Pietari Suuri, Napoleon, Putin

Leningradin pormestarinvirastossa oli ennen vuotta 1991 selvät sävelet: suurimmilla pomoilla oli huoneissaan Leninin ja Kirovin muotokuvat seinällä, mutta alempiarvoisille riitti Leninin kuva. Kun Neuvostoliitto hajosi, muotokuvat otettiin alas ja jokainen sai ripustaa niiden tilalle mitä halusi. Useimmat nostivat seinälleen Jeltsinin kuvan, mutta Vladimir Putin valitsi kaiverretun laatan Pietari Suuresta. Se oli viimeisiä kuvia Pietari Suuresta silloin, kun hänen uudistuksensa elivät kukoistuskauttaan; Suuri Pohjan sota oli päättynyt ja hirmuvaltias Pietari Suuri loi perustaa Venäjän imperiumille. Pietari Suuri orjuutti lopullisesti talonpojat ja käytti reformiensa tärkeimpänä vipusimena barbaarista terroria

Suomeksikin vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassa Presidentti Vladimir Putin vallan ytimessä ei Putin kuitenkaan nosta mielenkiintoisimmaksi poliittiseksi johtajaksi Pietari Suurta, vaan Napoleon Bonaparten. Kirja on tehty kysymys ja vastaus -muotoon, ja Napoleon-vastauksen jälkeen kysymystä täydennetään: ”ei mutta vakavasti ottaen.” Tähän Putin vastaa: ”Varmaankin De Gaulle tai Erhard, joka oli hyvin pragmaattinen ja hän johti Saksan uudelleenrakennusta sodan jälkeen. Ludwig Erhard aloitti maan rakentamisen istuttamalla yhteiskuntaan uudet moraaliset arvot, mikä oli todella tärkeää, koska natsit olivat menettäneet asemansa.”

Presidentin valtaoikeuksista kysyttäessä Putin vastaa, että ”Venäjä on historiallisesti ollut hyvin keskusjohtoinen maa ja perinteet ovat syöpyneet syvälle”. Monarkiaksi hän ei kuitenkaan halua Venäjää muuttaa, mutta sanoo kuitenkin, että ”monarkki voi keskittyä johtamaan kansaansa ilman että joutavat pikkuasiat häiritsevät hänen työtään”.

Onko Putin tällä hetkellä yksinvaltias? Maallikon täällä on vaikea sitä tietää. Joka tapauksessa Putin on ottanut käyttöön asioita ja tunnuksia, jotka ovat peräisin tsaarinajoilta. Paraatisotilailla on nykyisin vanhan sotilasunivormun korkeat kiiveri-päähineet, Pyhän Yrjön risti ja oranssimustat värit on palautettu kunniaan jne.

Hyvin Venäjää tuntevan Arvo Tuomisen kirjassa Vladimir Putin – koko tarina (2019) otetaan esille yksi tunnettu nimi historiasta. Tuominen leikkii sanoilla: ras Putin, vsegda Putin” eli kerran Putin, aina Putin. Rasputin oli Venäjän viimeisen tsaariperheen ihmeparantaja, joka haali itselleen hovissa myös poliittista valtaa. Jonkinlaisena ihmeparantajana myös Putin näkee itsensä, mutta hänen parannuskeinoinaan eivät ole yrtit eivätkä taikajuomat, vaan aseet.

Putin on sanonut venäläisen ihmisen perusarvojen olevan ”Jumala, perhe ja omaisuus”. Putin on muuttanut entisen työnantajansa Venäjän armeijan julistusta, jossa sanotaan taisteltavan ”uskon, tsaarin ja isänmaan puolesta”.

Tuominen palauttaa mieliin Winston Churchillin sanonnan, että venäläiset ihailevat yli kaiken voimaa ja halveksivat heikkoutta. Tämän vahvisti Putin 2004, kun tshetsheeniterroristit kaappasivat koulun ja ahtoivat panttivangit voimistelusaliin. Vapautusyrityksessä kuoli yli 300 ihmistä, ja Putin sanoi, etteivät venäläiset saa osoittaa minkäänlaista heikkoutta, sillä ”heikot hakataan”.

Venäläisessä Putin-kirjassa kysytään, että kenen ehdotuksia Putin yleensä kuuntelee ja kehen luottaa, tämä siis runsaat 20 vuotta sitten. Putin vastaa: ”Luotan turvallisuusneuvoston sihteeriin Sergei Ivanoviin. Olemme tunteneet jo kauan, mutta emme kovin hyvin. Työskentelimme samaan aikaan KGB:n Leningradin osastolla. Sitten meidät lähetettiin Moskovaan ja me hoidimme yhdessä monta tehtävää ulkomailla.”

(Sittemmin luotto Ivanoviin jostain syystä meni ja 2016 hänet siirrettiin pois presidentinhallinnosta presidentin erityisedustajaksi luonnonsuojelua, ekologiaa ja kuljetuksia koskevissa kysymyksissä.)

Rouva Ljudmila Putinaakin kirjassa haastatellaan. Hän kertoo mm. siitä, kun Vladimir kosi häntä vihdoin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen:

”Istuessamme yhtenä iltana Volodjan luona hän sanoi hyvin itsekriittisesti: ´Kolmen ja puolen vuoden aikana olet varmaankin jo muodostanut käsityksesi minusta. Tämän ajan jälkeen tiedät, millainen ihminen olen. En ole kovinkaan leppoisa, vaan päinvastoin saatan jopa olla töykeä ihmisille ja loukata heitä.´ Kosinta tuli minulle täytenä yllätyksenä. Vastasin myöntävästi ja meidät vihittiin kolme kuukautta myöhemmin 1983.” (He erosivat 2013.)

Itä-Saksassa Putin oli KGB:n leivissä ulkomaantiedustelun upseerina 1985-90. Tehtävänä oli kerätä tietoa poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen tilanteen kehittymisestä lännessä ja osallistua vakoojien värväämiseen. Kirjassa Putin muistelee elämän siellä olleen mukavampaa, koska DDR:ssä ei ollut puutetta tavaroista eikä jonoja.

”Lihoin siellä ollessani vähän yli 10 kiloa. Kävimme usein Radebergin pikkukaupungissa ja siellä sijaitsivat Itä-Saksan parhaat panimot. Tilasin aina pienen, yli kolmen litran vetoisen, tynnyrillisen olutta. Tynnyriin sai lisättyä hanan, joten oli helppo laskea itselleen aina välillä lasillinen. Join siis 3,8 litraa olutta joka viikko.”

Suomen Lehdistö -verkkosivustolla kertoo Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen tänään kokemuksistaan Ukrainassa, jossa hän oli helmikuussa Venäjän hyökätessä maahan.

”Oli tärkeää olla Ukrainassa, ennen kuin sota puhkesi, koska tällä tavalla näimme muutoksen ihmisten mielialoissa. Kun Putinin hullun puheen jälkeen teki gallupin kadulla, ihmiset alkoivat itkeä, kun kysyimme aiheesta. He alkoivat selvästi pelätä puheen jälkeen”, sanoo Suvi Turtiainen.

kari.naskinen@gmail.com