Kaikki yrittävät nyt saada jotain selkoa Vladimir Putinin mielenliikkeistä ja yleensäkin siitä, mikä se lopulta on miehiään ja mikä sen päänupissa viiraa. Niin minäkin, ja taas kerran turvauduin Karl Marxiin, tässä tapauksessa Karl Marx -seuran puheenjohtajan Vesa Oittisen kirjaan Marx & moderni (2018). Siitä nimittäin löytyy venäläinen vallankumouksellinen Sergei Netshajev, joka 1869 kirjoitti Genevessä julkaistun Vallankumouksellisen katekismuksen. Lenin ei tuolloin ollut vielä syntynytkään. Kun tuota vallankumouksen oppikirjaa lukee, löytyy yhtymäkohtia siihen, mitä Putin nyt tekee. Putin ei ihaile kommunistista järjestelmää, mutta kaipaa Neuvostoliiton suuruutta. Jos Netshajevin kirjoituksessa vaihtaa vallankumouksellinen-sanan tilalle Putinin, teksti vaikuttaa tutulta: ”Putin on katkaissut kaikki siteensä yhteiskuntajärjestykseen ja sivilisoituneeseen maailmaan, kaikkiin sen lakeihin, moraaliin ja tapoihin sekä kaikkiin sen yleisesti hyväksyttyihin sopimuksiin.”
”Öin ja päivin hänellä saa olla vain yksi ajatus, yksi tavoite – armoton hävitys”, kirjoitti Netshajev. Vallankumouksellinen on myös Putin. Hänkin uhkaa nyt ulkomaisten tuotantolaitosten kansallistamisella, mutta ei kuitenkaan niin, että ne annettaisiin proletariaatin omistukseen ja johdettaviksi, vaan lopputulema epäilemättä olisi, että kansallistaminen tarkoittaisi käytännössä ko. tuotantolaitosten jakamista Putinin lähipiiriläisille.
Netshajevin teosta ei tiettävästi ole suomennettu, mutta Oittinen on löytänyt sen englanninkielisen käännöksen Marxin julkaisujen sisällöistä. Marx ei kuitenkaan näin höyrypäistä julistusta korkealle noteerannut, vaan luonnehti Netshajevia ”hahmottomaksi kaiken hävittäjäksi, jota ei pidä ottaa liian vakavasti”.
Netshajev oli pahasti vinksahtanut kirjoitustensa lisäksi myös ihan itse. Katekismuksensa kirjoitettuaan Netshajev murhasi Moskovassa ylioppilas Ivan Ivanovin, joka oli suhtautunut epäilevästi hänen vallankumouspuuhiinsa. Netshajev sai 20 vuoden vankeusrangaistuksen, mutta kuoli kesken sen Pietari-Paavalin linnoituksessa keripukkiin.
Netshajev on esillä myös yhdessä Dostojevskin romaanissa, ei kuitenkaan Idiootissa, vaan Riivaajissa, joka ilmestyi kolme vuotta murhan jälkeen. Romaanihenkilö Pjotr Verkhovenskyn hahmon inspiroi Netshajev, jonka tekemän murhan Dostojevski kuvaa Verkhovenskyn tekemänä. Verkhovensky on Netshajev-tyyppinen ”yli-ihminen”, joka on täydellisesti irtisanoutunut sovinnaisesta moraalista ja jolla on ”lupa tappaa”. Dostojevski itse myönsi, että
Verkhovenskyn esikuva oli Netshajev.
Moraalista on kysymys nytkin. Putinin aloittama Pyhä sota on myös taistelua läntisen maailman globaalia moraalin alennustilaa vastaan. Esimerkiksi homojen hyysäämisen on loputtava. Ukraina on sopivasti kohdemaa, koska se hinkuaa kovasti EU:n ja Naton perään. Kaiken lisäksi Ukrainan ortodoksikirkko meni kolme vuotta sitten haastamaan riidan Venäjän kanssa eroamalla Moskovan patriarkaatista, jonka alaisuudessa oli ollut vuodesta 1686, ja liittymällä Konstantinopolin patriarkaattiin. Tässä asiayhteydessä on merkittävää, että Moskovan patriarkka Kirill tukee kaikessa täysin Putinia ja että hän näkee venäläisen maailman peruspilareina Venäjän, Ukrainan ja Valkovenäjän.
Monenlaista siis on. Tänään kuulin pietarilaisen punk-yhtyeen Leningradin uuden kappaleen, jossa bändin käheä-ääninen Sergei Shnurov laulaa siitä, miten oligarkit lähtekööt vetämään Venäjältä – menkööt kaikki ja ottakoot rahat mukaansa ja jättäkööt Venäjän meille oikeille venäläisille.
kari.naskinen@gmail.com
