Pekka Malmikunnas on konkurssin tehnyt yrittäjä, joka yrittää pitää
roolinsa ja kulissinsa kunnossa ainakin lähimpiin sukulaisiinsa päin. Luonto ei
anna periksi mennä Kelaan anomaan toimeentulotukea, joten syömässäkin pitää
käydä vaikkapa aivan vieraissa hautajaisissa. Tästä alkaa Juha Lehtolan ohjaama Ihmisen
osa, jota tuottaja luonnehtii draamakomediaksi. Draamaa ja komediaa on,
mutta lähinnä tyylilaji muistuttaa kesäteattereiden kevyimpiä farsseja.
Ihmisen osa ei aina ole helppo. Heti elokuvan alussa mennään myös
Malmikunnaksen siskon työpaikalle, jossa tämä on irtisanomassa pitkään firman
palveluksessa alusta asti ollutta miestä. Asiat eivät siis ole mallillaan,
mutta kyllähän kaikesta saa ”hauskaakin” irti. Elokuvan pohjana on Kari Hotakaisen samanniminen romaani
(2009), jonka ensimmäisenä väänsi hulvattomaksi farssiksi Ritva Valkama monologiesityksessään Helsingin kaupunginteatterissa
2011.
Hannu-Pekka Björkman urallaan epäonnistuneena
yrittäjänä oli menettänyt kaiken. Hän oli ostanut 16 kilometriä kaapelia, joka
sitten jäi nurkkiin, kun uudenlainen tietotekniikka teki kaapelit turhiksi.
Romahdus, häpeä, työelämän muutos. Koska leipää kuitenkin pitää saada, on
kaikkea keksittävä. Suonenjoelta lähtöisin oleva leskirouvakin koukkaa katulaulajana
kokeilevan Malmikunnaksen kotiinsa Narinkkatorilta ja lupaa satasen, jos
Malmikunnas kävelisi huoneessa alasti ja matkisi kukkoa. Kun Malmikunnas suostuu, ollaan jo
sellaisessa tilanteessa, että jotain yhtä typerää esitetään niissä munamiesten
ja muiden hoopojen viihdeohjelmissa viikonloppuisin.
Vanhan ajan maaseudun ja nykyajan kaupunkielämän törmäyskin otetaan esille: Malmikunnaksen
isä (Asko Sarkola) on vierailulle
tullessaan ihmeissään, kun yksi vävy näyttäkin olevan tummahipiäinen lespo.
Siinä sitten kliseet käydään läpi ja farssi jatkuu. Täysin turha kummajainen yhtä
turhassa elokuvassa on Vuoden puhujaksi valittu Kimmo Hienlahti (Kari Hietalahti), joka tekee rahaa
luennoimalla henkisistä voimavaroista.
Koska Malmikunnas ansaitsee elantonsa huijaamalla, sopii kokonaiskuvaan, että
elokuvan säveltäjä, tanskalainen Halfdan
E on plagioinut elokuvan tunnusmelodian Shostakovitshilta pienin muutoksin.
VUODEN PARHAAT
ELOKUVAT 2018
1. Pawel Pawlikowski: Cold War
2.
Steven Spielberg: The Post
3. John Carroll Lynch: Lucky
4. Joe Wright: Synkin hetki
5. Xavier Beauvois: Suojelijat
6.
Iram Haq: Mitä meistä puhutaan
7. Paul
Thomas Anderson: Phantom Thread
8. Michael Haneke: Happy End
9.
Aleksei Utshitel: Matilda
10. Craig Gillespie: I, Tonya
Elokuvablogeja kirjoittaville osoitetun vuotuisen kyselyn mukaan vuoden paras
elokuva on Phantom Thread.
kari.naskinen@gmail.com