Pentti Saarikoski, Alexander Ironman Stubb ja muut urheilumiehet

Juuri ilmestyneessä Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2024 kerrotaan tasavallan presidenteistä, joiden yhteydessä urheilu on ollut yksi osa presidentintekijyyttä. Jutun kirjoittanut urheilutietokirjailija Kalle Virtapohja aloittaa tunnetuimmasta esimerkistä Urho Kekkosesta, mutta löytää urheiluyhteyksiä melkein kaikkien presidenttien taustalta. Parnasson numerossa 2/2024 puolestaan käydään läpi Pentti Saarikosken päiväkirjoja, joissa myös urheilijat ovat hyvin esillä.

Presidenteistä valtaosa on ollut yksilöurheilun ystäviä, poikkeuksina vain lentopallomies Mauno Koivisto ja koripallomies Martti Ahtisaari. Tietyllä tapaa myös Alexander Stubb on joukkuelajien ystävä, koska hän henkilöityy jääkiekkoon isänsä kautta: Göran Stubb on Jääkiekkoliiton entinen toimitusjohtaja ja HIFK:n jääkiekkojaoston entinen puheenjohtaja. Jo pienenä poikana Alex nähtiin Helsingfors IFK:n edustusjoukkueen harjoituksissa Nordenskiöldinkadun hallissa pian sen jälkeen, kun hän oppi kävelemään. Vähän myöhemmin hän pelasi itsekin HIFK:n junioreissa. Nykyisin hänen leipälajinsa on kuitenkin triathlon.

Yksilöurheilusta presidenttien mielilajeina Virtapohja luettelee: K.J. Ståhlberg purjehti, P.E. Svinhufvud ampui ja metsästi, Kyösti Kallio oli hiihtänyt, Risto Ryti harrasti kävelypalavereita, C.G.E. Mannerheim ratsasti ja metsästi ja J.K. Paasikivi oli oman ilmoituksensa mukaan ollut innokas voimistelija ja urheilija. Viimeinen yksilölajien harrastaja Urho Kekkonen oli kovin: oli Suomen paras korkeushyppääjä, teki maailmanennätyksenkin vauhdittomassa kolmiloikassa, oli Suomen Urheiluliiton kova puheenjohtaja ja hiihti presidenttivuosinaan jopa tuhat kilometriä talvessa. Jos kalastamisenkin laskee urheiluksi, niin sen lajin presidentti oli Lauri Kristian Relander.

Pipolätkää ja rullaluistelua harrastava Sauli Niinistö on pelannut jääkiekkoa Vladimir Putinin kanssa. Tarja Halosen suosikki oli naisvoimmistelu ja muutenkin voimistelu, sillä hän toimi lajiliiton hallituksessakin. Eli jokainen on mukana.

Kaikki viittaa edelleen siihen, että urheilun merkitys säilyy jatkossakin varsin suurena presidentinvaaleja ajatellen. Virtapohja kirjoittaa, että ”tasaisissa vaalikamppailuissa urheilu ja toiminta urheilun parissa voi tuoda ratkaisevan kilpailuedun, kun tiedetään, miten vahvoja siteitä urheilun parissa syntyy”.

OLYMPIAMITALISTI
VOIMISTELUNOPETTAJANA

Pentti Saarikosken tapauksessa voi aloittaa siitä, että hänen voimistelunopettajanaan oli olympiavoimistelija Esa Seeste, joka saavutti Berliinissä 1936 pronssia joukkuekilpailussa. Kerran Pentillä tuli jotain skismaa opettajan kanssa ja Pentti löi opettajaa, seurauksena viikon pituinen ”hermojen toipumisloma”.

Arto Köykän Parnasso-jutussa sanotaan, että julkaistuissa runoissaan Saarikoski mainitsi huippu-urheilun kokoelmassa Katselen Stalinin pään yli ulos – päiväkirjamainen merkintä:

”Huomenna Pertti Pousi hyppää pituutta,
ylihuomenna kolmiloikkaa.
Saa nähdä tuleeko maailmanennätys.”

Proosassa on enemmän urheilusankareita. Vuoden 1964 olumpiakisoja Saarikoski seurasi tarkasti ja myöhemmin romaanissa Ovat muistojemme lehdet kuolleet sai kahden kultamitalin Eero Mäntyranta runsaasti huomiota. Samoista kisoista näytti Saarikoskea kiinnostaneen Arto Tiainen, mutta kultamitalisti Veikko Kankkonen sai vain lyhyen maininnan. Huomiota saivat myös Juha Mieto ja Ragnar Persson. Vanhemmista tekijöistä ei Veikko Hakulista näkynyt lainkaan Saarikosken teoksissa, mutta Sixten Jernberg oli lyhyesti esillä, samoin Benjamin Vanninen.

Kekkosen urheulusaavutukset Saarikoski luonnollisesti tunsi ja muista yleisurheilijoista hän otti päiväkirjoissaan tai muissa kirjoissaan esille seuraavat:
Mikko Ala-Leppilampi
Bob Beamon
Wayne Collett
Seppo Hovinen
Jorma Jaakola
Pentti Kahma
Tapio Kantanen
Ossi Karttunen
Jorma Kinnunen
Hannes Kolehmainen
Markku Kukkoaho
Carlos Lopes
Vincent Matthews
Miklos Nemeth
Pentti Nikula
Paavo Nurmi
Jesse Owens
Mona-Lisa Pursiainen
Pekka Päivärinta
Ville Ritola
Hannu Siitonen
Pekka Vasala
Lasse Viren
Juha Väätäinen
Emil Zatopek

Virenin olympiavoitosta Münchenissä oli Saarikoski niin innoissaan, että tarjoutui rahapulassaan kirjoittamaan Virenista kirjan. WSOY:n Hannu Tarmio kommentoi: ”Olitkohan ihan tosissasi?” Kirjat Virenistä tekivät Pentti Vuorio ja Mauno Saari.

Muitakin lajeja penkkiurheilija Saarikoski seurasi niin aktiivisesti, että mainintoja saivat monet:

Moottoriurheilusta Rauno Aaltonen, Hannu Mikkola, Timo Mäkinen, Jarno Saarinen.

Jääkiekosta Veli-Pekka Ketola, Vaclav Nedomansky.

Nyrkkeilystä Cassius Clay, Jorma Ojaharju.

Pesäpallosta Pentti Katainen.

Tenniksestä Björn Borg.

Jalkapallosta Torbjörn Nilsson.

Urheiluselostajista Saarikoski luetteli Paavo Noposen, Adolf Turakaisen ja Anssi Kukkosen.

Naisten urheilu ei Saarikoskea kiinnostanut, Mona-Lisa Pursiaisen lisäksi hänen näkökenttäänsä jäivät vain hiihtäjät Marjatta Kajosmaa ja Hilkka Kuntola.

Suurimmat kiinnostuksenkohteet hiihto ja yleisurheilu olivatkin. Asiaa tai ei -kirjassaan hän pohti: ”On satanut lunta, niin että maa taas on valkoinen, sataisi vielä sen verran että pääsisi hiihtämään, se olisi paras lääke masennukseen.”

Jutun Parnassoon kirjoitti rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä, joka väitteli tohtoriksi Saarikosken tuotannon uskonnollisesta kielestä. Väitöskirjan nimi on ”Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi”.

kari.naskinen@gmail.com