Matkustajia ei tuolla Pohjoismaiden ensimmäisellä kuumailmapallolennolla ollut, mutta iso tapahtuma se joka tapauksessa oli. Kuvaa lennosta ei ole, mutta korvaan sen nyt kuvalla oululaisen Kaleva-lehden mainoksella varustetusta kuumailmapallosta.
Osui tämä ilmapallojuttu silmiin, kun Donnerin ohjelman jälkeen lueskelin taas kerran lisää Mannerheimin elämäkertatietoja. Johan Julinin toisesta pojasta Johan Jacob Julinista tuli myös apteekkari ja hänen tyttärensä Helene von Julin oli Marskin äiti.
Johan Jacob Julin toimi apteekkarina Turussa ja Helsingissä, mutta kiinnostui sitten teollisuuden harjoittamisesta ja hänestä tulikin merkittävä teollisuustoiminnan uranuurtaja Suomessa. Hän muutti Pohjan pitäjän Fiskarsiin ja toimi siellä elämänsä viimeiset vuosikymmenet yritteliäänä teollisuusmiehenä ja maanviljelijänä.
Lääketieteen historioitsijan, tohtori Arno Forsiuksen nettisivustolla on laaja juttu Julinista. Siitä saa hyvän kuvan Julinin omistuksista: Fiskarsin teollisuuslaitokset sekä Antskogin, Kosken, Kärkelän, Näsin ja Trollshovdan ruukit, Orijärven kuparikaivos, Malmbärgin, Haukian, Pahalaksin, Charlottebärgin, Lovisebärgin ja Kelkalan rautakaivokset sekä Emiliedalin saha- ja jauhomylly Kiskossa. Lisäksi maaomaisuudet.
Vuorineuvoksen arvon Julin sai 1835 ja von-aatelisnimen hän sai 1849. Julinilla oli neljästä avioliitosta yhteensä yksitoista lasta, joista kuusi kuoli jo varhain. Kolmannesta avioliitosta syntynyt tytär Helene von Julin avioitui kartanonomistaja Carl Robert Mannerheimin kanssa 1862.
Johan von Julin kuoli 65-vuotiaana 1853. Seuraavat 13 vuotta hänen omistuksessaan olleita teollisuuslaitoksia hoiti holhoojahallitus. Perinnönjako toteutettiin 1866, jolloin vanhin poika, toisesta avioliitosta syntynyt Emil Lindsay von Julin sai osuudekseen mm. Fiskarsin, Antskogin, Orijärven ja Kärkelän. Muu omaisuus jaettiin nuorempien sisarusten kesken, joten hyvän potin sai myös Helene.
Julinit ja Donnerit ovat mukana myös siinä Kristiina Halkolan 1969 levyttämässä renkutuksessa Laulu 20 perheestä. Siinä irvaillaan niille perheille, jotka eivät ole saaneet omaisuuksiaan työnteolla, vaan laiskasti perimällä. Muita tuttuja sukuja listalla ovat Ehrnroothit, Erkot, Rettigit, Rosenlewit, Virkkuset, Waldenit, Wihurit ja muutamat muut.
Joitakin vuosia sitten kuulin Teatteri Vanhan Jukon vappukonsertissa Lahdessa uuden version laulusta, johon sanoittaja Petri Repo oli ajankohtaistanut nimilistaa, mukaan olivat päässeet mm. Etola, Hartwall, Herlin, Härmälä, Lesonen, Lilius, Ollila, Siilasmaa ja Toivanen.
kari.naskinen@gmail.com
