perjantai 16. huhtikuuta 2021

Teollisuutta Suomessa yli 450 vuotta

Suomen Pankin taloustieteelliseltä tutkimuslaitokselta ilmestyi 1949 julkaisu Suomen uudenaikaisen teollisuuden synnystä ja kehityksestä 1860 - 1914. Kun siinä käsitellään lyhyesti myös vanhanaikaisempaa teollisuutta, vie kaukaisin vuosilukumerkintä yli 400 vuoden taakse, sillä Mustion rautaruukki eli rautatehdas perustettiin 1561 nykyisen Raaseporin alueelle Kustaa Vaasan käskystä. Se käytti raaka-aineenaan Lohjan Ojamon kaivoksen rautamalmia. Samana vuonna aloitti toimintansa myös Mustasaaren kuparisulatto Vaasan vieressä, mutta se jäi parin vuoden kokeiluksi.


Kun tästä tuli kimmoke mennä syvemmällekin noiden aikojen teollisuuteen, joka tietysti oli vielä alkeellista, niin toimeliaisuutta oli ainakin myös veneveistämöissä, ruudinvalmistuksessa,
jauhomyllyissä ja vesisahoissa. Varsinaisesti päästiin teolliseen toimintaan kuitenkin vasta 1600-luvun puolivälissä, jolloin Turkuun perustettiin kaksi kirjapainoa sekä Pohjan pitäjään lumppupaperitehdas. Tiiliä oli osattu tehdä jo 1200-luvulla, kun piti rakentaa kirkkoja ja linnoja, mutta vasta 1600-luvulla tiilenteko teollistui. Uudessakaupungissa toimi lasitehdaskin neljä vuotta 1680-luvulla.

E
nsimmäinen tupakkakehräämö (kumma nimi) perustettiin 1722 Vaasaan, mutta vasta Turussa 1731 toimintansa aloittanut tehdas kasvoi tuon aikakauden suuryritykseksi. Tupakkatehtaita syntyikin sen jälkeen monille paikkakunnille, ja toisen tärkeän nautintoaineen oluen valmistaminen tehdasolosuhteissa alkoi 1756 Johan Sederholmin perustettua Stora Bryggerin Helsingin etelärantaan.

Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi teollistui myöhään.
Uudet toimialat ja niiden innovaatiot kyllä omaksuttiin, mutta teollistumista hidastivat pääomien vähäisyys, puute kotimaisesta tietotaidosta ja taloudellista toimintaa tukevan lainsäädännön kehittymättömyys. Mutta perässä tultiin ja vauhti kasvoi.

Metsäteollisuudesta ja Suomesta tuli lopulta se yhdistelmä, josta kehittyi merkittävä, ja tässä yhteydessä Suomen Pankin teollisuusraportti otti esille Viipurin, josta alkoi myös ulkomaanvienti:

Viipurin puutavaranvienti oli 1720-luvulla melko vaatimatonta, vain noin 18 000 tolttia vuodessa [toltti = 12 kpl lautoja], mutta on otettava huomioon, että tällöin talouselämässä vielä tuntui Suuren Pohjan sodan lamaannuttava vaikutus. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Viipurin kautta tapahtunut puutavaranvienti oli jo kohonnut yli 50 000 toltin vuodessa. Vuosina 1758-69 oli viennin vuotuinen keskimäärä 67 500 tolttia ja vuosina 1784-93, jolloin puutavaranvienti Vanhan Suomen alueelta saavutti huippunsa, mainittu keskimäärä nousi jo yli 100 000 toltin. Suurin yhden vuoden vientimäärä oli vuonna 1784, jolloin ylitettiin 150 000 toltin raja. Viipurin puutavarain vienti oli siten 1700-luvun kuluessa erittäin voimakkaasti lisääntynyt. Yksittäisistä sahalaitoksista useimmat saattoivat sahata 4000 - 6000 tolttia vuodessa.”

Vasta 1800-luvulla Suomen teollistuminen sai lopullisen kasvusykäyksen, kun tänne saatiin ulkomaisen pääoman sijoituksia. Venäläinen Nikolai Sinebrychoff oli viinanpolttaja, joka sai valmistusluvan paloviinalle 1818, ja skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle Suomen ensimmäisen koneistetun puuvillakehräämön Oy Finlayson Ab:n 1828.

Ulkomaalaisista teollisuusyrittäjistä valtaosa saapui
Suomen suuriruhtinaskuntaan Venäjältä. Lisäksi on tutkimuksissa todettu, että Suomeen saapuneet skotlantilaiset ja englantilaiset insinöörit toimivat yleensä ensin Ruotsissa tai Venäjällä. Ulkomaalaisomisteiset yritykset hyödynsivät vuosisadan puolessa välissä suomalaisomisteisia ytityksiä enemmän ammattitaitoista ulkomaalaista työvoimaa.

Olihan näitä sen ajan maahanmuuttajia paljon muitakin tunnettuja kuin Sinebrychoff ja Finlayson: Berner, Fazer, Fiskars, Gutzeit, Huber, Kiseleff, Paulig, Sergejeff, Stockmann, Wavulin, Wolkoff jne.

Niin vaatimaton Suomen kansantaloudessa kokonaisuudessaan kuitenkin oli tehdasteollisuuden osuus, että vielä 1870-luvulla sen osuus bkt:sta oli vain neljä prosenttia. Nykyisin se on noin 30 prosenttia.

Kirjassa
Suomen sodan jälkeen (Vastapaino, 2020) on mielenkiintoinen taulukko Suomessa toimineiden tehdasyritysten määrästä 1720 – 1884 (suluissa keskimääräiset toimintavuodet):

Tekstiili ja nahka 105 (20)
Panimot 65 (17)
Tupakka 63 (24)
Keraamiset 39 (16)
Lasi 33 (36)
Kemia 33 (13)
Tulitikut 24 (12)
Paperi 22 (27)
Kynttilä/saippua 15 (15)
Sokeri 8 (23)
Sikuri 3 (9)

Tuon ajanjakson huippuvuodet osuivat 1800-luvun puoliväliin ja vähän sen yli,
jolloin uusia teollisuusyrityksiä perustettiin runsaasti.

kari.naskinen@gmail.com