lauantai 29. joulukuuta 2018

Carlings, Ladec, Steak House, Subway…


Kävelin meidän pääkadun alusta neljä korttelinväliä. Sillä matkalla oli 31 englanninkielistä yritystä. Sitten menin kauppakeskukseen, jossa myöhemmän tarkistukseni mukaan on noin 130 liikettä; niistä 73 prosentilla on englanninkieliset nimet. Kauppakeskuksessa menin kahville Ciao Caffeeseen. Tämän tarkastuskierroksen aiheen sain luettuani Janne Saarikiven kirjan Suomen kieli ja mieli (Teos, 2018). Saarikivi on Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori.

Saarikivi harmittelee meidän muiden tavoin suomen kielen häipymistä. Miksi esimerkiksi Seutulan lentokentällä mennään turvatarkastukseen, joka on Security Control? Tämä on tylsääkin. Jos suomea puhuttaisiin maailmalla yhtä paljon kuin englantia, niin olisiko hienoa, jos turistimatkoilla olisi kaikki tekstit suomeksi. Mikä ulkomaanmatka se olisi? Kun käyn paljon Venäjällä, on oikein mielenkiintoista yrittää aina selvittää, mitä missäkin lukee.

Lentokentällä käytettävän englannin silti jotenkin ymmärtää, koska se on kansainvälinen paikka. Mutta miksi meille suomalaisille kaikki pitää vääntää englanniksi? Etelä-Suomen Sanomissa oli äskettäin juttu Lahden seudun kehitysyhtiön kielipolitiikasta (kuva jutusta 26.11.2018). Jo yhtiön nimi on käsittämätön Ladec, ja sen toimipiste kaupungin keskustassa on Dooroomissa. Sanakirjasta ei selvinnyt, mitä ladec-sana tarkoittaa, mutta lad tarkoittaa pojua, nuorukaista. Tällä ehkä viitataan kaupungin nuoruuteen, sillä Lahti on Suomen oikeista, vanhoista kaupungeista nuorin. Toisaalta jos sanan alku La on lyhennys Lahdesta, niin loppuosa dec tarkoittaa joulukuuta. Ei ymmärrä.

Tämän päivän lehdissä ei ole monta työpaikkailmoitusta, mutta huomenna sunnuntaina on ja siellä saatetaan taas hakea Marketing chiefiä, Sales account manageria tai Senior advisoria.

Nuorisokielenä englanti on saanut jo niin ison aseman, että vaikka nuoret suomalaiset vielä kuitenkin puhuvat äidinkieltään, niin about joka kymmenes sana alkaa olla randomisti englantia. So what please, anyway?

Ei tämä kuitenkaan vain pienen Suomen ongelma ole. Erikoiselta tuntuu esimerkiksi se, että Saksan liittotasavallan kulttuuri-instituutti Goethe-Institut käyttää internetissä englantia, vaikka instituutin keskeinen tehtävä on herättää maailmalla kiinnostusta saksan kieleen. Pitkän saksan lukijan koen noloksi senkin, että Eurovision laulukilpailuissa Saksan edustaja alentuu nykyisin laulamaan englanniksi.

kari.naskinen@gmail.com