lauantai 3. huhtikuuta 2021

Albert Speer, paholainen pääpaholaisen arkkitehtina

Kahden ja puolen tunnin näytelmäelokuva Paholaisen arkkitehti (2005) Albert Speeristä ja kolme tuntia haastatteluja antaa kuvaa siitä, miten keskeinen tekijä Speer oli Adolf Hitlerin tuhotyön toteuttamisessa, vaikka ei hirttotuomiota Nürnbergissä saanutkaan. Tämä dvd:näkin saatavana oleva tv-sarja on osa sitä saksalaisten menneisyydenhallintaa, jota Saksassa on viimeisten 20-30 vuoden aikana vakavasti yritetty harjoittaa. Taakka on valtava.

Albert Speer oli Spandaun vankilassa 20 vuotta. Kun hän pääsi sieltä pois
1966, ei Saksa vielä ollut valmis edes aloittamaan lähimenneisyytensä varsinaista ruotimista. Spandausta tultuaan Speer otettiin vastaan monien näkökulmasta suorastaan sankarina. Kansallissosialistien hirmuteot jo tiedettiin, mutta kuten yksi elokuvassa haastatelluista historioitsijoista sanoo, ”Speer oli kuin toivon säde pahuuden pesäkkeessä, oli kuin enkeli olisi tullut helvetistä”.

Muistelmakirjoissaan Speer ei puhunut totta. Hän oli tietoinen keskitysleireistä,
mutta kiisti tämän vielä tv- ja lehtihaastatteluissakin. Kuitenkin on jäljellä asiakirjoja, joista selviää, että varusteluministerinä ollessaan Speer esimerkiksi hyväksyi 13,7 miljoonan Saksan markan lisäbudjetin Auschwitzin laajentamiseksi ja varustamiseksi kolmella uudella krematoriolla, yhdellä kaasukammiolla ja neljällä ruumiskellarilla. Speer oli myös täysin tietoinen, että keskitysleirien vankeja käytettiin orjatyövoimana kivilouhimoilla, kun materiaalia tarvittiin suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin. Kallioita louhittiin ja orjia kuoli täysin mahdottomissa työolosuhteissa. Natsi-Saksalla oli työvoimana kaikkiaan 12 miljoonaa orjaa, jotka oli tuotu valloitetuilta alueilta. Speer oli vastuussa Doran keskitysleiristä, jossa vangit olivat rakentamassa valtavassa luolastossa V2-raketteja ilman minkäänlaisia nukkuma- ja sosiaalisia tiloja

Yhdessä tv-haastattelussa Speer lopulta esittää nöyrää katuvaista sanomalla, että hän ottaa tapahtumista osasyyllisyyden. Hän siis oli niin jalo ihminen, että myönsi itsensä osasyylliseksi sellaiseen, josta ei ollut edes tietoinen.
Enkeli…

Kaiken tämän natsirikollisuuden alkuvaiheisiin kuului se, että Hitler halusi rakennuttaa Berliinistä maailman komeimman kaupungin. Suunnittelutehtävän sai natsihallinnon pääarkkitehti Speer,
joka syyskuussa 1938 määräsi, että keskusta-alueelta pitää kaikki vanhat rakennukset purkaa ja niissä asuvat arjalaiset sijoittaa muihin asuntoihin, joista juutalaiset asukkaat häädetään pois. Tästä operaatiosta merkittiin kaupungin karttaan laajoja korttelikokonaisuuksia nimellä ”Judenreine Gebiete” (juutalaisista vapaita alueita). Juutalaisten häätö sai sitten vauhtia ”kristalliyönä” marraskuussa, ja lopulta Speerin syntilistalle tuli 75 000 juutalaisen siirrot.

 

Kun katsoin elokuvan ja siihen liittyvät haastattelut pitkänäperjantaina, ei tarvinnut sekuntia enempää miettiä, olisiko myös Speerille pitänyt antaa kuolemantuomio.

Elokuvan dramatisoitu, juonellinen osuus on hieman kankea. Speerin roolissa on monista elokuvista tuttu Sebastian Koch ja Hitlerinä on Tobias Moretti, joka on heikoin monista näkemistäni Hitler-hahmoista. Speerin rooliin olisi ulkonäöllisesti sopinut erinomaisesti Glenn Ford.

Mielenkiintoisia ovat pienoismallit, joita Speer teki uuden maailman pääkaupungin Germanian rakentamista varten. Kaiken keskelle olisi noussut Volkshalle (Kansan halli) Spreejoen päälle. Sen luonnosteli Hitler, ja siitä olisi tullut maailman suurin rakennus, kupoli olisi noussut 300 metrin korkeuteen. Nämä hankkeet kuitenkin keskeytyivät, kun Hitlerillä oli sittenkin kiireempi lähteä sotimaan.

Antoisampia ovat kuitenkin dvd:n lisämateriaaleissa olevat haastattelut ja dokumenttipätkät. Albert Speeristä kertovat mm. kolme hänen viidestä lapsestaan, natsien supertähti Leni Riefenstahl, monet aihettä lähellä olevat tutkijat ja pari vanhaa juutalaista työleiriläistä. Eikä armoa anna kukaan, paitsi tietenkin omiaan höpisevä Riefenstahl.

Jos kaikki tämä elokuvan aineisto olisi ollut käytettävissä Nürnbergissä 1945-46, ei Speer luultavasti olisi säästynyt hirttämiseltä. Tätä mieltä oli myös elokuvan ohjannut Heinrich Breloer yhdessä haastattelussa elokuvan ensi-illan aikoihin. Breloer kertoi tavanneensa Speerin 1981 eli vähän ennen tämän kuolemaa.

Suomessa sotarikollinen Speer kävi vuodenvaihteessa 1943-44. Tuli lentokoneella Rovaniemelle, josta meni autokyydillä Petsamoon tutustumaan nikkelikaivoksiin.

kari.naskinen@gmail.com