Suomi on ja pysyy rajamaana

 

Kun politiikantutkija Pekka Visuri ensimmäisen kerran 1989 kävi luennoimassa ikäihmisten ylipopistossa Lahdessa, aiheena oli ”Säilyykö Euroopan kahtiajako”. Tilanne oli jo silloin herkässä vaiheessa. Unkari oli elokuussa 1989 luopunut rajavalvonnasta Itävallan-rajallaan, DDR:n johtaja Erich Honecker väistyi tehtävistään lokakuussa ja Berliinin muuri murtui marraskuussa. Unkarissa ajateltiin, että se muuttuu oikeaksi tasavallaksi ja rakentaa suhteensa Neruvostoliittoon Suomen tavoin jonkinlaisen yya-sopimuksen malliin. Tällaisia ajatusrakennelmia myötäili myös Mihail Gorbatshov.

Nyt Visuri puhui vastaavanlaisessa luentotilaisuudessa Jyväskylän ikääntyvien yliopistossa, aiheena ”Suomen geopoliittisen aseman historiaa ja näkymiä”. Visuri on valtiotieteen tohtori, joka väitöskirjassaan käsitteli Suomen sodanjälkeistä turvallisuuspolitiikkaa. Upseerinuralla hän oli 1966-90, ylennetty reservistä everstiksi.

Visurin luennon kaari alkoi 1600-1700-lukujen vaihteesta. Lähemmäs omaa aikaamme hän pääsi, kun otti esille Ulkoministeriön muistion lokakuulta 1962, jolloin ulkoministeri Veli Merikoski (Suomen Kansanpuolue) selosti Washingtonissa ulkoministeri Dean Ruskille Suomen kantaa Pariisin rauhansopimuksen ohjustulkinnan suhteen ja totesi, että on luovuttu ilmatorjuntaohjusten hankinnasta ja että Suomi ostaa Neuvostoliitosta vain hävittäjiä. Pariisin sopimus esti Suomelta tuolloin ilmatorjuntaohjusten hankkimisen, ja vasta 1978 alkoi tällaisten ohjusten hankinta, kun Neuvostoliitosta ostettiin ajanmukaisia keveitä olkapäältä laukaistavia ohjuksia sekä pääkaupunkiseudun suojaamiseen sopiva alueilmatorjuntaohjus.

Dean Rusk sanoi tuolloin 1962, ettei hän ymmärtänyt, miksi Suomi edes oli harkinnut ilmatorjuntaohjuksia, koska ne ovat kalliita ja vaativat toimiakseen laajan tutka- ja viestiverkoston sekä lisäävät vaaraa joutua iskujen kohteeksi.

”Mitä vähemmän jollakin alueella on sellaisia kohteita, joita kannattaa ampua, sitä paremmat mahdollisuudet tällä alueella on säilyä koskemattomana”, sanoi Rusk.

UKRAINA JA KRIM
ESILLÄ JO 1992

Puolitoista vuotta Saksojen yhdistymisen jälkeen presidentti Mauno Koiviston ja liittokansleri Helmut Kohlin keskustelivat maaliskuussa 1992. Keskustelusta on tallennettua tietoa Koiviston arkistossa (Kansallisarkisto, kotelo 49):

”Kohl kertoi tapaamisestaan 4.3.1992 Gorbatshovin kanssa. Sanoi: ’Tämä on kuin unta. Saimme Saksan yhdistymisen aikaan ilman sotaa.’ Gorbatshov oli pitänyt välttämättömänä, että IVY säilyy eikä katsonut Ukrainan eroamisen voivan toteutua. Jos Ukraina eroaa IVY:stä, niin Krimin niemimaa eroaa Ukrainasta ja myös Donin teollisuusalue, jonka asukkaista valtaosa on venäläisiä.”

”Kohl sanoi yleistilanteen parantuneen ratkaisevasti, kun sodanvaara on poistunut. Olemme käyttäneet miljardeja aseistautumiseen menneinä vuosina. Nyt luovumme näistä investoinneista.”

”Kohl totesi IVY:n rakenteen olevan vielä epäselvä. Erilaisia kehitysprosesseja on menossa eri IVY-maissa. Ukrainan presidentti Leonid Kravtshuk oli sanonut Kohlille neljä viikkoa sitten, että Krim ei irtaannu Ukrainasta. Nyt Korkein Neuvosto oli ilmoittanut, että Krim irtautuu. Myös Ukrainan tärkein teollisuusalue irtautuu, koska siellä asuu venäläinen enemmistö.”

ITÄMERI ON OLLUT
PITKÄÄN RAUHANMERI

Visuri piti luentonsa Itämeren alueen geopoliittisesta
asetelma ennen Nord Stream putkien räjäyttämisiä. Itämeren alue ei ole toisen maailmansodan jälkeen ollut konfliktien syynä tai aiheuttajana. Sen strateginen asetelma ja poliittinen vakaus ovat vakiintuneet kylmän sodan jälkeen. Se on ollut eräänlaista sivusta-aluetta ajankohtaisessa suurvaltakonfliktissa, jonka syyt ja painopisteet ovat muualla.

”Olisi hyödyllistä jatkaa yhteistyötä ja välttää vakautta horjuttavia toimia, horisontaalista eskalaatiota”, sanoi Visuri.

Sotakalustoa Venäjällä Itämerellä kuitenkin on. Brittiläisen tutkimuslaitoksen IISS:n The Military Balance -vuosikirjan mukaan kuitenkin pienentyneitä määriä:

- Venäjän Itämeren-laivastolla oli vuonna 1991 noin 40 sukellusvenettä, 5 risteilijää, 5 hävittäjää, 29 fregattia ja noin 300 pientä alusta.
- Vuonna 1995 oli 9 sukellusvenettä, 3 risteilijää, 2 hävittäjää, 18
fregattia ja noin 150 pientä alusta. Laivasto rappeutui nopeasti.
- Vuonna 2001 aluskalustoon kuului 2 sukellusvenettä ja muutama
pinta-alus.
- Vuonna 2011 oli 2 sukellusvenettä, 2 hävittäjää ja 3 fregattia.
- Vuonna 2013 oli 3 sukellusvenettä, 7 hävittäjää tai fregattia.
- Vuonna 2016 oli 2 sukellusvenettä, 8 hävittäjää.

Suomi on tässä geopoliittisessa asetelmassa edelleen rajamaa niin kuin ennenkin, kuten Visuri veti yhteen:

• Eurooppa ja maailma on yhä jakautuneena blokkeihin.
• Läntinen maailma ja Itäinen maailma vastakkain.
• Euroopan unioni on Ukrainan sodan osapuolena, mutta ei sodankävijänä.
• Naton laajennus Venäjän rajoille (Yhdysvaltojen johdolla).
• Suomi EU:n ja tulevana Naton jäsenenä on entistä voimakkaammin Venäjän rajamaa.
• Suomen yhteydet itään katkaistu - ”elämää muurin varjossa”.
• Eteläinen maailma ei halua osallistua lännen ja idän kiistoihin.

kari.naskinen@gmail.com