Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi
maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuussa, että ydinaseita rajoittava
sopimusjärjestelmä on vaarassa kadota ja että suurvaltojen välille uhkaa
kehittyä uusi jääkylmä sota. Tältä se tosiaan näyttää. USA syyttää Venäjää
INF-sopimuksen rikkomisesta ja Venäjä USA:ta Start-sopimuksen rikkomisesta. Nyt
näyttää mahdolliselta, että näitä kumpaakaan sopimusta ei uusita niiden
päättymisaikojen umpeutuessa.
Nyt maailman ydinasevaltioilla on yhteensä lähes 15 000 ydinkärkeä, siis atomipommia. Voi niistä osa olla myös vetypommeja, joiden räjähdysvoima on atomipommiakin suurempi. Ydinkärkien kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin se oli 1980-luvulla, mutta jos INF- ja Start-sopimukset loppuvat, on vaarana pommien määrän kasvaminen.
Tuli tämä asia mieleen katsottuani taas amerikkalaisen elokuvan Pommin varjossa (1964). Se valmistui niinä aikoina, kun ydinsodan vaaraa pidettiin varsinkin Yhdysvalloissa suurena. Kuuban ohjuskriisistä 1962 oli täpärästi selvitty, mutta pelko oli kasvanut. Samana vuonna valmistui samasta aiheesta toinenkin elokuva Tri Outolempi, jonka alaotsikko on ”Eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia”.
Stanley Kubrickin ohjaama Outolempi tuli teattereihin 29.1.1964 ja Sidney Lumetin Pommin varjossa 15.9.1964. Edellinen on komedia, jälkimmäinen ankara tragedia. Komediallisuus ja tunnetumman ohjaajan nimi tekivät sen, että Tohtori Outolemmestä tuli selvästi suurempi menestys. Pommin varjossa on kuitenkin hurjempi juttu, varsinkin sen lopun ongelmanratkaisu herättää kauhistusta.
Elokuvissa otetaan esille sekin, mitä voi tapahtua, jos automaatiolle annetaan liian paljon valtaa. Ydinsota ei ehkä täysin olekaan vain hullujen johtajien syytä, vaan tekniset toimintahäiriöt saattavat lisätä vaaraa. Näin ajateltiin 50 vuotta sitten, ja nyt automaatiojärjestelmiä on tuhottomasti enemmän, joskin kontrollisysteemitkin ovat kehittyneempiä.
Pommin varjossa lähtee liikkeelle siitä, kun pommikonesaattue saa virheellisen teknisen viestin, jossa ilmoitetaan, että suunnaksi on otettava Moskova ja pommit niskaan. Lisäksi on olemassa määräys, että tällaista viestiä ei voi kumota millään. Pommilentueen johtaja saa sekä Washingtonista että Pentagonista puhelinviestejä, joiden mukaan tekninen pommitusohje on virheellinen. Mutta mikään ei auta, koska lentäjiä on varoitettu valepuheluista. Edes presidentin soitto ei auta, koska koulutuksessa on vannotettu, että ihmisten puheääniäkin voidaan manipuloida. Siis kohti Moskovaa edelleen.
Pommikoneet ovat Vindicator-nimisiä. Sellaisia ei oikeasti ole, ja kuvissa näkyy, että joistakin dokumenttifilmeistä on saatu mukaan kuvia mm. Boeing B-52 Stratofortressista ja Convair B-58 Hustlerista.
Sitten alkavat kovat ratkaisut. Presidentti (Henry Fonda) ottaa kuumalla linjalla yhteyden Nikita Hrushtshoviin, joka lopulta hyväksyy sen tiedon, että kysymyksessä ei ole sodan aloittaminen, vaan tekninen virhe. Presidentti (tuohon aikaan oikeasti Lyndon B. Johnson) määrää omat hävittäjäkoneet ampumaan pommikoneet alas. Tämä melkein onnistuu, mutta yksi pommittaja pääsee karkuun.
Kun tilanne näyttää vääjäämättä johtavan atomipommin pudottamiseen Moskovaan, presidentti ilmoittaa Hrushtshoville, että hänellä on ratkaisu todellisen sodan estämiseen: Moskova kyllä tuhoutuu, mutta vastapainoksi Yhdysvaltain ilmavoimat pudottaa samankokoisen pommin New Yorkiin. Siis sopuratkaisu! Tähän keskusteluun elokuva päättyy.
ELOKUVASOTA
OIKEUDESSA
Vaikka Pommin varjossa ja Tri Outolempi ovat molemmat Columbia Picturesin tuottamia, alkoi niiden tekijöiden välillä oikeusjuttu. Tri Outolempi perustuu Peter Georgen romaaniin Red Alert (1958) ja Pommin varjossa Eugen Burdickin ja Harvey Wheelerin romaaniin Fail-Safe (1962). Elokuvien valmistuttua George ja Kubrick tekivät tekijänoikeuskanteen, joka meni oikeuden käsittelyyn. Kieltämättä elokuvien sisällöt muistuttavat toisiaan, mutta käsittelytavat poikkeavat kovasti toisistaan. En kuitenkaan löytänyt tietoa oikeuden päätöksestä.
Georgea ja Kubrickia rauhoitti ainakin se, että Pommin varjossa jäi katsojatilastoissa selvästi alakynteen, vaikka kriitikot sen korkealle arvostelivatkin. Outolemmen tähtikaarti Peter Sellers, George C. Scott, Sterling Hayden veti lippukasoille enemmän väkeä kuin toisen elokuvan Henry Fonda ja Walter Matthau.
Todellisessa maailmassa tilanne on joka tapauksessa nyt vaikea. YK:ssa hyväksyttiin kesällä 2017 ydinaseet täydellisesti kieltävä sopimus (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, TPNW) ja avattiin allekirjoituksille syyskuussa 2017. Sopimuksen on tähän mennessä allekirjoittanut noin 70 valtiota ja ratifioinut 20 valtiota. Sopimuksen voimaanastuminen edellyttää 50 maan ratifiointia, joten on oletettavaa, että sopimus astuu voimaan lähivuosien aikana. Mutta mitä sitten, jos Trump ja Putin antavat pit paut tuollaisille sopimuksille?
kari.naskinen@gmail.com
Nyt maailman ydinasevaltioilla on yhteensä lähes 15 000 ydinkärkeä, siis atomipommia. Voi niistä osa olla myös vetypommeja, joiden räjähdysvoima on atomipommiakin suurempi. Ydinkärkien kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin se oli 1980-luvulla, mutta jos INF- ja Start-sopimukset loppuvat, on vaarana pommien määrän kasvaminen.
Tuli tämä asia mieleen katsottuani taas amerikkalaisen elokuvan Pommin varjossa (1964). Se valmistui niinä aikoina, kun ydinsodan vaaraa pidettiin varsinkin Yhdysvalloissa suurena. Kuuban ohjuskriisistä 1962 oli täpärästi selvitty, mutta pelko oli kasvanut. Samana vuonna valmistui samasta aiheesta toinenkin elokuva Tri Outolempi, jonka alaotsikko on ”Eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia”.
Stanley Kubrickin ohjaama Outolempi tuli teattereihin 29.1.1964 ja Sidney Lumetin Pommin varjossa 15.9.1964. Edellinen on komedia, jälkimmäinen ankara tragedia. Komediallisuus ja tunnetumman ohjaajan nimi tekivät sen, että Tohtori Outolemmestä tuli selvästi suurempi menestys. Pommin varjossa on kuitenkin hurjempi juttu, varsinkin sen lopun ongelmanratkaisu herättää kauhistusta.
Elokuvissa otetaan esille sekin, mitä voi tapahtua, jos automaatiolle annetaan liian paljon valtaa. Ydinsota ei ehkä täysin olekaan vain hullujen johtajien syytä, vaan tekniset toimintahäiriöt saattavat lisätä vaaraa. Näin ajateltiin 50 vuotta sitten, ja nyt automaatiojärjestelmiä on tuhottomasti enemmän, joskin kontrollisysteemitkin ovat kehittyneempiä.
Pommin varjossa lähtee liikkeelle siitä, kun pommikonesaattue saa virheellisen teknisen viestin, jossa ilmoitetaan, että suunnaksi on otettava Moskova ja pommit niskaan. Lisäksi on olemassa määräys, että tällaista viestiä ei voi kumota millään. Pommilentueen johtaja saa sekä Washingtonista että Pentagonista puhelinviestejä, joiden mukaan tekninen pommitusohje on virheellinen. Mutta mikään ei auta, koska lentäjiä on varoitettu valepuheluista. Edes presidentin soitto ei auta, koska koulutuksessa on vannotettu, että ihmisten puheääniäkin voidaan manipuloida. Siis kohti Moskovaa edelleen.
Pommikoneet ovat Vindicator-nimisiä. Sellaisia ei oikeasti ole, ja kuvissa näkyy, että joistakin dokumenttifilmeistä on saatu mukaan kuvia mm. Boeing B-52 Stratofortressista ja Convair B-58 Hustlerista.
Sitten alkavat kovat ratkaisut. Presidentti (Henry Fonda) ottaa kuumalla linjalla yhteyden Nikita Hrushtshoviin, joka lopulta hyväksyy sen tiedon, että kysymyksessä ei ole sodan aloittaminen, vaan tekninen virhe. Presidentti (tuohon aikaan oikeasti Lyndon B. Johnson) määrää omat hävittäjäkoneet ampumaan pommikoneet alas. Tämä melkein onnistuu, mutta yksi pommittaja pääsee karkuun.
Kun tilanne näyttää vääjäämättä johtavan atomipommin pudottamiseen Moskovaan, presidentti ilmoittaa Hrushtshoville, että hänellä on ratkaisu todellisen sodan estämiseen: Moskova kyllä tuhoutuu, mutta vastapainoksi Yhdysvaltain ilmavoimat pudottaa samankokoisen pommin New Yorkiin. Siis sopuratkaisu! Tähän keskusteluun elokuva päättyy.
ELOKUVASOTA
OIKEUDESSA
Vaikka Pommin varjossa ja Tri Outolempi ovat molemmat Columbia Picturesin tuottamia, alkoi niiden tekijöiden välillä oikeusjuttu. Tri Outolempi perustuu Peter Georgen romaaniin Red Alert (1958) ja Pommin varjossa Eugen Burdickin ja Harvey Wheelerin romaaniin Fail-Safe (1962). Elokuvien valmistuttua George ja Kubrick tekivät tekijänoikeuskanteen, joka meni oikeuden käsittelyyn. Kieltämättä elokuvien sisällöt muistuttavat toisiaan, mutta käsittelytavat poikkeavat kovasti toisistaan. En kuitenkaan löytänyt tietoa oikeuden päätöksestä.
Georgea ja Kubrickia rauhoitti ainakin se, että Pommin varjossa jäi katsojatilastoissa selvästi alakynteen, vaikka kriitikot sen korkealle arvostelivatkin. Outolemmen tähtikaarti Peter Sellers, George C. Scott, Sterling Hayden veti lippukasoille enemmän väkeä kuin toisen elokuvan Henry Fonda ja Walter Matthau.
Todellisessa maailmassa tilanne on joka tapauksessa nyt vaikea. YK:ssa hyväksyttiin kesällä 2017 ydinaseet täydellisesti kieltävä sopimus (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, TPNW) ja avattiin allekirjoituksille syyskuussa 2017. Sopimuksen on tähän mennessä allekirjoittanut noin 70 valtiota ja ratifioinut 20 valtiota. Sopimuksen voimaanastuminen edellyttää 50 maan ratifiointia, joten on oletettavaa, että sopimus astuu voimaan lähivuosien aikana. Mutta mitä sitten, jos Trump ja Putin antavat pit paut tuollaisille sopimuksille?
kari.naskinen@gmail.com
