Aavehallin lavalla Vierumäellä ensi tiistaina laulaa solistina Mikko Järvinen, joka samana päivänä
täyttää 75 vuotta. Mikko Järvinen on niitä pitkän linjan laulajia, jotka eivät
koskaan ole saaneet levyjään listojen kärkipaikoille, mutta jotka lavoilla
kävijöille ja vanhan tanssimusiikin ystäville ovat tuttuja. Pitkää päivää on
vain tehtävä, sillä hänenkin uraansa liittyy Tapio Rautavaaran Juokse sinä
humman sanoituksen säe: ”voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni
maailmalla”. Tosin en tunne Järvistä paremmin, ja hän on tehnyt pitkän
päivätyön muissakin ammateissa, joten ehkä keikkailemiseen on syynä puhtaasti
vain rakkaus laulamiseen.
Ei Mikko Järvinen tänäkään vuonna tee kuin yksitoista lavakeikkaa, joista tämä tiistain
4.12. reissu Heinolaan on pisin. Tällaisille esiintyville taiteilijoille oikea
esitystilanne on aina se paras. Tämän vuoden kohokohta oli ”Kultsan tanssien”
60-vuotisjuhlarevyy maaliskuussa Helsingin Kulttuuritalossa, jossa muina
esiintyjinä olivat mm. Vieno Kekkonen ja
Eino Grön.
Järvisen pitkä ura kuvaa hyvin sitä, miten muusikoiden leipä monesti tosiaankin
on pätkätöiden pieninä palasina maailmalla. Tästä tämä juttuni nyt.
Olen tutustunut Järvisen esityksiin Salix-yhtiön levyjen avulla. Salix on yli
15 vuoden ajan julkaissut sellaisia vanhoja iskelmiä, joita aiemmin ei
ole cd-levyille tehty, ja olen saanut näitä levyä Salixin toiminnassa mukana
olleelta vanhan tanssimusiikin tietopankilta Hannu Saariselta. Neljällä Järvisen levyllä on hänen laulujaan
vuosilta 1973-89. (Vuonna 2017 Salix muuttui Ajorytmi-myyntiyhtiöksi, mutta levymerkki FINO jatkuu.)
Jo aikaisemminkin Mikko Järvinen ehti levyttää, sillä 1964 hän pääsi Dallapén
solistiksi edellisvuonna kuolleen A.
Aimon tilalle ja levyjäkin syntyi. Orkesterin johdossa olleet Martti Jäppilä ja Eero Lauresalo olivat varmaan noteeranneet Järvisen, kun tämä oli
talvella 1964 voittanut Veikko
Ahvenaisen järjestämät iskelmälaulukilpailut Karhulan kuuluisalla
tanssipaikalla Sammolla. Niiltä nurkilta Järvinen on kotoisinkin, Kymin
Popinniemestä; myöhemmin sekä Karhula että Kymi liitettiin Kotkan kaupunkiin.
Kun yhteistyö Dallapén kanssa päättyi 1967, perusti Järvinen oman yhtyeen Olavi Palosen ja Toivo Nuoran kanssa. Seuraavaksi oli vuorossa Jorma Juseliuksen yhtye, jossa hän ensin tuurasi Henry Theeliä ja pääsi vakiosolistiksi
1976-77. Jo ennen näitä valtakunnallisesti tunnettuja tanssiorkestereita
Järvinen oli keikkaillut paikallisten bändien kanssa, mm. Kari Salon ja Teemu Huusarin
yhtyeissä. Varsinaiseksi elannonlähteeksi Järvinen kuitenkin hoiti itselleen
konepajakoulussa sorvarin ammatin, mutta kiinnitys Dallapéhen pani ne hommat
sivuun.
Jäppilän suosituksesta Järvinen ryhtyi myös opiskelemaan laulua ja sai
opettajakseen tunnetun oopperabasson Pentti
Tuomisen, lähes 2000 esityksen laulajan Kansallisoopperasta 1950-89.
Äänenmuodostukseen, soinnitukseen ja hengitystekniikkaan tuli arvokasta oppia,
ja ura oli hyvällä mallilla. Sitä suurta hittisingleä ei kuitenkaan tullut, vaikka
Järvinen teki 60-luvun jälkipuoliskolla yhdeksän levyä ja useita
radionauhoituksia Helsingissä ja Lahdessa Dallapén ja Olavi Palosen orkesterin
kanssa sekä Kotkassa Pertti Metsärinteen
ja Kalevi Ukkolan orkesterien
säestäminä. Televisioesiintymisiäkin oli – suuren katsojamäärän saaneissa
Lauantaitansseissakin – mutta suuren listasuosion saavuttaminen on monesti
pienestä kiinni, eikä Järvinen tässä osunut oikeisiin saumoihin.
Omia yhtyeitäkin Mikko Järvisellä oli, mutta välillä piti tehdä myös ”porvarillisia”
töitä. Kotkan teknillisestä oppilaitoksesta hän valmistui konemestariksi ja
pääsi työnjohtajaksi Vaasan Höyrymyllyllä Kotkassa olleeseen koeleipomon ja sen
jälkeen Kotkan höyryvoimalaitokselle valvomoesimieheksi. Kolmivuorotyön ja
keikkojen yhteensovittaminen oli kuitenkin työlästä, ja 1979-97 olikin tässä
suhteessa helpompaa, kun hän toimi opettajana Kotkan merenkulkuoppilaitoksessa.
Tänä aikana Järvinen suoritti Hämeenlinnassa opettajaopinnot sekä
Ammattikasvatushallituksen järjestämät tietotekniikkaopinnot Helsingin ja
Jyväskylän yliopistoissa. Keikkamuusikon ura jatkui myös opettaja-aikana.
Nyt olen taas kuunnellut Mikko Järvisen Salix-levyjä, joilla hän esittää yhteensä yli 80
kappaletta. Jo mainittujen yhtyeiden lisäksi levyillä esiintyvät Pauli Granfeltin, Jörgen Petersenin, Seppo
Plaamin ja Seppo Rannikon
yhtyeet. Lp-levyjä Järvinen teki kuusi. Toivottavasti Aavehallilla kuullaan tiistain iltapäivätansseissa ainakin Hurmio, Häämuistojen valssi, Punaiset
lehdet, Punatukkaiselle tytölleni, Sä et kyyneltä nää ja Täysikuu.
kari.naskinen@gmail.com