Lahti on merkittävä pakkoluovutetusta Karjalasta saapuneiden suomalaisten evakuointipaikkakunta
ja Päijät-Häme laajemminkin toimi evakkokarjalaisten
sijoituspaikkana. Minun mummoni ja hänen kaksi veljeään Viipurin
maalaiskunnan Juustilasta sijoittuivat sotien jälkeen kahden väliaikaisen asuinpaikan
jälkeen Renkomäkeen, josta he kävivät torilla myymässä vihanneksia ja juureksia.
Olinpa niillä torireissulla joskus mukanakin, ja aina kuului ohjelmaan myös
käynti Sinuhen kahvilassa, jossa ulko-ovi aukesi sähköisesti ovisilmän avulla.
Nyt Lahdessa on käynnissä hanke, jonka tavoitteena on saada evakkopatsas kaupunkiin. Paikaksi on hyväksytty kolmiomainen puisto, jota rajoittavat Lahdenkatu, Vapaudenkatu ja Fellmaninkatu. Paikka valikoitui Lahden julkisen taiteen työryhmän aloitteen pohjalta. Puistossa on entuudestaan Aimo Tukiaisen veistämä J.R. Danielson-Kalmarin rintakuva (1954) ja puiston nimikin on Kalmarinpuisto.
Evakkopatsas sai ensimmäisen muotonsa lahtelaisen kuvanveistäjän Pekka Asikaisen (1930 - 2017) kipsisestä pienoispatsaasta, joka kuvaa äitiä sekä aikuista poikaa ja tytärtä. He ovat kansallispukuisina lähdössä Karjalan kotiseutunsa pitäjäjuhlaan. Perheen isä on poissa, hän kaatui sodassa. Asikainen loi tämän työn 1980-luvun lopulla ja lahjoitti sen myöhemmin Lahden Karjalaseuralle. Syksyllä 2015 kokoontuivat seura puheenjohtaja Raimo Koukonen, Hannu O. Nenonen ja Lasse Koskinen, jotka käynnistivät nyt vauhdissa olevan patsashankkeen.
Aiempina vuosikymmeninä on Lahdessa ollut suurisuuntaisempiakin ajatuksia näiltä tiimoilta. Torille kaavailtiin kerran Pyöreän tornin rakentamista ja sitten heräsi ajatus Karjalatalon rakentamisesta Pikku-Vesijärven puistoon. Nyt ollaan patsaan kanssa jo konkreettisessa vaiheessa. Hankkeen alkuun pannutta kolmikkoa on täydennetty niin, että patsastyöryhmään kuuluvat lisäksi Mauri Tanninen, Sini Keituri, Leena Jäske, Arto Tuutijärvi, ja Hilkka Kemppi. Patsashankkeen suojelijaksi on lupautunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Nyt Lahdessa on käynnissä hanke, jonka tavoitteena on saada evakkopatsas kaupunkiin. Paikaksi on hyväksytty kolmiomainen puisto, jota rajoittavat Lahdenkatu, Vapaudenkatu ja Fellmaninkatu. Paikka valikoitui Lahden julkisen taiteen työryhmän aloitteen pohjalta. Puistossa on entuudestaan Aimo Tukiaisen veistämä J.R. Danielson-Kalmarin rintakuva (1954) ja puiston nimikin on Kalmarinpuisto.
Evakkopatsas sai ensimmäisen muotonsa lahtelaisen kuvanveistäjän Pekka Asikaisen (1930 - 2017) kipsisestä pienoispatsaasta, joka kuvaa äitiä sekä aikuista poikaa ja tytärtä. He ovat kansallispukuisina lähdössä Karjalan kotiseutunsa pitäjäjuhlaan. Perheen isä on poissa, hän kaatui sodassa. Asikainen loi tämän työn 1980-luvun lopulla ja lahjoitti sen myöhemmin Lahden Karjalaseuralle. Syksyllä 2015 kokoontuivat seura puheenjohtaja Raimo Koukonen, Hannu O. Nenonen ja Lasse Koskinen, jotka käynnistivät nyt vauhdissa olevan patsashankkeen.
Aiempina vuosikymmeninä on Lahdessa ollut suurisuuntaisempiakin ajatuksia näiltä tiimoilta. Torille kaavailtiin kerran Pyöreän tornin rakentamista ja sitten heräsi ajatus Karjalatalon rakentamisesta Pikku-Vesijärven puistoon. Nyt ollaan patsaan kanssa jo konkreettisessa vaiheessa. Hankkeen alkuun pannutta kolmikkoa on täydennetty niin, että patsastyöryhmään kuuluvat lisäksi Mauri Tanninen, Sini Keituri, Leena Jäske, Arto Tuutijärvi, ja Hilkka Kemppi. Patsashankkeen suojelijaksi on lupautunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Lopullisen
pronssiveistoksen tekijäksi valittiin lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu, jonka juuret ovat Vienan
Karjalassa. Toimikunnan jäsen Arto Tuutijärvi puolestaan on Sallan evakkojen
jälkeläisiä. Patsas kuvaakin yhteisesti Karjalan, Petsamon, Sallan, Kuusamon ja
Hangon evakkoja, ja patsaan jalustaan tulee teksti ”Suomen evakot 1939 - 1944”.
KRITIIKKI ALKOI
Ensimmäiset kriitikot ovat jo ilmoittautuneet. Estetiikan professori Arto Haapala sanoi ESS:n nettisivulla, että evakkopatsas on ”naiivi ja sentimentaalinen, ei säväytä missään mielessä”. Haapala on erikoistunut Helsingin yliopistossa kirjallisuuteen, ympäristöön, hermeneutiikkaan ja Martin Heideggerin filosofiaan.
Jotkut ovat arvostelleet sitä, että evakkoäidin poika on liian pitkä. No kyllähän pitkiä poikia kasvoi ennenkin, mutta patsastoimikunnan tiedottajana toimivan Lasse Koskisen mukaan pojasta tulee kuitenkin lopullisessa teoksessa hieman lyhyempi kuin esillä olevassa luonnoksessa.
Kun tarkemmin kysyin Koskiselta patsaan muodosta, hän kertoi toimikunnan ilmoittaneen Lahden julkisen taiteen työryhmälle ja Taiteilijaliitolle lähtökohdan olevan sellainen, että patsaasta ei tule reikäkiveä eikä peltihökötystä.
”Tapasimme julkisen taiteen työryhmän Lahden teknisessä virastossa. Siellä meitä yritettiin saada kilpailuttamaan hanke, maksamaan sen viulut ja palkinnot. Tuloksena olisi ollut jokin peltilaatikko. Me halusimme näköispatsaan ja sellainen siitä tulee”, sanoi Koskinen.
kari.naskinen@gmail.com
KRITIIKKI ALKOI
Ensimmäiset kriitikot ovat jo ilmoittautuneet. Estetiikan professori Arto Haapala sanoi ESS:n nettisivulla, että evakkopatsas on ”naiivi ja sentimentaalinen, ei säväytä missään mielessä”. Haapala on erikoistunut Helsingin yliopistossa kirjallisuuteen, ympäristöön, hermeneutiikkaan ja Martin Heideggerin filosofiaan.
Jotkut ovat arvostelleet sitä, että evakkoäidin poika on liian pitkä. No kyllähän pitkiä poikia kasvoi ennenkin, mutta patsastoimikunnan tiedottajana toimivan Lasse Koskisen mukaan pojasta tulee kuitenkin lopullisessa teoksessa hieman lyhyempi kuin esillä olevassa luonnoksessa.
Kun tarkemmin kysyin Koskiselta patsaan muodosta, hän kertoi toimikunnan ilmoittaneen Lahden julkisen taiteen työryhmälle ja Taiteilijaliitolle lähtökohdan olevan sellainen, että patsaasta ei tule reikäkiveä eikä peltihökötystä.
”Tapasimme julkisen taiteen työryhmän Lahden teknisessä virastossa. Siellä meitä yritettiin saada kilpailuttamaan hanke, maksamaan sen viulut ja palkinnot. Tuloksena olisi ollut jokin peltilaatikko. Me halusimme näköispatsaan ja sellainen siitä tulee”, sanoi Koskinen.
kari.naskinen@gmail.com
