Tk-luutnantti on kirjailija Olavi Paavolainen. Hänen kirjoistaan Radioteatteri teki 40 vuotta sitten 6-osaisen kuunnelman Eurooppalainen odysseia (yhteensä 8 tuntia), joka nyt on Yle Areenassa. Kuunnelmassa, näytelmällisessä äänikertomuksessa, ei Paavolainen esiinny nimellään, vaan häntä esittävät Heikki Määttänen ja Jaakko Pakkasvirta on nimetty vain kirjailijaksi.
Hieno kuuntekukokemus. Kun sen kuuntelee korvakuulokkeilla stereona, on äänimaailma vaikuttava. Yleisradiolle kuunnelman kirjoitti ja ohjasi Timo Humaloja 1979. Musiikki on Antti Hytin.
Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu (Otava, 1946), päiväkirja jatkosodan vuosilta on tuttu, mutta kuunnelma käsittää muutakin, mm. vierailun Saksassa 1936. Siellä Paavolainen näkee ja kokee kuinka Eurooppa oli muuttumassa. Oli syntymässä uusi uskonto korvaamaan idän jumalattomuuden.
Suomi oli menossa siihen mukaan. Suur-Suomea tehtiin. Sinivalkoisen aatteen rauta-anturan alle jäi kaikki. Itä-Karjalan karjalaisten vapauttaminen oli pelkkää alistamista. ”Jumala ompi linnamme” – ja Hitler. Mutta missä olivat ne itäkarjalaisten tervetulotoivotukset, joista Suomen sotapropaganda pauhasi?
DEUTSCHLAND
ÜBER ALLES
Aunuksessa tk-luutnantti kysyy, on sota kansan edun mukaista? Suomen ja Itä-Karjalan? Mutta matkaan on lähdetty. Siitä matkasta luutnantti on jo saanut ennakkoon tuntuman 1936, kun on päässyt Saksan kutsumana ja Suomen kirjailijaliiton edustajana saksalais-pohjoismaiseen kirjailijataloon Travemündeen. Tanska oli jo edellisenä vuonna vastannut kutsuun kieltävästi ja niin nytkin.
Saksa on voimissaan. Saksa on vitaalisuuden, terveen nuorison ja työn maailma. Ja kansa on iloista. Keskitysleireistä liikkuu kyllä huhuja, mutta ne ohitetaan.
”Mikä ihme tämä kansallissosialismi on? Miten se on saanut kansan puolelleen”, pohtii kirjailija.
Kirjoja poltetaan Berliinissä, mutta ne ovatkin moraalittomia. Se on sivuseikka, alkavat Berliinin olympiakisat. Hitler avaa. Deutschland über alles. Heil Hitler! Huuma nousee Suomessakin. Kymppitonnin juoksussa kolmoisvoitto Salminen, Askola, Iso-Hollo. Matalakalloinen Murakoso jää neljänneksi. Sieg Heil.
Meno vain yltyy. Puoluepäivät 400 000 asukkaan Nürnbergissä keräävät miljoona vierasta, ja kirjailija kysyy itseltään, mitä minä täällä teen. Kirjailijana hän kuitenkin on siellä. missä kirjailijan pitää.
”Nürnberg oli pako pimeään. Olin siellä, kun seuraavan maailmansodan syntysanat lausuttiin. Pedon merkki oli isketty.”
BUENOS AIRES, VOLGA,
ISTANBUL, PARIISI
Kokemus kirjailijalle on niin ankara, että nyt hän haluaa johonkin kauniiseen. Kuunnelmassa laivan pilli huutaa, kirjailija saapuu Buenos Airesiin.
Siellä hän kokee pettymyksen, kun Saksa tunnetaan ja varsinkin kun sitä ihaillaan. Se kuitenkin tulee ilmi, että Argentiinassa ei pidetä mahdollisena kansallissosialismin leviämistä maailmanlaajuiseksi.
Kirjailijan matka jatkuu Paraguayhin. Siellä hän tapaa myös suomalaisia siirtolaisia. He eivät kuitenkaan ole löytäneet ihannemaata sieltäkään. Eikä löydä kirjailijakaan: ”Olen yhä ratkaisemattomien ongelmien keskellä.”
Kuunnelman neljännen osan alussa kirjailija on jokilaivalla Volgalla. On kesä 1939. Kaikki on Neuvostoliitossa rauhallista, kuten hän on kolme kuukautta kestäneellä matkallaan pannut merkille. Kaduilla ei ole sotilaita marssimassa. Sen verran hän on kuitenkin huomaavinaan Odessan satamamiliisin katseesta uhmaakin, että tulkaa vaan, me olemme siihen valmiit.
Sota on joka tapauksessa lähellä, bolshevismin ja kansallissosialismin uskonsota.
Mustanmeren yli kirjailija palaa vanhan Euroopan rajamaahan, Kultaisen sarven kaupunkiin. Sieltä Ateenaan, jossa kirjailija haluaa nähdä Parthenonin täyden kuun aikana. Kirjailija on eurooppalaisen sivistyksen kehdossa. Hieman pohjoisempana poltetaan kirjoja.
Saksa hyökkää Puolaan 1.9.1939 ja kirjailija pääsee monimutkaisten järjestelyjen avulla takaisin Suomeen.
ODOTETTU JA
KAIVATTU SOTA
Talvisodasta Suomi sai ”torjuntavoiton”. Sen kestäessä Olavi Paavolainen oli jo päämajan propagandaosaston tehtävissä Mikkelissä ja Kannaksella. Kotoisinkin hän oli Kannakselta, jossa kotitalo Kivennavalla tuhoutui talvisodan ensimmäisenä päivänä.
Kuunnelmassa hypätään talvisodan yli kesään 1941, kun edessä oli odotettu ja kaivattu revanssi Neuvostoliitosta. Saksa auttaisi.
Kuten tiedetään, alku oli erinomainen. Leningradin piiritystä seurataan päämajassakin tarkkaan ja nähdään kuinka Saksa on pannut Neuvostoliiton polvilleen. Suomalaiset ovat pikamarssia Petroskoissa, mutta kirjailija näkee, että suomalainen herrakansa ei ole toivottu vieras.
Kirjailijana tk-luutnantti on vaikeassa asemassa. Ristiriitoja on, mutta niistä pitää vaieta. Päiväkirjaa pitävä kirjailija ajattelee sitäkin mahdollisuutta, että entä jos tämä sota voitetaan – ”silloin ei kirjoituksiani julkaista”.
Runoja Paavolaiselta oli julkaistu jo ennen sotia, ja Gummerus oli julkaissut myös hänen kirjansa Kolmannen valtakunnan vieraana (1936) sekä Risti ja hakaristi (1938).
Koska sotaa ei voitettu, julkaistiin Synkkä yksinpuhelu 1946. Olavi Paavolainen toimi Yleisradion teatteriosaston päällikkönä 1947-64.
kari.naskinen@gmail.com
