Saksalainen
kulttuurifilosofi Oswald Spengler luennoi
1924 Turun yliopistossa. Kaksi vuotta aiemmin oli ilmestynyt toinen
osa hänen teoksestaan Länsimaiden
perikato. Spengler
puhui Akatemiatalon täydessä juhlasalissa tietenkin tästä
aiheesta. Venäjän vallankumous oli juuri koettu ja isompiakin
mullistuksia monet odottivat. Spengler oli samaa mieltä – odotti
pelolla.
Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän mullistus oli helppo tulkita
lopun enteiksi. Perikatoa ei kuitenkaan tullut.
Spengler kirjoitti ja puhui peräti sivilisaatioiden loppumisesta, aina vuorollaan, ja uusien syntymisestä. Onhan sieltä joukosta monia tippunut, mutta Spenglerin ennustuksesta on vasta kulunut sata vuotta, joten tänä aikana ei ole järisyttäviä muutoksia ehtinyt tapahtunut. Edelleen ovat hyvin voimissaan länsimainen kulttuuri, ortodoksinen kulttuuri, kiinalainen kulttuuri, islamilaisuus ja hindulaisuus.
Nyt on kuitenkin menossa vaihe, jossa länsimaisen kulttuurin yksi ominaisuus on uhattuna. Jussi Halla-aho kokosi blogitekstinsä kirjaksi 2009 ja pani sen nimeksi Kirjoituksia uppoavasta lännestä, nyt Kanava-lehden uusimmassa numerossa Jaakko Anhava kirjoittaa demokratian olevan perikadon partaalla.
Jonkinlaiselta muutosvaiheelta kieltämättä nyt vaikuttaa. Tässä lähellä ovat Puola ja Unkari hankalimpina tapauksina. Anhava ottaa kuitenkin esille paljon isommat asiat: ”Kiinasta on tulossa Yhdysvaltoja vahvempi mutta ei demokratia. Kiina osoittaa, ettei demokratia ole taloudellisen menestyksen eikä mahdin edellytys. Venäjä taas on paitsi diktatuuri, myös aina Pekingin kanssa tukemassa kaltaisiaan.”
Tuttu sanonta demokratiasta on, että se ei ole täydellisen hyvä järjestelmä, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Yrityksiä kyllä on ollut. Omia mallejaan kokeilivat 1900-luvulla Venäjä, Italia ja Saksa, mutta eivät onnistuneet.
Nyt muutosvoima on tunkemassa idästä. Kiina ja Venäjä eivät sinänsä ole valloittamassa uusia alueita, vaikka Hongkongin tilanne arveluttaa, mutta se on kuitenkin Kiinan sisäistä touhua. Pelottavampi asia meillä lännessä on islam, jolla on selvästi enemmän valloitushalua kuin Kiinalla. Islamilaiset eivät kuitenkaan ole hönkimässä Eurooppaan asevoimin, vaan islamilaisuutta yritetään istuttaa tänne maahanmuuton avulla. Vaikea silti uskoa, että islamilaiset tässä kunnolla onnistuisivat.
Spengler oli silti oikeassakin, kun perikadosta puhui: ”Länsi-Euroopan maailmankaupungeissa esiintyy keinotekoisen kehityksen, persoonallisen omalaatuisuuden, uuden tyylin ja aavistamattomien illuusioiden etsintää.” Varsinkin omalaatuisuutta esiintyy, mutta sitä on ollut aina. Lisäksi Spengler piti lähestyvän perikadon merkkeinä kaupungistumista, syntyvyyden vähenemistä sekä individualismin ja uskonnottomuuden lisääntymistä. Spenglerin johtopäätös oli, että länsimainen kulttuuri ensin rappeutuu pahemman kerran ja tuhoutuu 2100 – 2200.
Euroopan unioni on tiensä päässä paljon aikaisemmin. Näinä aikoina EU on ottamassa askelia kohti liittovaltiota ja sellaista mekanismia, jossa talous vapautetaan markkinoita vääristävästä demokratiapelleilystä. Tässä kehityksessä ovat näennäiskansallisissa jäsenmaissa avainasemassa Matti Vanhasen kaltaiset rahaministerit. Fil. tri Timo Kuronen on kuvannut tilannetta:
”Valtiovarainministerit teettävät likaisen työn ministeriön virkamiehillä, joiden tuotokset esitellään hallitukselle ja tiedotusvälineille talouspoliittisina välttämättömyyksinä (talouskuri). Tukena ovat elinkeinoelämän suurimmat järjestöt ja keskeiset vaikuttajat. Tästä valtion ja markkinoiden epäterveestä liittoutumisesta käytetään nimitystä korporatismi.”
Tuttu sana, mutta nyt piti oikein tietosanakirjasta tarkistaa, mitä se korporatismi varsinaisesti tarkoittaa: ”Poliittinen järjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat. Tällaista järjestelmää sovellettiin mm. Mussolinin Italiassa ja Francon Espanjassa.”
Timo Kuronen on kirjoittanut demokratiasta paljon blogissaan.
kari.naskinen@gmail.com
Spengler kirjoitti ja puhui peräti sivilisaatioiden loppumisesta, aina vuorollaan, ja uusien syntymisestä. Onhan sieltä joukosta monia tippunut, mutta Spenglerin ennustuksesta on vasta kulunut sata vuotta, joten tänä aikana ei ole järisyttäviä muutoksia ehtinyt tapahtunut. Edelleen ovat hyvin voimissaan länsimainen kulttuuri, ortodoksinen kulttuuri, kiinalainen kulttuuri, islamilaisuus ja hindulaisuus.
Nyt on kuitenkin menossa vaihe, jossa länsimaisen kulttuurin yksi ominaisuus on uhattuna. Jussi Halla-aho kokosi blogitekstinsä kirjaksi 2009 ja pani sen nimeksi Kirjoituksia uppoavasta lännestä, nyt Kanava-lehden uusimmassa numerossa Jaakko Anhava kirjoittaa demokratian olevan perikadon partaalla.
Jonkinlaiselta muutosvaiheelta kieltämättä nyt vaikuttaa. Tässä lähellä ovat Puola ja Unkari hankalimpina tapauksina. Anhava ottaa kuitenkin esille paljon isommat asiat: ”Kiinasta on tulossa Yhdysvaltoja vahvempi mutta ei demokratia. Kiina osoittaa, ettei demokratia ole taloudellisen menestyksen eikä mahdin edellytys. Venäjä taas on paitsi diktatuuri, myös aina Pekingin kanssa tukemassa kaltaisiaan.”
Tuttu sanonta demokratiasta on, että se ei ole täydellisen hyvä järjestelmä, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Yrityksiä kyllä on ollut. Omia mallejaan kokeilivat 1900-luvulla Venäjä, Italia ja Saksa, mutta eivät onnistuneet.
Nyt muutosvoima on tunkemassa idästä. Kiina ja Venäjä eivät sinänsä ole valloittamassa uusia alueita, vaikka Hongkongin tilanne arveluttaa, mutta se on kuitenkin Kiinan sisäistä touhua. Pelottavampi asia meillä lännessä on islam, jolla on selvästi enemmän valloitushalua kuin Kiinalla. Islamilaiset eivät kuitenkaan ole hönkimässä Eurooppaan asevoimin, vaan islamilaisuutta yritetään istuttaa tänne maahanmuuton avulla. Vaikea silti uskoa, että islamilaiset tässä kunnolla onnistuisivat.
Spengler oli silti oikeassakin, kun perikadosta puhui: ”Länsi-Euroopan maailmankaupungeissa esiintyy keinotekoisen kehityksen, persoonallisen omalaatuisuuden, uuden tyylin ja aavistamattomien illuusioiden etsintää.” Varsinkin omalaatuisuutta esiintyy, mutta sitä on ollut aina. Lisäksi Spengler piti lähestyvän perikadon merkkeinä kaupungistumista, syntyvyyden vähenemistä sekä individualismin ja uskonnottomuuden lisääntymistä. Spenglerin johtopäätös oli, että länsimainen kulttuuri ensin rappeutuu pahemman kerran ja tuhoutuu 2100 – 2200.
Euroopan unioni on tiensä päässä paljon aikaisemmin. Näinä aikoina EU on ottamassa askelia kohti liittovaltiota ja sellaista mekanismia, jossa talous vapautetaan markkinoita vääristävästä demokratiapelleilystä. Tässä kehityksessä ovat näennäiskansallisissa jäsenmaissa avainasemassa Matti Vanhasen kaltaiset rahaministerit. Fil. tri Timo Kuronen on kuvannut tilannetta:
”Valtiovarainministerit teettävät likaisen työn ministeriön virkamiehillä, joiden tuotokset esitellään hallitukselle ja tiedotusvälineille talouspoliittisina välttämättömyyksinä (talouskuri). Tukena ovat elinkeinoelämän suurimmat järjestöt ja keskeiset vaikuttajat. Tästä valtion ja markkinoiden epäterveestä liittoutumisesta käytetään nimitystä korporatismi.”
Tuttu sana, mutta nyt piti oikein tietosanakirjasta tarkistaa, mitä se korporatismi varsinaisesti tarkoittaa: ”Poliittinen järjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat. Tällaista järjestelmää sovellettiin mm. Mussolinin Italiassa ja Francon Espanjassa.”
Timo Kuronen on kirjoittanut demokratiasta paljon blogissaan.
kari.naskinen@gmail.com
