Tämä kuuluu niihin kaikkein kevyimmän lajin elokuviin, joilla ei mitään tavoitteita olekaan. Tällaisia elokuvia tai sarjaelokuvia Suomenkin televisiokanavilta tulee iltapäivisin. Elokuvassa on vähän juontakin ja myös sellaista hempeää sisältöä, että elokuvan alaotsikoksi on voitu panna ”Katso rakkautta uusin silmin”.
Pääosaan on rahdattu Amerikasta Diane Keaton, mukanaan kaikki vanhat Annie Hall -maneerit. On huono, tekee nyt tyypillisesti sellaisen roolityön, jossa näyttelijä näyttelee näyttelemistä – ilmehtii ja ääntelee niin keinotekoisen makeasti kuin vain voi. Tärkeintä tämän elokuvan tekemisessä onkin ollut Diane Keatonin valkokankaan täyttävien naamakuvien tallentaminen. Kun muut näyttelijät ovat teeveestä tuttuja englantilaisia näyttelijöitä, niin menestys kai on näillä elementeillä taattu.
Elokuvan nimi tulee Lontoossa olevasta asuinalueesta. Lähettyvillä on myös Highgaten hautuumaa, jossa on Karl Marxin muistomerkki, ja siellä tietenkin käydään. Elokuvan juonessakin on yhteiskunnallista teemaa, mutta se käsitellään yhtä lapsenomaisesti kuin muukin sisältö.
Tämä lajityyppi on viime vuosikymmeninä yleistynyt: komediallinen juoni ja vanhat suosikkinäyttelijät. Paras esimerkki tästä on Ronald Harwoodin näytelmästä tehty elokuva Kvartetti (2012). Näytelmänä se meni Helsingin kaupunginteatterissa kymmenen vuotta, lähes 500 esitystä ja 167 000 katsojaa. Hampstead on kuitenkin niin heppoisista eväistä kasaan kyhätty, että pelkästään haukotuttaa.
kari.naskinen@gmail.com
