Ei olisi puoli vuosisataa sitten uskonut, että Speden ja Simon rautakauppahupailu ei koskenut silloista aikaa, vaan ennusti tulevaa. Enää ei saa edes hidasta palvelua, koska olemme muuttuneet itsepalveluyhteiskunnaksi. Kaikki on hoidettava itse.
Kahviloissa ja ravintoloissa
asiakkaan on mentävä tiskille ja tehtävä siellä tilauksensa, ja
pois lähtiessään häntä neuvotaan isossa plakaatissa, että
astiat pitää palauttaa tuohon keräilyhyllyyn.
Muutama
viikko sitten varasin ajan vieraaseen Danske-pankkiin, johon oli
jostakin kymmeniä vuosia vanhasta tapauksesta jäänyt 50 euroa
sisälle. Pankkiin ei ole ovi auki, joten piti soittaa. Ensin
ruuhkaa, ruuhkaa ja ruuhkaa, mutta neljännellä
yrityksellä onnistui. Tätä tämä nykyisi on, isojen firmojen ja
laitosten puhelinumerot ovat sellaisia ihmeellisiä 00100 0300 100 3450,
josta ensin vastaa kone pyytäen painamaan eri numeroita riippuen
siitä, mitä kieltä käytän, minkätyyppinen on asiani ym. Sitten
kun saa yhteyden, alkaa uusi vaihe: ”kaikki linjamme ovat nyt
varattuja, odottakaa hetki.” Yleensä tämä hetki on pitkä kuin
nälkävuosi.
Tällä
viikolla Helsingin Sanomien yleisönosastossa kirjoitti espoolainen
mies teleoperaattorin 60 euron virheellisestä veloituksesta. Mies
sai pitkän jonotuksen jälkeen yhteyden asiakaspalvelijaan, joka
asiaa tutkittuaan myönsi laskutuksessa olleen virheen. Se
hyvitettiin seuraavassa laskussa, mutta tuon reklamaatiopuhelun
hinnaksi oli tullut 68 euroa.
Yhteyttä
voi yrittää myös netin avulla. Silloin apuun tarjoutuu ruudun
oikeassa alareunassa oleva päätelaitekeskustelujärjestelmä
chatti. Kun olen sellaisen kanssa yrittänyt toimia ehkä kymmenen
kertaa, on
niistä yhdeksän
päättynyt
chatin vastaukseen: ”en ymmärrä kysymystäsi, koska olen robotti,
ota yhteys asiakaspalvelijaamme.”
Näitä
asiakaspalvelijoita on niin vähän, että ei tule mitään. Oikeissa
kauppapaikoissakin tilanne on surkea. Viimeksi maanantaina oli
Citymarketin talon apteekissa vain yksi farmaseutti reseptiasiakkaita
varten, vaikka tiedetään, että lääkkeidenhakijoita on eniten
aina maanantaisin. Odotin numerolappujonossa niin pitkään, että
tuli nälkä, joten heitin lapun lattialle ja lähdin
pikaruokaravintola Subwayhin. Siellä sama juttu, etanatkin
pystyisivät palvelemaan pikaisemmin.
Toisessa apteekissa
Triossa pääsin asiaan, mutta siellä farmaseutti näki netistä,
että tarvitsemani lääke on loppu koko maasta, myös
tukkuliikkeestä. Eikä palvelu toimi edes globaalisti.
Takaisin
autoon ja ostamaan tulostimeen mustepatruunaa. Alan liike löytyi,
mutta siellä ei patruunaa ollut, eikä myyjä tiennyt, mistä
kannattaisi seuraavaksi
kysyä. Siis ei tiennyt!
Sitten kotiin ja soitto klo
16
Lahden sote-keskukseen Harjun Terveyteen – ja
oho, heti
alkoi
toimia. Seuraavana aamuna klo 8.10 sieltä soitettiin ja kerrottiin
lääkärin kirjoittaneen reseptin korvaavasta lääkkeestä.
Kyllä
toimii, kun halutaan toimia.
Aiemmin keväällä vaihdoin
autoa. Kun en löytänyt siitä navigaattoria, vaikka sellainen
näyttöruutu onkin, menin Länsi-Autoon, jossa on ko. merkin
huoltokorjaamo. Kerroin rekkarini tunnuksen, mutta Korjaamo-kyltin
alla ollut mies ei tarkistanut netistä, onko käytetyssä autossani
navigaattoria. Kiitos ja näkemiin, ajoin Mega-Autoon, jossa töiden
vastaanottaja lähti pihalle, tarkisti autoni nappulat ja sanoi,
ettei tässä ole navigaattoria. Taas toimi, kun haluttiin.
Miksi
autoissa ei muuten enää ole ampperimittaria, josta koko ajan
näkisi, paljonko virtaa aukussa on? Maksaa Motonetissa alle kympin,
ja kai sen aika helposti joku osaisi asentaa.
Yhtenä
päivänä taas netissä, ei ihmisen eikä chattirobotin kanssa. Ei
tullut mitään. ”Internal server error. The connection is reset.
Try again in a some moments or check your computer network
connection.” Osan sanoista ymmärsin, ja vaikutti ongelmalliselta,
joten luovutin.
Palvelua ei ole myöskään autoa
pienempien laitteiden korjaamista varten. Pesukoneet, pölynimurit,
telkkarit, nykyaikaiset kännykät ja muut vempaimet kestävät
nykyisin 5-7 vuotta, mutta korjaaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi.
Poikkeuksen tekee Kolehmaisen suutariliike Rauhankadun ja Kirkkokadun
kulmassa, jossa käyn säännöllisesti uusimassa tennistossujen
pohjat puoleen hintaan uusiin tossuihin verrattuna. Tähän myös sellainen lisäys, että Holman K-Rauta on aina toiminut paremmin kuin Speden rautakauppa.
Sen
sijaan palvelun toimimattomuus koskee myös Helsingin Sanomia. Sitä
ei tänäänkään tullut,
koska sen jakaa päivittäin Etelä-Suomen Sanomat, mutta ei nyt,
koska ESS ei ilmestynyt helatorstaina. Keskisuomalainen-konserni on
päättänyt harventaa eri puolilla maata ilmestyvien paperilehtiensä
ilmestymispäiviä, koska tulee taloudellisemmaksi jättää painettu
lehti tekemättä ja jakamatta. Hyvää heladigitorstaita –
kannattaisi Keskisuomalaisenkin siirtää hela hoito
digiin.
kari.naskinen@gmail.com
