Paras suomalainen elokuva vuosiin: Viraali

Harmi, että joutuu tämän otsikon alla joka tapauksessa heti sanomaan, että elokuvan äänitys on paikoin kelvottoman huono. Välillä joutuu turvautumaan elokuvassa onneksi olevaan englanninkieliseen tekstitykseen, mutta ei tällä itse asiaa pelasteta. Yksi syy tähän kehnouteen on, että näyttelijöiden puhe jää liian kovalla pauhaavan musiikin alle. Tämä ei suinkaan ole harvinaista nykyelokuvissa. Monta kertaa musiikki elokuvissa on muutenkin turhaa. Jos minä juttelen jonkun ihmisen kanssa, niin ei siinä mitään taustamusiikkia ole. Miksi elokuvissa? Kyllä tilanteiden tunnelmia ja henkilöiden mielialoja pitää pystyä kuvaamaan muutenkin kuin musiikin sävyillä.

Mutta silti: Thomas Laineen käsikirjoittama ja ohjaama sekä veljensä Peter Laineen kuvaama Viraali on mielenkiintoinen tapaus. Tekijät ovat ehdottomasti suuria lupauksia suomalaisessa elokuvassa. Tämä heidän ensimmäinen pitkä elokuvansa (eikä lyhyitäkään ole takana kuin yksi) on kypsä näyte veljesten hienosta elokuvallisesta näkemyksestä.

Paras suomalainen elokuva vuosiin? Näin siksi, että lasken Aki Kaurismäen kansainvälisen luokan ohjaajaksi, ja Viraali on huippu ikään kuin kansallisessa sarjassa, josta Kaurismäki on noussut jo ohi.

Elokuva on taitavasti kiinni omassa ajassamme. Heti aluksi saadaan valkokankaalla selitys elokuvan nimelle: viraali on 1) viruksen aiheuttama tai virukseen liittyvä, 2) erittäin nopeasti suosituksi tuleva viesti tai ilmiö, joka kiertää henkilöltä toiselle, erityisesti internetissä. Tästä jälkimmäisestä on kysymys.

Viraali on episodielokuva, joka koostuu neljästä erillisestä tarinasta, ja kuten tämänkaltaisissa elokuvissa usein, tarinat risteävät matkalla tai yhtyvät lopussa. Niin innostuneesti otin tämän elokuvan vastaan, että rohkenen verrata sitä eräänlaisena kevytversiona peräti Robert Altmanin Short Cutsiin (1993) ja Paul Thomas Andersonin Magnoliaan (1999). Viraali ei kuitenkaan päädy valtaviin, hätkähdyttäviin kliimakseihin, vaan pysyy loppuun asti kiinni ihmisten tavallisessa arjessa.

Viraalissa aiheina ovat rikokset, mutta edelleen niin arkisen tylsällä tasolla, että elokuvaa ei mitenkään voi sanoa jännäriksi. Keskivertoihmisen arkeen eivät rikokset liity juuri mitenkään, paitsi että niiden kanssa ollaan ulkopuolisesti tekemisissä netin välityksellä. Kuvaavaa elokuvan yhdelle tarinalle on, että siinä pankkiryöstössä ei vohkita rahaa, vaan virtuaalista bitcoin-valuuttaa.

Elokuvan tekijät sanovat, että Viraali on ajankuva yhteiskunnasta muutoksessa. Sosiaalinen media ja virtualisoituminen vaikuttavat todellisuuteen uusilla tavoilla. Siihen sopeutuminen aiheuttaa ongelmia, mutta samalla avautuu uusia mahdollisuuksia. Muutosten keskellä ihmisten tarpeet pysyvät kuitenkin muuttumattomina, ja näistä aivan tavallisista tarpeistakin elokuva kertoo – rakkaudesta, kuolemasta, toimeentulovaikeuksista ym. Teemat ovat isoja, maailmanlaajuisia. Nämä teemat elokuvassa tuodaan arjen tasolle taitavasti.

Uudetkaan asiat ja ilmiöt eivät kuitenkaan ole irrallisia asioita. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, kun elämän perusmekanismit toistuvat niin pienissä kuin suurissa asioissa. Ihmisten tekojen vaikutukset leviävät ja koskettavat aina jotakuta myös fyysisesti, vaikka teot tapahtuisivatkin virtuaalimaailmassa. Virtuaalinenkin on ihmisten luomaa.

Veljekset ovat tehneet elokuvan oman tuotantoyhtiönsä puitteissa (Runoelma Films Oy, Espoo). Budjetista en tiedä, mutta mitään valtavia systeemeitä ei näyttäisi olleen. Eikä Elokuvasäätiön rahoitusta ollut. Näyttelijät ovat pääosin amatöörejä tai ainakin elokuvaensikertalaisia, ja onnistuvat erinomaisesti.

Sekin vielä plussaksi, että Viraali ei ole varsinainen nuorisoelokuva, vaikka suurin osa roolihahmoista on nuoria. Tällaisia myös aikuisille katsojille tarkoitettuja elokuvia on Suomessa viime vuosina tehty hyvin vähän.


kari.naskinen@gmail.com