Kuvantamistutkimus
jäi siis kesken muutaman minuutin kuluttua, kun jäljellä olisi
ollut vielä kymmenen minuuttia. Mutta ei mitään mahdollisuutta.
Tilanne oli niin hirveä, että jos vaihtoehtoina olisivat olleet
siellä tunnelissa edelleen oleminen tai syanidikapselin
puraiseminen, olisin valinnut tämän jälkimmäisen. Eikä tässä
ole pätkääkään leikkiä.
Soitin tänään
pikkuveljelleni Jukalle, jonka kanssa muistelimme sitä, miten
suljetun- ja ahtaanpaikankammot meille molemmille aikoinaan ehkä
tulivat. Leikimme hetekassa niin, että toinen meni siihen alaosaan,
joka työnnettiin yläosan alle, ja toisen oli päästettävä sieltä
pois, kun ahdistus kävi kovaksi. Siinä kuitenkin meneteltiin usein
niin, että päällä oleva ei päästänytkään heti pois, vaan
jatkoi kidutusta. Vaikka tämä oli tiedossa, leikki aina joskus
toistettiin.
Eilen sain ennen pömpeliin menemistä yhden
Diapamin, mutta ei auttanut. Kerran aikaisemmin olin tätä lääkettä
käyttänyt, kun piti mennä Lahden vesitorniin pitämään puhe, ja
sinne pääsi vain pienellä hissillä. Kotona otin pillerin ja kolme
votkaa, sitten taksi ja siitä suoraan hissiin. Onnistui.
Toinen
paha tilanne oli sotaväessä Hennalassa, jossa harjoiteltiin
vihollisen kaasuhyökkäykseen varustautumista. Meidät pantiin
telttaan ja annettiin happinaamarit. En kuitenkaan pystynyt tähän,
joten vänrikki Jan Laukka huusi
kuin sireeni ja pani minut johonkin ragaistukseen, en muista mihin,
mutta ehkä piti juosta kakkoseskadroonan kasarmi viisi kertaa
ympäri. Kun seuraavan kerran tapaan prikaatikenraali evp. Laukan
Lidlin pihassa, kerron eilisestä
kokemuksestani.
Suljetunpaikankammo
on vaikea asia. Lentokoneeseen pystyn hädintuskin menemään viinan
avulla ja hisseistä selviän kävelemällä rappuja pitkin, ja
jälkikäteen sitten naureskellaan. Tosipaikan tullen vitsit ovat
kuitenkin vähissä. Eilen illalla olin vielä kotona niin
hätätilassa, etten pystynyt keskittymään edes KHL:n
semifinaaliotteluun Avangard Omsk - Ak Bars Kazan, ja tämä todistaa
havainnollisesti tilanteen mahdottomuuden.
En
tiedä, mitä seuraavaksi suunnittelemme, kun lääkäri ensi
maanantaina soittaa. Toista kertaa en tällaiseen sulkutilaan
mene.
kari.naskinen@gmail.com
