Mauno Olavi Laiho syntyi 1907 Halikossa muonamiesperheen esikoiseksi. Teini-ikäisenä Olavi lähetettiin maalarin oppipojaksi, sillä perhe toivoi Olavin pääsevän itsenäiseksi kaupunkilaistyöläiseksi. Sellainen Olavista tulikin, mutta kaupungissa hän samalla koki heräämisen poliittiseen tietoisuuteen. Olavin tie vei poliittisesti vasempaan äärilaitaan. Olavi Laiho pidätettiin 1930-luvun ns. kommunistilakien perusteella johtuen hänen aktiivisesta toiminnastaan ay-liikkeessä ja TUL:ssä ja hänet tuomittiin vankilaan valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Olavin kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän oli valmis toimimaan puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti.
Pro gradu -tutkielmassaan Helsingin yliopistossa Päivi Penkkala-Arikka rakensi ne kulissit, joihin Laihon elämä suhteutetaan. Laihon elämäntarinan kautta voi mielenkiintoisella tavalla seurata miten yleinen poliittinen historia ja yksittäisen ihmisen elämäntarina kietoutuvat jännittävästi yhteen:
”Laihon tarinan kautta pääsemme eläytymään 1900-luvun alkupuolen kommunistiseen ja työväen toimintaympäristöön. Laiho edusti sellaisia henkilöitä, joita vastaan oikeastaan kaikki 1900-luvun alkupuolen kommunistista toimintaa rajoittavat toimenpiteet kohdistuivat. Erityisesti jatkosodan aikana kommunistien toiminta Suomessa oli haurasta ja sattumanvaraista, yhdenkin ihmisen toiminnalla oli kommunistien marginaaliin työnnetyssä maanalaisessa toiminnassa suuri merkitys. Toisaalta voidaan pohtia sitä, miten Laiho olisi toiminut, jos yhteiskunta ei olisi työntänyt hänen kaltaisiaan äärivasemmistolaisia niin nurkkaan.”
Talvisodan jälkeen perustettiin Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura, jonka Turun osaston toimintaan Laiho osallistui aktiivisesti. Syksyllä 1940 hän siirtyi toimimaan maan alle välttyäkseen pidätykseltä. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Olavi oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "yökansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista vastarintaa. Metsäkaartilaisena Laiho kumppaneineen teki joitakin vähäisiä sabotaaseja. Lisäksi Laiho toimi sodanaikaisessa SKP:ssa mm. vakoilutietoja välittäen. Hänet pidätettiin 22.12.1942 ja tuomittiin 22.6.1943 maanpetoksesta, valtionpetoksesta, vakoilusta ja karkuruudesta kuolemanrangaistukseen. Täpärästi Laiho joutui kohtaamaan kuoleman 37 vuoden ikäisenä vuonna 1944 vain kaksi päivää ennen aselevon alkamista. Sotilaspoliisin teloitusryhmä ampui Olavi Laihon 2.9.1944.
Juhannuksena 1944 Laiho oli kirjoittanut vankilassa tunnelmistaan, ja heti tuoreeltaan lyhyt kirjoitus julkaistiin vasemmistolaisen kulttuurijärjestön Kiilan lehdessä, johon 20 vuotta myöhemmin kirjoitti myös Pentti Saarikoski:
”Sattumaa vai ilvettäkö oli, että juuri tänään tuotiin aimo sylillinen tuoreenvihreitä nokkosia. Ne oli levitettävä vuoteeseen patjan alle, pitkin seiniä ja nurkkia. Nyt ne leyhkivät voimakasta tuoksuaan. Juhannuslehdiksiäkö? Somasti sattui… Luteen myrkyksi ne! Juhannusyö – lutikat, nokkoset ja sinä. Kaunis kolmiyhteys.”
”Nokkonen, se olet itsekin! Yhteiskunnan nokkonen, sosiaalisesti polttava, pelottava. Sinä olet täällä nokkosin koristellussa asumuksessasi, pienessä, likaisessa, luteitten lönsimässä kopissa – sellissä. Vankiselli ja vanki, poliittinen tutkintovanki, kuolemaantuomittu, Oulun lääninvankilassa. Nokkonen nokkosissa Juhannuksenakin.”
kari.naskinen@gmail.com
