Albert Speer oli Spandaun vankilassa 20 vuotta. Kun hän pääsi sieltä pois 1966, ei Saksa vielä ollut valmis edes aloittamaan lähimenneisyytensä varsinaista ruotimista. Spandausta tultuaan Speer otettiin vastaan monien näkökulmasta suorastaan sankarina. Kansallissosialistien hirmuteot jo tiedettiin, mutta kuten yksi elokuvassa haastatelluista historioitsijoista sanoo, ”Speer oli kuin toivon säde pahuuden pesäkkeessä, oli kuin enkeli olisi tullut helvetistä”.
Muistelmakirjoissaan Speer ei puhunut totta. Hän oli tietoinen keskitysleireistä, mutta kiisti tämän vielä tv- ja lehtihaastatteluissakin. Kuitenkin on jäljellä asiakirjoja, joista selviää, että varusteluministerinä ollessaan Speer esimerkiksi hyväksyi 13,7 miljoonan Saksan markan lisäbudjetin Auschwitzin laajentamiseksi ja varustamiseksi kolmella uudella krematoriolla, yhdellä kaasukammiolla ja neljällä ruumiskellarilla. Speer oli myös täysin tietoinen, että keskitysleirien vankeja käytettiin orjatyövoimana kivilouhimoilla, kun materiaalia tarvittiin suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin. Kallioita louhittiin ja orjia kuoli täysin mahdottomissa työolosuhteissa. Natsi-Saksalla oli työvoimana kaikkiaan 12 miljoonaa orjaa, jotka oli tuotu valloitetuilta alueilta. Speer oli vastuussa Doran keskitysleiristä, jossa vangit olivat rakentamassa valtavassa luolastossa V2-raketteja ilman minkäänlaisia nukkuma- ja sosiaalisia tiloja
Yhdessä tv-haastattelussa Speer lopulta esittää nöyrää katuvaista sanomalla, että hän ottaa tapahtumista osasyyllisyyden. Hän siis oli niin jalo ihminen, että myönsi itsensä osasyylliseksi sellaiseen, josta ei ollut edes tietoinen. Enkeli…
Kaiken tämän natsirikollisuuden alkuvaiheisiin kuului se, että Hitler halusi rakennuttaa Berliinistä maailman komeimman kaupungin. Suunnittelutehtävän sai natsihallinnon pääarkkitehti Speer, joka syyskuussa 1938 määräsi, että keskusta-alueelta pitää kaikki vanhat rakennukset purkaa ja niissä asuvat arjalaiset sijoittaa muihin asuntoihin, joista juutalaiset asukkaat häädetään pois. Tästä operaatiosta merkittiin kaupungin karttaan laajoja korttelikokonaisuuksia nimellä ”Judenreine Gebiete” (juutalaisista vapaita alueita). Juutalaisten häätö sai sitten vauhtia ”kristalliyönä” marraskuussa, ja lopulta Speerin syntilistalle tuli 75 000 juutalaisen siirrot.
Kun
katsoin elokuvan ja siihen liittyvät haastattelut
pitkänäperjantaina, ei tarvinnut sekuntia enempää miettiä,
olisiko myös Speerille pitänyt antaa kuolemantuomio.
Elokuvan
dramatisoitu, juonellinen osuus on hieman kankea. Speerin roolissa on
monista elokuvista tuttu Sebastian
Koch ja
Hitlerinä on Tobias
Moretti,
joka
on heikoin monista näkemistäni Hitler-hahmoista. Speerin
rooliin olisi ulkonäöllisesti sopinut erinomaisesti Glenn
Ford.
Mielenkiintoisia
ovat pienoismallit, joita Speer teki uuden maailman pääkaupungin
Germanian rakentamista varten. Kaiken keskelle olisi noussut
Volkshalle (Kansan halli) Spreejoen päälle. Sen luonnosteli Hitler,
ja siitä olisi tullut maailman suurin rakennus, kupoli olisi noussut
300 metrin korkeuteen. Nämä hankkeet
kuitenkin keskeytyivät, kun Hitlerillä oli sittenkin kiireempi
lähteä sotimaan.
Antoisampia
ovat kuitenkin dvd:n lisämateriaaleissa olevat
haastattelut
ja dokumenttipätkät.
Albert
Speeristä
kertovat mm. kolme
hänen viidestä
lapsestaan,
natsien supertähti
Leni Riefenstahl,
monet aihettä lähellä olevat tutkijat ja pari vanhaa juutalaista
työleiriläistä. Eikä armoa anna kukaan, paitsi
tietenkin omiaan höpisevä
Riefenstahl.
Jos
kaikki tämä elokuvan aineisto olisi ollut käytettävissä
Nürnbergissä 1945-46, ei Speer luultavasti olisi säästynyt
hirttämiseltä. Tätä mieltä oli myös elokuvan ohjannut Heinrich
Breloer yhdessä
haastattelussa elokuvan ensi-illan aikoihin. Breloer kertoi
tavanneensa Speerin 1981 eli vähän ennen tämän
kuolemaa.
Suomessa
sotarikollinen Speer kävi vuodenvaihteessa 1943-44.
Tuli
lentokoneella Rovaniemelle, josta meni autokyydillä
Petsamoon
tutustumaan nikkelikaivoksiin.
kari.naskinen@gmail.com
