Kun Miss Suomi muutamassa kymmenessä vuodessa rupsahtaa, niin se on meille suomalaisille hyvin kuvaava sanonta. Alunperin sillä on luultavasti tarkoitettu vaikkapa kukan lakastumista, mutta sittemmin sen merkitys on väljentynyt, ja nimenomaan koskemaan naisia. Tämä tietenkin on loogista, koska miehet eivät koskaan ”kukkia” olekaan, joten miehet vain vanhenevat.
Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi täsmentääkin, että rupsahtamisen kohtaavat oikeastaan vain kukat ja kaunottaret. Eivät esimerkiksi rakennukset, sillat tai autot rupsahda, vaan ne ränsistyvät, romahtavat tai ruostuvat. (Suomen kieli ja mieli, Teos 2018)
Rupsahtaminen sisältää loiston hiipumisen tragiikan ja mahdollisesti myös sanaa käyttävän henkilön vahingonilon. Tästä syystä ei esimerkiksi englanninkieliset käännökset grow old, turn old-looking tai turn old tavoita suomalaisen rupsahtamisen merkitystä.
Eikä rupsahtaneista kaunottarista puhuta vain torikahviloissa ja ompeluseuroissa. Kyllä sana on tuttu Seiskalehdestä ja vastaavista, kun kirjoitetaan vaikka siitä, että rupsahtanut missi on korjannut ulkonäköään kauneusleikkauksella.
Saarikivi käy läpi enemmänkin läpi sellaista suomalaista sanastoa, jolle ei ole aivan yksiselitteisiä vastineita muissa kielissä: ehtiä, huidella, tarjeta, viitsiä…
Suomeksi joella on suu, järvellä selkä ja koskella niska. Englannissakin joella on suu, mutta järvellä ei ole selkää eikä koskella niskaa eikä korvaakaan.
Leppäkerttu on tuttu juttu, mutta ruotsiksi tuon värikkään koppakuoriaisen nimi on nyckelpiga (avainpiika), tanskaksi mariehöne (Marian hanhi) ja venäjäksi bozhja korovka (Jumalan pikku lehmä).
Mutta sisu? Siitä Saarikivi kirjoittaa, että alun alkaen se on tarkoittanut tavallaan sisäosaa, siis suurin piirtein samaa kuin sisus, sisusta tai sisukset nykykielessä. Kun sisua sitten alettiin käyttää nykyisessä merkityksessään, siihen sisältyi ihmisen sisältä tuleva henkinen kestävyys ja sitkeys.
kari.naskinen@gmail.com
