jos niin kuitenkin käy, niin mikä ettei siitä otettaisi irti kaikki hyöty.
Toivottavasti Fedja-setä, Matroskin-kissa, Musti-koira ja posteljooni Petshkin eivät kuitenkaan menetä mainettaan, vaikka Eduard Uspenskin tytär nyt onkin lähtenyt tekemään bisnestä isäänsä mustamaalaamalla.
SEITSEMÄN VELJESTÄ
OLI KELVOTON TÖHRÄYS
Tunnettu kuollutta suomalaista suurmiestä kohdannut haukkumisoperaatio oli se, kun suomen kielen professori August Ahlqvist arvosteli Aleksis Kiven Seitsemää veljestä uudestaan ja uudestaan, eikä antanut armoa. Ahlqvistin mukaan Aleksis Kivi ei ollut älyniekka, hänelle runomitta, sointu ja kielellinen kaunistus olivat aivan tuntemattomia asioita.
”Olkoonpa Kiven dramallisuuskin miten tahansa, novellissaan tahi romaanissaan osoitti hän vasta ei ainoastaan taitamattomuutensa, vaan myöskin kelvottomuutensa. Niin narrimaista ja niin lapsimaista kirjaa kuin tämä ’romaani’ on, lienee harvassa kirjallisuudessa. Köyhä, lapsekas ja naurettava sisällys, ei juonta, henkilöt ovat haamuja, jotka kaikki puhuvat ja toimivat aivan yhdellä tavalla.”
Vielä kaksi vuotta Aleksis Kiven kuoleman jälkeen Ahlqvist kirjoitti Seitsemästä veljeksestä, että se on naurettava ja hävettävä: ”Erittäin on se vielä Suomen talonpoikaista kansaa häpäisevä siten, että se on olevinaan ja sen on sanottu olevan kuvaus kansanelämästä, joka on tehty luonnon mukaan. Ei mikään ole niin vähän totta kuin tämmöinen luuletus. Kiven tässä ’kertomuksessa’ antamat töhräykset eivät ole kuvauksia enemmän suomalaisesta kuin mistään muustakaan kansanelämästä, eikä ylipäätään mistään tämän maan päällä liikkuvasta elämästä; ne ovat vaan harhateille joutuneen kuvastinaistin säännöttömiä kangastuksia, joita täysijärkinen ihminen ei millään lailla voi kutsua taiteentuottamiksi.”
kari.naskinen@gmail.com
