Jesuiittamunkki, professori Leo Naptah sanoo jo 1100-luvulla tiedetyn, että
rahasta tulee keisari. Naptah on potilaana Berghofin keuhkotautiparantolassa
Davosissa Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (1924). Oikeaan osuu.
Nykyisin Davosissa kokoontuu vuosittain Maailman talousfoorumi (WEF), jossa liikemaailman
ja politiikan isot johtajat luovat linjoja maailmanmenolle. Berghof on kuin
vapaaehtoinen vankila. Samoin on maailmantalous, siitä irrottautuminen on niin
vaikeaa, että jos lähtee, joutuu kuitenkin palaamaan hoitoon tai sairastuu vielä
pahemmin. Brexit käy esimerkistä.
Taikavuori menee parhaillaan 7-osaisena
kuunnelmasarjana Yle Radio 1:ssä (Yle Areenassa kuulee jo kaikki jaksot,
yhteensä 5,5 tuntia). Se on järkälemäinen teos eurooppalaisen humanismin
tuhosta 1900-luvun alussa. Mann oli aloittanut sen kirjoittamisen pari vuotta
ennen 1. maailmansodan syttymistä, mutta sota keskeytti työn ja Mann jatkoi
sitä, kun tilanne Euroopassa oli muuttunut. Siinä välissä hän oli perehtynyt
myös Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon (1918-22), ja
perikatoon päättyy myös Taikavuori,
Thomas Mann oli keksinyt keuhkotautiparantolan Euroopan tilanteen
vertauskuvaksi, kun hänen vaimonsa oli 1912 ollut monta kuukautta hoidossa
davosilaisessa parantolassa. Lyypekistä kotoisin ollut Mann oli vieraillut
siellä useita kertoja, ja vierailulle romaanin parantolaan menee myös
laivanrakennusinsinööriksi valmistunut Hans Castrop Hampurista. Castrop alkaa kuitenkin
jo ensimmäisellä viikolla sairastella ja lopulta hänen vierailunsa serkkunsa
luona venyy seitsemän vuoden pituiseksi hoitoreissuksi.
Kuten WEF:n kokouksissa myös Berghofissa on muitakin kuin tärkeitä johtajia,
esimerkiksi italialainen tietokirjailija Lodovico Settembri, hollantilainen
hedonisti Pieter Peeperkorn ja tietenkin lääkäreitä. Castorpin serkku on luutnantti
Joachim Ziemssen, joka fyysisesti tervehdyttyään pääsee palaamaan
rykmenttiinsä. Keskustelut ovat sivistyneitä, mutta ankaria.
Apulaisylilääkäri Krokowski sanoo, että ”rakas Saksamme on vain yksi iso kasarmi”.
Siihen joku muistuttaa Saksan keisarillisen armeijan yleisesikuntapäällikön Helmuth von Moltken sanomisen, että
maailma ilman sotaa mädäntyy paikalleen. Suurten ratkaisujen kannalla on myös
Naptah, joka puhuu vallankumouksen tarpeellisuudesta kapitalistisessa
Euroopassa. Naptah sanoo, että ”omaisuus on varkautta” ja tähän pitää saada
muutos. Pangermanismi ei kuitenkaan ole ratkaisu.
Mielenkiintoista on, että Thomas Mann otti jo Taikavuoressa esille rodunjalostuksen. Kirjan ilmestyessä Adolf Hitler oli vielä vankilassa, Mein Kampfin ensimmäinen osa julkaistiin
1925 ja valtakunnankansleriksi Hitler nousi vasta vajaat kymmenen vuotta myöhemmin.
Euroopan sairauden Mann siis osasi ennustaa hämmästyttävän hyvin. Eikä Berghof
ole pelastus. Ken sinne käy, saa kaiken toivon heittää - menee vaikka vain viikoksi
käväisemään, eikä aikaakaan, kun alkaa iho kellertää, ilmenee tulehduksia ja nousee
kuumetta. Danten kuvaamaa Helvettiä
ei mainita, mutta Settembri sanoo, että täällä ollaan kuin Homeroksen varjojen mailla.
Lopulta sotakin alkaa, tykkien jyly kuuluu Berghofiin. Myös Hans Castorp joutuu
rintamalle. Hänen kohtalonsa ei selviä, mutta kylmyys on tullut Eurooppaan. Siellä
jossakin kulkiessaan hän hyräilee Schubertin
laulua Winterreisesta (Talvinen
matka):
Viel’ kerran tieni kulki
luo rakkaan lehmuspuun;
Yön mustan synkkyydessä
pois suljin kaiken muun.
Löi vastaan kylmä tuuli,
mua piiskas´ kasvoihin.
Vei myssyn puuska uusi,
mä jatkoin siltikin.
Oon kaukana mä sieltä,
miss´ lehmus seisoo viel`,
mutt´ kuiskeen silti kuulen:
"Täält´ rauhan löytää mieli."
Berghof on siis Taikavuorella. Der Zauberberg on yksi suurista, muita tällaisia
helvetin vuoriparatiiseja/helvettejä ovat Goethen
Blocksberg ja Wagnerin Venusberg,
ja onhan meilläkin Kyöpelinvuori.
Taikavuori on komea kertomus ilman Thomas
Mannin allegorioitakin. Pitkät hoitojaksot laitoksessa tarjoavat
mahdollisuuksia monenlaisiin ihmissuhteisiin. Jännittävin juttu on 23-vuotiaan Hans
Castorpin rakastuminen Dagestanista hoitoon tulleeseen rouva Clawdia
Chauchatiin, joka on vain viisi vuotta vanhempi, tuoksuu hieman lakastumiselta,
mutta on kaunis ja muutenkin vetoava.
Minullakin on kokemusta tällaisesta laitoksesta. Olin vuoden vanha, kun isäni
sairastui tuberkuloosiin ja pääsi kolmeksi kuukaudeksi hoidettavaksi Kinkomaan
keuhkotautiparantolaan Säynätsaloon. Siitä seitsemän vuotta ja todettiin
ilmarinta. Toinen keuhko leikattiin pois ja veljelläni ovat tallessa poistetut
kylkiluut. Hyvä oli hoito, isäni eli melkein 90-vuotiaaksi.
Kinkomaan muistan hyvin. Valkoiset seinät ja isohkot huoneet. Kuusikerroksisen
rakennuksen katolla oli iso parvekealue, jossa potilaat päivittäin kävivät
hengittämässä terveellistä männyntuoksuista ilmaa. Berghofissa jokaiseen
potilashuoneeseen kuuluu oma parveke päivälepoja varten, lisäksi ero
Kinkomaahan on, että Berghofin ruokailusalissa soittaa pianisti kauniita
melodioita.
Kuunnelma on uusinta vuodelta 1998. Ei maailma näissä 20 vuodessa ole niin
paljon muuttunut, etteikö Taikavuori olisi
ajankohtainen edelleen. Kuunnelman ohjaaja on Outi Nyytäjä, rooleissa ovat mm. Jukka Pitkänen, Kari-Pekka Toivonen, Esko Nikkari, Jukka Voutilainen,
Oiva Lohtander, Merja Larivaara, Jukka Voutilainen, Esko Salminen ja Jari Halonen.
kari.naskinen@gmail.com