Aikaisempaa parempi ihminen ei enää syyllisty sotiin eikä totalitarismiin

Museossa on näyttely Euroopan 1900-luvusta. Se on kuin tuon historian järjettömimmän ja verisimmän vuosisadan elämäkerta. Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä menee Patrik Ourednikin Europeana-historiateoksesta (2001) tehty näytelmä, jossa käydään 1900-lukua läpi kuin tietosanakirjassa alkaen ensimmäisestä maailmansodasta ja päätyen lopulta ”historian loppuun”. Politologi Francis Fukuyaman paljon siteerattu kirja Historin lopusta ja viimeisestä ihmisestä (1989) ennusti kaiken muuttuvan 2000-luvulla paremmaksi, koska moderni tiede ja liberaalin demokratian voitto tekisivät ihmiskunnasta säällisen. Näyttämön takaseinälläkin on museon näyttelyn Eurooppa-teemaan liittyvä teksti, jossa sanotaan, että enää ei tulisi sotia eikä totalitaarisia järjestelmiä, koska uuden 2000-luvun ihminen olisi dynaaminen, suvaitsevainen ja positiivinen. Katin kontit, sanovat museo-oppaat.

Teksti on näkyvissä koko ajan ja yhdeksän museo-opasta sanovat siihen katsoen, että uuden vuosisadan pitäisi oppia edellisestä vuosisadasta, olisi edettävä poliittiseen ja taloudelliseen vapauteen sekä tasa-arvoon. Yksi oppaista kuitenkin sanoo raadollisesti esityksen viimeisinä vuorosanoina, että monet ihmiset eivät kuitenkaan tienneet tästä historian loppu -teoriasta, vaan jatkoivat historian tekemistä niin kuin ennenkin. (Pitääköhän parempia ihmisiä odottaa 2100-luvulle?)

Näytelmä on vavahduttava katsaus Euroopan absurdiin, hulluun vuosisataan. Ourednikin (s. 1957 Praha) kirja on vain 140-sivuinen ja niin tiukkaa historiankertausta, että lukeminen suorastaan hengästyttää, kun yhtään riviä ei voi ottaa löysästi. Minun oli pakko hengähtää välillä yhdeksi vuorokaudeksi, kokonaislukuaika oli 3-4 tuntia. Minna Leinon erinomaisesti dramatisoima ja ohjaama näytelmä on helpommin sulatettava, koska näyttelijöiden ja pienten draamallisten oheistapahtumien ansiosta esitys saa soljuvan rytmin ja antaa katsojille aina hetkeksi helpotusta. Näytelmä on myös taidemuoto, joka saa tämän kirjan mustan huumorin ja satiirin elämään toisin kuin lukija omassa monotonisessa mielessään.

Kaksi musiikkikohtaustakin hieman keventävät, ja niiden lisäksi tuli mieleen Georg Otsin Muuttuvat laulut, jossa hän kysyi, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan – kuitenkin on toteutumassa se vaihtoehto, että ”kaikki jää vain ennalleen”. Tämän on viimeksi vahvistanut maailman johtavan valtion entinen ja todennäköisesti myös seuraava presidentti Donald Trump, joka tällä viikolla sanoi omasta rasismiajattelustaan poikkeavia ihmisiä syöpäläisiksi.

Se on sentään mahdollista, että 2000-luvusta ei tule yhtä kaamea kuin oli 1900-luku, joskin alussahan tässä vasta ollaan ja kuten Ourednik sanoo, ”huonompikin voi olla aina tai ainakin yhtä huono”. Viime vuosisadalla eivät auttaneet tekninen edistys, oppivelvollisuus, sivistys eikä kulttuuri, ja nyt ainakin tekninen edistys on taas kehittynyt. Tosiasia on silti, että nytkin maapallolla on käynnissä noin 50 asellista konfliktia.

Lohdullisiakin faktoja on jo 1900-luvulta. Ilmaiskut Serbiaan kestivät 78 päivää, mutta se oli ensimmäinen sota, jossa ei kaatunut yhtään voittajan sotilasta. Sotilasstrategit sanoivat sitä ennusteenomaiseksi mahdollisuudeksi ja helpotukseksi, että tulevaisuuden sodissa ei kuolisi enää muita kuin vihollisia. Ei tarvitsisi enää tehdä muistomerkkejä tuntemattomille sotilaille, mutta jos vahingossa ammuksia osuisi viattomiin eläimiin, voitaisiin niille pystyttää muistomerkkejä, kuten meneteltiin Amerikassa Vietnamin sodan jälkeen, jolloin tehtiin muistomerkki 4100 koiralle, jotka olivat kaatuneen Vietnamissa vapauden ja demokratian puolesta.

Pelkästään sodista ei Ourednikin teos kerro. Uusista 1900-luvulla keksityistä tai kehitellyista asioista tulevat esille monenlaiset asiat skientologiasta naisten emansipaatioon, Barbie- ja pippelinukeista psykoanalyysiin jne. Suomikin mainitaan ensimmäisenä naisten päästäjänä äänestämään ja ala-arvoisia kansalaisia koskevan steriloinnin säätäjänä 1935 sekä jodipillerien hamstraajana, kun kylmän sodan aikana pelättiin atomisodan uudelleen puhkeamista. Sen sijaan suomalaiset eivät 1900-luvulla ollut maailman onnellisin kansa, vaan sosiologien mukaan kanadalaiset ja ranskalaiset.

Keskitysleirit Ourednik sanoo kommunistien keksineen 1918 nopeuttaakseen vallankumouksen voittoa ja lujittaakseen proletariaatin diktatuuria. On kuukausista kysymys, oliko keksijä Neuvostoliitto vai Suomi, jossa Hennalan, Tammisaaren ja Kalevankankaan keskitysleirit perustettiin keväällä 1918. Toinen tilasto on selvempi: Neuvostoliiton keskitysleireissä kuoli 15-20 miljoonaa ihmistä, Suomen 16 keskitysleirissä 12 000 punikkia, jotka vangittiin vallankumouksen lopettamiseksi.

Saksalaiset panivat tähän touhuun lisää tehoa ja keskitysleireistä tehtiin suorasanaisesti tuhoamisleirejä. Saksalaiset keksivät myös kaasun tappamiskeinoksi, vaikka taistelukaasujen käyttäminen oli kielletty jo ennen maailmansotaa 1899 ja 1907. Sen jälkeen kielto uusittiin eri konferensseissa 1925, 1946, 1954, 1972, 1990 ja 1992. Sinappikaasu oli yhtä väkevää kuin Dijonin sinappi, mutta sitä ei Outrednik noteeraa, että Dijonissa Keke Rosberg ajoi ensimmäisen F1-voittonsa 1982.

Suomen sotilaskoulutuksessakin tiedetään, että kaasukielloista huolimatta siihen pitää varautua. Yksi kielto siis annettiin 1972, mutta samana vuonna Hämeen ratsujääkäripataljoonassa harjoiteltiin teltassa kaasunaamareiden kanssa kaasusta selviämistä. Kun minä en pystynyt osallistumaan sellaiseen harjoitukseen suljetunpaikankammoni takia, pani luutnantti Jan Laukka minut juoksemaan kolme kertaa kasarmin ympäri. Myöhemmin jouduin KSS 2:een psykiatri Ranan Rimonin vastaanotoille. Prikaatikenraali Laukan evp. tapasin toissa kesänä Lidlin pihassa, oli menossa mökille Nastolaan.

Ourednik kertoo niin ikään pornografiasta, pyhästä hengestä, rappiotaiteesta ja Belle époquesta, mutta ei siitä, että 1900-luku oli myös autoistumisen aikaa, ja kasvu ja ongelmat jatkuvat yhä. Eilen lähdimme kotoa Lahdesta varttia vaille viisi ja olimme teatterin narikalla varttia vaille seitsemän. Näin pitkä aika kului Olympiastadionilla samaan aikaan alkaneen jalkapallomaaottelun aiheuttaman yleisötungoksen ja Mannerheimintien remontin takia, liikenne jumissa jo Sturenkadulla.

Kirja ja näytelmä joka tapauksessa ovat parasta laatuluokkaa. Kun näitä juttuja tähän blogiin kirjoitan, niin Ourednikin kirjan 140 sivulta pystyisin helposti nappaamaan vähintään 140 jutunaihetta. Tänä vuonna olen nähnyt 22 näytelmää ja eilen teatterista ulos tullessani sanoin ensimmäisen kerran tänä vuonna, että voisin tulla katsomaan tämän uudestaan ensi viikolla. Täytyy myös vierailla Europeana-nettiportaalissa, jonka EU perusti 2008 kokoamaan yhteen digitoitua kulttuuriperintöä yli 3000 instituutiolta eri puolilta Eurooppaa.

kari.naskinen@gmail.com