Kristillisdemokraattien (CDU) kannatus Saksassa on tällä hetkellä 29 % ja selvästi toiseksi on noussut 22 prosentillaan äärioikeistolainen populistipuolue Alternative für Deutschland (Vaihtoehto Saksalle, AfD). Sosiaalidemokraatit (SPD) ovat vaipuneet 17 prosenttiin. Suuntaukset ovat samankaltaisia muuallakin Euroopassa. Saksassa onkin varsinaisen vasemmistopuolueen (Die Linke, 5 %) kansanedustaja, fil. tri Sahra Wagenknecht perustamassa uutta puoluetta, joka alkutietojen perusteella lähtee kalastelemaan kannatusta samoista piireistä kuin AfD. Näinhän ne aaterivit ovat uudenlaisessa asennossa muuallakin. Ranskassa kommunistipuolue PCF on menettänyt äänestäjiä äärioikeistolaiselle Rassemblement Nationalille ja Suomessa vasemmistopuolueista on ollut liikettä Perussuomalaiset-puolueeseen.
Kun lukee netistä juttuja Wagenknechtin ajatuksista, tulee sellaiseen johtopäätökseen, että uusi puolue on monissa asioissa samoilla linjoilla AfD:n kanssa. Wagenknecht ei nykyvasemmistolaiseen tapaan nosta kärkeen kamppailua ilmastonmuutosta vastaan, ei sukupuoliroolien tasa-arvoistamista eikä maahanmuuton avokätistä sallivuutta.
Kirjassaan Die
Selbstgerechten
(Omahyväiset, 2021) Wagenknecht korostaa kansallisvaltion merkitystä
ja on sitä mieltä, että globalisaatiossa on menty liian pitkälle.
Die
Linke -puoluetta hän
syyttää
identiteettinsä menettämisestä, kun
siitä on
tullut eräänlainen elämäntapapuolue, jonka ajamat asiat liittyvät
ensijaisesti
ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon ja seksuaalivähemmistöihin.
Koska
SPD on samanlainen löysäilijä, on kohta jäljellä vain ”henkeään
haukkova vasemmisto vailla kohtaloa” – tämän sanonnan lainasin
kuitenkin Kulttuurivihkojen numerosta 3/2023, jossa käsitellään
samoja asioita. Lehdessä on luettu tarkkaan Vasemmistoliiton
periaateohjelma, jossa sosialismi mainitaan viisi kertaa, mutta
ekologia 26 kertaa.
”Puolueen ilmeestäkin on häivytetty
dramaattinen punainen ja vaihdettu se lempeämpään vaalenpunaiseen.
- - - Missä suomalainen vasemmisto on vuonna 2073 – vai onko
missään”, kysyy Kulttuurivihkon jutun kirjoittanut Lauri
Taneli Lassila.
Lassila
käsittelee myös kapitalismia paljon tutkineen englantilaisen
filosofin Mark
Fisherin kirjaa
Capitalist
Realism (2009),
jonka
nimi
hauskasti synkronissa sosialistisen realismin kanssa. Fisher pohtii,
onko nykyvasemmisto kyvytön edes kuvittelemaan tulevaisuutta
itselleen, koska laajalle levinneen käsityksen mukaan kapitalismille
on mahdotonta kuvitellakaan johdonmukaista vaihtoehtoa. Minäkin
olen
paljon lukenut Marxia,
mutta nykyisin marxilaisen yhteiskuntatieteen edustama kuva
näyttää usein entistä
vaikeammalta
ja ainakin utopistiselta.
Fisherin kirjan alaotsikko viittaa Margaret Thatcherin tunnettuun sanontaan ”Ei ole vaihtoehtoa” ("There is no alternative", jota Thatcher hoki niin tiheään, että siitä alettiin käyttää lyhennettä TINA). Vaikka Thatcherin aikana asioita meni paljon pieleen, niin tästä vaihtoehdottomuudesta puhuu jopa hegeliläinen marxisti Slavoj Žižek: ”On helpompi kuvitella maailmanloppua kuin kapitalismin loppua.”
Kapitalismi ei tietenkään ole täydellinen järjestelmä. Lähinnä sellaista olisi aidon kommunistisen filosofian muodostama utopiamaailma ilman rajoja, ilman rahaa, ilman militarismia, ilman ihmisluonnon heikkouksia, mutta kun tällaiseen ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, paras järjestelmä on kapitalistinen realismi, josta onnistunein versio on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
Fisher kirjoittaa, että kapitalismi on ainoa järjestelmä, joka on yhteensopiva ihmisluonnon ja taloudellisten tosiasioiden kanssa: ”Mikä muu järjestelmä tahansa, joka ei perustu henkilökohtaisen vaurauden ja pääoman itsekkääseen keräämiseen, nähdään ihmisluonnon vastaisena ja näin ollen mahdottomana toteuttaa.”
Kapitalismi ei kuitenkaan onnistu ilman valtion ylläpitämiä julkisia toimintoja. Suomessakin Kokoomus yksityistäisi melkein kaiken mahdollisen katuvaloja myöten, mutta koulutusta, sairaanhoitoa ja sotavoimia se ei pystyisi saamaan kuntoon ilman meitä veronmaksajia (vaikka kyllähän USA käytti yksityisarmeijoita Irakissa ja Venäjä nyt Ukrainassa). Entä miten ilmastonmuutos pysäytettäisiin yksityistetyssä maailmassa?
Fisherkin myöntää, että kapitalismissa liike-elämän edut menevät ihmisten edun ohi. Työntekijöiden huomioimatta jättäminen on tullut helpoksi ja tämän suuntauksen jatkaminen on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä oikeiston tavoitteista Suomessakin, kun ay-liikettä ajetaan persukokoomuksen hallituksen toimesta alas.
Näin tämä läntinen maailma joka tapauksessa nyt toimii. Konkreettinen esimerkki tästä oli vuoden 2008 talouskriisi, jossa kapitalistinen realismi pelasti pankit, mutta jätti ihmiset heitteille. Ei ollut vaihtoehtoa? Eikä Vasemmistoliitolla Suomessa ollut vaihtoaehtoa, kun se meni Nato-jäsenyyden kannalle ja hyväksyi asekaupat Israelin kanssa?
kari.naskinen@gmail.com
