Kotkan
kaupunginteatterin versio Shakespearen Myrskystä
on
karmeaa suttua alusta loppuun. Joku Pertti on joutunut psykiatriseen
sairaalaan, koska kärsii Shakespeare-syndroomasta ja luulee olevansa
autiolle saarelle hylätty Milanon syrjäytetty
herttua Prospero. Yksi syyllinen tilanteeseen on Pertin veli Matti,
jota Pertti luulee Milanon herttuan arvon häneltä anastaneeksi
Antonioksi. Käsikirjoituksen
oli tehnyt
teatterinjohtaja Miko
Jaakkola ja
oli
myös
ohjannut tämän
sekamelskan,
jossa ei ole päätä ei häntää. Välillä
vietetään sairaalahenkilökunnan pikkujoulua ja pyydetään
yleisöäkin mukaan laulamaan tipe tipe tip tip.
Jotta
kaikki menisi täysin sekaisin, ovat
Myrskyn tuttujen
roolihenkilöiden lisäksi hetkittäin esillä myös Desdemona, Lady
Macbeth, Hamlet Koistinen ja Ofelia. Käy joka tapauksessa ilmi, että
eletään nykypäivää, ja tämä varmistetaan vielä sillä, että
kerran mainitaan Putinin
nimi
– voi että on nerokasta.
Onhan näytelmä tietenkin
farssi, mutta kun siitä ei saa mitään irti, niin
täysi huti tulee.
Eivät ole saaneet tekijätkään, vaan itse Prospero-aiheeseen on
vängätty monenlaista turhaa älyttömyyttä, jotta
on saatu edes tunti ja 50 minuuttia täyteen.
Yhdessä kohtaa tanssahdellaan Laulavien
sadepisaroiden tahtiin
ja liian pitkässä kohtauksessa terveyssisaret toistavat kulunutta
vitsiä lukemalla toisilleen lääkärinlausunnoissa joskus olevia
hassuja ilmauksia jne.
Kun lisäksi Perttiä esittävän Seppo
Merviän puheilmaisusta
ei saanut selvää Prosperon oikein innostuessa, niin koville
otti.
En ole nähnyt paikallislehden arvostelua
esityksestä, mutta ilmeisesti puskaradiokin oli toiminut hyvin,
koska meitä ei Kotkan teatterin pienemmässä
salissa
ollut kuin kolmisenkymmentä katsojaa, jotka
eivät edes naurahtaneet kertaakaan. Olihan tämä tietenkin valtava
pettymys, vaikka tiesinkin näytelmän sijoitetuksi nykyaikaan.
Muistissa kun
oli
ainoa tätä ennen näkemäni Myrsky
20
vuotta sitten, jolloin sen oli ohjannut Esa
Leskinen ja
Prosperona oli näytellyt
Ismo
Kallio.
kari.naskinen@gmail.com
