Urheilu on oleellinen osa politiikkaa

Yhden suvun hallitsema Qatarin öljyvaltio osti jalkapallon MM-kisojen järjestämisoikeuden. Ensi kuussa kisat alkavat. Miljoonat siirtotyöläiset ovat rakentaneet stadioneita, työpäivät ovat olleet pahimmillaan 16-tuntisia, palkanmaksu on ollut heikkoa ja tuhansia on kuollut huonojen turvallisuustoimien takia.

Kansainvälinen jalkapalloliitto sulkee kaikelta tältä silmänsä, koska politiikka ei kuulu urheiluun. Aina se on kuitenkin kuulunut. Qatarin tapauksessa jalkapalloväki hyväksyy ihmisoikeuksien murjomisen ja saa siitä satojen miljoonien korvauksen.

Jokaisissa olympiakisoissa vannotaan vala, jossa luvataan kaikkien kilpailijoiden noudattavan sääntöjä todellisen urheiluhengen mukaisesti. Näihin KOK:n sääntöihin kuuluu myös poliittisen, uskonnollisen tai rodullisen propagandan kieltäminen kisojen suorituspaikoilla tai muilla alueilla. Kisat kokonaisuudessaan ovat kuitenkin olleet usein isoja politiikan näyttämöitä, ainakin vuoden 1936 Hitlerin kisoista alkaen. Unkarin kansannousun ja Suezin kriisin takia monet maat boikotoivat Melbournen kisoja 1956, Etelä-Afrikan rotusorron takia boikotoitiin Montrealin kisoja 1976, Neuvostoliiton Afganistanin-sodan takia 47 maata boikotoi Moskovan kisoja 1980 ja vastaboikottina 14 maata jäi pois Los Angelesin kisoista 1984.

Kansainvälinen olympiakomitea itsekin syyllistyi suoraan vastaavanlaiseen politiikkaan, kun se piti Kiinan kansantasavallan kokonaan pois olympialiikkeestä Taiwania koskevan kiistan takia vuoteen 1984 asti. Poliittinen kannanotto nyt oli sekin, että KOK:n talvikisat 2022 pidettiin Pekingissä, vaikka oli kiistaton tieto uiguuriväestöön kohdistuvasta sorrosta ja muista ihmisoikeusloukkauksista.

Tällaisten isojen poliittisten kannanottojen rinnalla on pientä piiperrystä se, mitä joskus tapahtuu yksittäisten urheilijoiden toimesta palkintokorokkeella. Viimeksi Tokiossa 2021 naisten kuulantyönnön hopeamitalisti Raven Saunders risti käsivartensa päänsä yläpuolelle tuenosoitukseksi kaikille syrjityille ihmisille. Tästä KOK käynnisti oikein tutkimuksen, että oliko KOK:n hienoja sääntöjä rikottu.

Tällä hetkellä osa urheilun kansainvälisistä lajiliitoista ei hyväksy venäläisiä urheilijoita kilpailuihinsa, osa hyväksyy. Daniil Medvedev pelaa tennistä täyttä hönkää, Daniil Kvyat ajaa USA:n suurimmassa autourheilusarjassa NASCARissa, Rauman Lukon maalivahti on Artjom Zagidulin jne.

Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa roistovaltio, mutta muita ei rangaista. Saudi-Arabiassa ajetaan vuosittain jo F1:n MM-osakilpailu ja ensi vuonna myös Kalle Rovanperä ajaa Saudi-Arabiassa rallin MM-osakilpailussa. Saudi-Arabia on jo vuosia sotinut Jemenissä Iranin tukemia huthikapinallisia vastaan ja syyllistynyt samanlaisiin siviilikohteiden pommittamisiin kuin Venäjä Ukrainassa.

Valtiotieteen tohtori, apulaisprofessori Markku Jokisipilä Turun yliopistosta sanoi viime viikolla ilmestyneessä Maailman kuvalehdessä 5/2022, että Ukrainan sota voi kuitenkin muodostua vedenjakajaksi urheilumaailman suhteessa autoritaarisiin valtioihin: ”On valitettavaa, että piti syttyä sota Euroopassa, ennen kuin tämä oivallettiin. Tästä ei ole paluuta enää vanhaan, eivätkä KOK ja Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa voi hypätä sänkyyn diktaattorien ja autoritääristen valtioiden johtajien kanssa, kuten oli normaalia vähän aikaa sitten.” (Jokisipilä oli soudun MM-kisoissa 1995 kahdestoista pariaironelosessa.)

Lehdessä puututaan myös siihen, että oligarkit ja öljymiljardöörit ovat päässeet omistajiksi esimerkiksi isoihin jalkapalloseuroihin, ja tämä voi mahdollistaa ”urheilupesun” lisäksi myös oikeaa rahanpesua.

Kilpaurheilu on monista näkökulmista niin iso asia, että se ei mitenkään pysty olemaan ulkopuolella politiikasta. Suomessa jos missä tämä on tuttu asia kansallisellakin tasolla. Suomen olympiakomitea ja SVUL pitivät työväenliikkeen omaa urheilujärjestöä TUL:ää boikotissa sotavuosiin asti, mutta boikotti otettiin uudelleen käyttöön, kun valittiin Suomen edustajia Rooman olympiakisoihin 1960. Hylätyiksi tulivat mm. Kokkolan Jymyn nyrkkeilijä Olli Mäki, Tampereen Kisa-Tovereiden keihäänheittäjä Olavi Kauhanen ja Tampereen Kilpa-Veljien voimistelija Kalevi Suoniemi.

Enää ei ole SVUL:ää ja TUL on keskusjärjestönä poistanut huippu-urheilun ohjelmastaan. Viime kesänä Münchenin EM-kisoissa Salon Vilppaan (TUL) Wilma Murto voitti joka tapauksessa kultaa, samoin porvariseura HKV:n Topi Raitanen.

kari.naskinen@gmail.com