”Punainen hiekkamyrsky” tuhoaa tieltään kaiken Madagaskarissa, myös viljelykset maan eteläosassa. Punaiset tuulet ovat viime vuosina yleistyneet samaan aikaan, kun saarivaltiota koettelee pahin kuivuus vuosikymmeniin. Kuva on Suomen ulkoministeriön Kehitys-lehden uusimmasta numerosta 1/2022, jossa Jacob Zocherman kirjoittaa ja kuvaa tilannetta. YK:n mukaan yli miljoona aliravittua ihmistä selviää vain humanitaarisen avun turvin, puolet heistä lapsia. Vesipula Madagaskarissa Intian valtameressä on ankara. Kylissä ei ole kaivoja, joten asukkaat hakevat vetensä puroista tai paikoista, joihin on kerääntynyt sadevettä. Rannikolla pohjavettä ei voi käyttää, koska se on suolaantunutta.
Kehitysmaiden surkeasta tilanteesta yleensäkin kerrotaan Kehitys-lehdessä. Kun vesi- ja ruokapulaan lisätään ilmastonmuutoksen muut seuraukset ja koronapandemia, on hätä niin valtava, että siitä ei täällä hyvinvoivassa Pohjois-Euroopassa ole läheskään täyttä tietoa. Lehden päätoimittaja Minttu-Maaria Partanen kirjoittaa, että sekä ilmastonmuutoksesta että pandemiasta kantavat suurimman taakan yhteiskuntien heikoimmat, vaikka heillä on ollut kaikkein vähiten vaikutusta näiden ongelmien syntyyn.
Esimerkiksi Sambiassa asuvien hiilijalanjälki on keskimäärin 0,36 tonnia vuodessa, kun se suomalaisilla on 7,09 tonnia. Kuivuus on Sambiassa todellinen vihollinen. Väestöstä 70 prosenttia elää maanviljelyksestä, mutta pahimmillaan ilmaston lämpeneminen ja kuivuus voivat tuhota koko sadon. Etiopiassa taas vanha vitsaus heinäsirkkaparvet tekevät pahaa jälkeä: vuonna 2020 ne söivät 800 000 maanviljelijäperheen sadot. Sudanissa puolestaan tulvat tappavat ihmisiä sadoittain.
Koko Afrikan manner vastaa vain 2,7 prosenttia maapallon historiallisista hiilidioksidipäästöistä. Vaikka miljardi Saharan eteläpuolisen Afrikan asukasta kolminkertaistaisi sähkönkulutuksensa käyttämällä esimerkiksi maakaasua, tämä vastaisi vain 0,6 prosentin lisäystä maailman nykyisiin hiilidioksidipäästöihin.
Aseelliset konfliktit, ilmastonmuutos, nälkä ja korona ovat konkreettisia ongelmia Afrikassa. Viime vuosina on noin sadan miljoona afrikkalaisen ruokaturva heikentynyt, ja vuonna 2020 siellä tarvittiin humanitaarista apua 40 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Nyt tuli kaiken tämän päälle Venäjän sotarikollinen hyökkäys Ukrainaan. EU:n kehityskomisaari Jutta Urpilainen sanoo, että Ukrainan asema Euroopan vilja-aittana tulee sodan takia heikkenemään, ja moni Afrikan maa on riippuvainen Ukrainassa ja Venäjällä tuotetusta ruuasta. Vaikutukset ovat dramaattisia, kuten Urpilainen sanoo: ”Arvion mukaan sota voi kasvattaa nälänhädässä elävien ihmisten määrää maailmassa 8-13 miljoonalla tänä vuonna.” (Uutissuomalainen 23.3.)
Kriisi on siis iso, mutta rikkaiden maiden rahoitus kehitysmaiden vaikeuksien helpottamiseen on riittämätöntä. Tästä seuraa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään entistä enemmän muuttoliikkeenä. Jotkut ennustavat jo varsinaisia kansainvalelluksia Eurooppaan.
Yksi iso asia on myös pula raaka-aineista. Kuparia ja alumiinia tarvitaan entistä enemmän ja voimakkaasti kasvavaa kysyntää on myös meille vieraammiksi jääneistä metalleista, kuten molybdeenistä ja palladiumista. Sodan suora vaikutus kohdistuu nikkeliin, jota tarvitaan mm. sähköautojen akkuihin. Venäjä on kolmanneksi suurin nikkelintoimittajana. Kehitys-lehdessä kirjoittaa Sitrassa kestävyysratkaisujen neuvonantajana toimiva Oras Tynkkynen, että näihin asioihin liittyy isoja ongelmia:
”Koboltista
osa tuotetaan Kongon demokraattisessa tasavallassa mahdollisesti
lapsityövoimalla. Harvinaisten maametallien tuotanto on
voittopuolisesti autoritaarisen Kiinan hyppysissä. Ruotsissa
kaavaillaan kaivoksia saamelaisten maille ilman heidän
hyväksyntäänsä. Kun kaivosteollisuus on pilannut vesiä ja maita
Suomenkin kaltaisessa maassa, millaista mahtaa olla jälki
Papua-Uudessa-Guineassa?”
Koronavirus
on Afrikassakin siirtänyt lapsia
kouluopetuksesta
etäopiskeluun. No miten se muka onnistuu, kun nettiä ei ole samalla
tavalla joka kodissa kuin meillä? Nyt kun vähitellen on palattu
normaaliin koulunkäyntiin, osa lapsista ei ole enää palannut
kouluun. Ugandassa on laskettu, että kolmasosa jäi palaamatta, kun
pandemiasulku oli siellä kestänyt 22 kuukautta.
Kuivuus
sen sijaan on kestänyt eteläisessä Afrikassa jo seitsemän vuotta.
Mitä sanoikaan Josef Egyptin faaraolle: ”Katso,
tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin
maassa. Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että
Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unhottuu, ja nälänhätä
tuottaa maalle häviön.”
Ei
ihme, jos ne kansainvaellukset alkavat.
kari.naskinen@gmail.com
