Englantilainen luutnantti Thomas Edward Lawrence lähetettiin ensimmäisen maailmansodan aikana yhteyshenkilöksi brittien ja arabien välille taistelussa turkkilaisia vastaan. Elokuva Arabian Lawrence (1962) tuli televisiosta samana viikonvaihteena, kun jemeniläinen huthi-sissiryhmä oli tehnyt ohjusiskun Jeddaan, jossa juuri järjestettiin Formula 1 -kilpailu. Yhteensattuma on, että elokuvassa Lawrence ryhmittyy yhteen jemeniläisen harith-beduiiniheimon taistelijajoukon kanssa. Lawrence (Peter O´Toole, kuvassa vas.) ja harith-päällikkö Sherif Alin (Omar Sharif, oik.) joukot valtaavat Akaban kaupungin ja Lawrencesta tulee suuri sankari. Sen jälkeen Lawrence johtaa sissisotaa turkkilaisten rautatieyhteyksiä vastaan.
Tämä David Leanin ohjaama suurelokuva perustuu Lawrencen sotamuistelmakirjaan. Elokuva ei ole pelkkää sotimisen ja sankaruuden kuvaamista. Siinä otetaan esille myös sodan ja yleensäkin väkivallan kaikkinainen moraalittomuus – ajassa kiinni edelleen. Kerran Lawrence joutuu niin vaikeaan pakkorakoon, että hänen on omakätisesti teloitettava yksi harith-ryhmän taistelija. Myöhemmin hän tunnustaa pettyneenä, että oppi jopa nauttimaan tappamisesta! Tässä Lawrencen versio siitä teemasta, jossa Joseph Conradin Pimeyden sydän (1899) kohdataan matkan päässä – Lawrence muuttuu itse pimeydeksi matkalla päämäärään.
Lawrence sai suurta arvostusta Lähi-idän kansojen keskuudessa, mutta turkkilaiset lupasivat hänestä 20 000 punnan tapporahan. Lawrence puhui arabien itsemääräämisoikeuksien puolesta ja siteerasi Koraaniakin tarpeen tullen. Kaikkea hänkään ei kuitenkaan tiennyt, vaan uskoi brittiesimiestensä lupauksiin, joita sitten välitti vakuuttavasti arabeille: kun olemme yhdessä hoitaneet tämän osmanniongelman pois päiväjärjestyksestä, ei meillä briteillä sen jälkeen ole mitään pyyteitä Arabiassa. Hyväuskoisia löytyi, ja hyväuskoisia yleensä jymäytetään.
Ei ihme, että amerikkalainen kirjallisuus- ja yhteiskuntakriitikko Irving Howe on sanonut, että Lawrencen kirja on yhtä välttämätön 1900-luvun ymmärtämiseksi kuin Brechtin runot, Kafkan romaanit tai Pirandellon näytelmät. Lawrencen oman kirjan lisäksi hänestä kirjoitti väritetymmän tarinan amerikkalainen toimittaja Jackson Bentley, jota elokuvassa näyttelee Arthur Kennedy. Elokuvassa Bentley saapuu Lawrencen ja arabien miehittämään Akabaan, jossa haastattelee Lawrencea Chicago Courierille. Bentley sanoo etsivänsä sankaria, joka inspiroisi oman maansa osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan.
Lawrencen hautajaisissa 1935 joku toinen toimittaja kysyy Bentleyn mielipidettä Lawrencesta, ja Bentley vastaa: ”Minulla oli etuoikeus tuntea hänet ja tehdä hänet tunnetuksi maailmalle. Hän oli runoilija, oppinut ja mahtava soturi.” Toimittajan poistuttua Bentley sanoo jollekin tuttavalleen: ”Hän oli myös häpeämätön narsisti.”
Arabian Lawrencen ulkokuvat tallennettiin Jordaniassa, Marokossa ja Espanjassa. Elokuva ei televisiosta nähtynä ole tietenkään parhaimmillaan, koska tv-lähetyksissä ei 70 mm:n filmille kuvattuja laajakangaselokuvia näytetä kokonaisina, vaan molemmista reunoista rajataan palat pois. Sen sijaan Omar Sharif on tässä elokuvassa edukseen aivan toisella tavalla kuin niin ikään David Leanin ohjaamassa Tohtori Zhivagossa (1965). Erinomaista on myös Maurice Jarren musiikki, josta hieman nuorempi elokuvasäveltäjä John Williams on selvästi saanut vaikutteita.
Elokuvan monivaiheisen käsikirjoitusprosessin jälkeen kirjoittajiksi elokuvan tekijätietoihin jäivät englantilainen Robert Bolt ja amerikkalainen Michael Wilson, joka 1950-luvun lopulla oli kommunistiksi todettuna Hollywoodin mustalla listalla. Wilsonin käsikirjoitusluettelo on Arabian Lawrencen lisäksi muutenkin komea: Ihmeellinen on elämä, Paikka auringossa, Onnellisen laakson kansa, Kwai-joen silta, Armottomat, Apinoiden planeetta… Oscareita tuli kaksi: Paikka auringossa (1951) ja Kwai-joen silta (1957).
Nyt vain pitäisi nähdä jatkoa T.E. Lawrencen elämästä eli Christopher Menaulin ohjaama englantilainen tv-elokuva A Dangerous Man: Lawrence After Arabia (1992). Se käsittelee Lawrencen osuutta Pariisin rauhankonferenssissa 1919.
Otan tähän vielä toisenkin Lawrencen, amerikkalaisen elokuvaohjaajan Lawrence Kasdanin. Heti Arabian Lawrencen ilmestyttyä hän meni katsomaan sen 13-vuotiaana ja innostui suunnattomasti. Hän päätti tulla aikuisena elokuvaohjaajaksi ja onnistui. Ensin hän "sekaantui" tv-mainoksiin ja kirjoitti myös käsikirjoituksia. George Lucas huomasi Lawrencen kyvyt ja palkkasi tämän 1980 osakäsikirjottajaksi Tähtien sodan toiseen osaan Imperiumin vastaisku. Jatkoa toi kolmas osa Jedin paluu. Ura oli selvä, ja omia ohjauksia on tullut tähän mennessä 13 ja filmattuja käsikirjoituksia 27. Kasdanin paras elokuva on eroottinen trilleri Huuma (1981), jonka pääosassa on tämän kuun 13. päivänä kuollut William Hurt.
kari.naskinen@gmail.com
