Kuukausimarkkinoilla Lahden torilla ostin
ensin viipurinrinkelin ja Pajuojan
autosta
läskilihan siivuja,
sitten juttelin Kokoomuksen teltalla kaupunginvaltuuston
puheenjohtajan Hannu
Rahkosen kanssa,
kävin kahveilla SDP:n teltalla ja ostin SKP:n teltalla Juha
Haukalta ja
Hannu Salmiselta
kirjan
Nykyinen
kriisi ja Marx. Rinkeli
ja läskilihat menivät vuorokaudessa, mutta kirjan lukemiseen meni
vähän enemmän.
SKP:n merkki on tarrakokoelmassani jo mennyt huonoon kuntoon, mutta kommunismin ja sosialismin aatteet vielä torilla elävät. Sosiaalidemokraatitkin hyväksyivät puoluekokouksessaan uuden periaatejulistuksensa, jossa edelleen muistutetaan, että ”demokraattinen sosialismi pyrkii talouden, työelämän ja muiden elämänalueiden jatkuvaan kansanvaltaistamiseen avoimuutta lisäämällä ja määrittämällä pelisääntöjä, joilla markkinat toimivat”.
Periaatejulistukseen esitettiin kokouksessa vain yhtä muutosta, joka koski sitä, että sosiaalidemokratian aateperinnön yhteydessä ei pitäisi sosialismin teorioiden ohella mainita kristillistä etiikkaa. Periaatevaliokunnan puheenjohtaja Kaisa Vatanen sanoi kuitenkin puheessaan, että sos.dem. liikkeen syntyyn ja aateperinnön muodostamiseen on kristillinen etiikka vaikuttanut oleellisesti, ja puoluekokous kumosikin muutosesityksen äänin 440 - 30.
Jo periaatevaliokunnan valmistelussa tuohon kohtaan oli kuitenkin tullut melko radikaali muutos. Vanhassa periaateohjelmassa nimittäin sanottiin vielä, että sosiaalidemokratian juuret ovat myös marxilaisessa yhteiskunta-analyysissa.
Haukan ja Salmisen myymässä kirjassa ei sen sijaan kristillisyyttä noteerata. Sen viesti on sama kuin ennenkin: ilman marxilaista, kapitalismin ylittämiseen ja kommunismiin tähtäävää kamppailua jää vasemmistolainen politiikka kapitalistisen järjestelmän raameissa tapahtuvaksi puuhasteluksi, joka ei kykene haastamaan kapitalistisia valtasuhteita saati kumoamaan niitä.
Vallankumouksestakin kirjassa tietenkin puhutaan, mutta ei konekivääreistä tai sisseistä. Muutoksen siis pitää tapahtua vaalien kautta, joskin ulkoparlamentaarisiakin keinoja voi käyttää, kun viedään eteenpäin tärkeitä asioita (sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen, verouudistus, valtion puuttuminen yksityiseen omistusoikeuteen, pääomaliikkeiden säätely, suhdannepoliittiset ohjelmat, turvallisuuspolitiikka).
Kirja on peräisin vuodelta 2009, mutta siinä esillä olevat asiat ovat jopa enemmän ajankohtaisia nyt. Yksi luku koskee pandemioita ja köyhyyttä, ja kolmen saksalaisen tutkijan kirjoitus on otsikoitu: ”Kamppailu tehtaiden lopettamisesta – Saksan ay-liikkeen kokemuksia”.
Tuttuja teemoja näin Kaipolankin yhteydessä: ”Finanssimarkkinakapitalismissa tehtaiden sulkemiset eivät ole vain kriittisen kehityksen tulos. Tutkimuksemme osoittaa, että monet yritykset ovat sulkeneet tehtaita muista syistä kuin siksi, että ne olisivat tehneet tappiota. Usein tehtaan lopettamisen syynä oli vain se, että voitot eivät vastanneet rahoitusmarkkinoiden odotuksia.”
Saksalaiset ovat tunteneet nahoissaan mm. ruotsalainen Skandinaviska Enskilda Banken AB:n kovat lakkautustoimet, ja merkittävästi sitä omistaa Wallenbergien holdingyhtiö Investor AB. SEB on myös UPM:n toiseksi suurin omistaja.
Yhtenä esimerkkinä rosvokapitalismista Saksassa otetaan esille Kone Oyj, jonka pääomistaja on Antti Herlin. Kone lopetti hissitehtaan Hattingenissa, koska sen liikevoittoprosentti ei ollut kaksinumeroinen, kuten Herlin ja muut omistavat olivat edellyttäneet. Samasta on nyt kysymys Kaipolassa.
MARKKINATALOUTTA
SOSIALISMIN NIMISSÄ
Demareilla tilanne ei ole yhtä yksiselitteinen kuin kommunisteilla, vaikka marxilaisuus SDP:n periaateohjelmasta poistettiinkin. SDP on markkinatalousmyönteinen, vaikka se sosialismi periaateohjemassa säilyikin. Kaisa Vatanen sanoo, että puolue ei todellakaan ole markkinatalouden toimintalogiikkaa vastaan, mutta sitten on se paha, tuhovoimainen kapitalismi:
”Kapitalismi on markkinatalouden muoto, jolla ei ole yhteisiä reiluja pelisääntöjä. Se on viidakon laeilla toimiva järjestelmä, jossa valta on vahvimmilla ja jossa yhteinen etu ja inhimillinen toiminta unohtuvat. Markkinatalous sen sijaan voi toimia myös niin, että yhteiskunta asettaa säännöt, joilla kaikki toimivat reilusti.” (Demokraatti 3.9.2020)
Sitten vielä Nykyinen kriisi ja Marx. Kirjassa muistutetaan siitä, ettei vallankumous tarkoittanut Karl Marxille äkkinäistä rysäystä, jollaisena se Venäjällä tapahtui. Marx vain ajatteli ja toivoi, että omistavan luokan valta korvattaisiin toisenlaisella vallalla, mutta ei hätiköiden, koska hosumisesta syntyy tunnetusti vain kusipäisiä kakaroita. Kirjassa SKP:n keskuskomitean jäsen, hum. kand. Marko Korvela edustaa myös marxilaista maltillisuutta: ”Pelkän tuotantovälineiden valtiollisen omistuksen asemesta on pohdittava uusia yhteiskunnallisen omistuksen muotoja, joissa toteutuvat työläisten itsehallinto ja demokratia.”
Vaikea kuitenkin nähdä tällaista muutosta tapahtuvaksi. Jos Suomessa järjestettäisiin kansanäänestys kommunismin ja vapaan riistokapitalismin välillä, niin riisto voittaisi.
SKP:n merkki on tarrakokoelmassani jo mennyt huonoon kuntoon, mutta kommunismin ja sosialismin aatteet vielä torilla elävät. Sosiaalidemokraatitkin hyväksyivät puoluekokouksessaan uuden periaatejulistuksensa, jossa edelleen muistutetaan, että ”demokraattinen sosialismi pyrkii talouden, työelämän ja muiden elämänalueiden jatkuvaan kansanvaltaistamiseen avoimuutta lisäämällä ja määrittämällä pelisääntöjä, joilla markkinat toimivat”.
Periaatejulistukseen esitettiin kokouksessa vain yhtä muutosta, joka koski sitä, että sosiaalidemokratian aateperinnön yhteydessä ei pitäisi sosialismin teorioiden ohella mainita kristillistä etiikkaa. Periaatevaliokunnan puheenjohtaja Kaisa Vatanen sanoi kuitenkin puheessaan, että sos.dem. liikkeen syntyyn ja aateperinnön muodostamiseen on kristillinen etiikka vaikuttanut oleellisesti, ja puoluekokous kumosikin muutosesityksen äänin 440 - 30.
Jo periaatevaliokunnan valmistelussa tuohon kohtaan oli kuitenkin tullut melko radikaali muutos. Vanhassa periaateohjelmassa nimittäin sanottiin vielä, että sosiaalidemokratian juuret ovat myös marxilaisessa yhteiskunta-analyysissa.
Haukan ja Salmisen myymässä kirjassa ei sen sijaan kristillisyyttä noteerata. Sen viesti on sama kuin ennenkin: ilman marxilaista, kapitalismin ylittämiseen ja kommunismiin tähtäävää kamppailua jää vasemmistolainen politiikka kapitalistisen järjestelmän raameissa tapahtuvaksi puuhasteluksi, joka ei kykene haastamaan kapitalistisia valtasuhteita saati kumoamaan niitä.
Vallankumouksestakin kirjassa tietenkin puhutaan, mutta ei konekivääreistä tai sisseistä. Muutoksen siis pitää tapahtua vaalien kautta, joskin ulkoparlamentaarisiakin keinoja voi käyttää, kun viedään eteenpäin tärkeitä asioita (sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen, verouudistus, valtion puuttuminen yksityiseen omistusoikeuteen, pääomaliikkeiden säätely, suhdannepoliittiset ohjelmat, turvallisuuspolitiikka).
Kirja on peräisin vuodelta 2009, mutta siinä esillä olevat asiat ovat jopa enemmän ajankohtaisia nyt. Yksi luku koskee pandemioita ja köyhyyttä, ja kolmen saksalaisen tutkijan kirjoitus on otsikoitu: ”Kamppailu tehtaiden lopettamisesta – Saksan ay-liikkeen kokemuksia”.
Tuttuja teemoja näin Kaipolankin yhteydessä: ”Finanssimarkkinakapitalismissa tehtaiden sulkemiset eivät ole vain kriittisen kehityksen tulos. Tutkimuksemme osoittaa, että monet yritykset ovat sulkeneet tehtaita muista syistä kuin siksi, että ne olisivat tehneet tappiota. Usein tehtaan lopettamisen syynä oli vain se, että voitot eivät vastanneet rahoitusmarkkinoiden odotuksia.”
Saksalaiset ovat tunteneet nahoissaan mm. ruotsalainen Skandinaviska Enskilda Banken AB:n kovat lakkautustoimet, ja merkittävästi sitä omistaa Wallenbergien holdingyhtiö Investor AB. SEB on myös UPM:n toiseksi suurin omistaja.
Yhtenä esimerkkinä rosvokapitalismista Saksassa otetaan esille Kone Oyj, jonka pääomistaja on Antti Herlin. Kone lopetti hissitehtaan Hattingenissa, koska sen liikevoittoprosentti ei ollut kaksinumeroinen, kuten Herlin ja muut omistavat olivat edellyttäneet. Samasta on nyt kysymys Kaipolassa.
MARKKINATALOUTTA
SOSIALISMIN NIMISSÄ
Demareilla tilanne ei ole yhtä yksiselitteinen kuin kommunisteilla, vaikka marxilaisuus SDP:n periaateohjelmasta poistettiinkin. SDP on markkinatalousmyönteinen, vaikka se sosialismi periaateohjemassa säilyikin. Kaisa Vatanen sanoo, että puolue ei todellakaan ole markkinatalouden toimintalogiikkaa vastaan, mutta sitten on se paha, tuhovoimainen kapitalismi:
”Kapitalismi on markkinatalouden muoto, jolla ei ole yhteisiä reiluja pelisääntöjä. Se on viidakon laeilla toimiva järjestelmä, jossa valta on vahvimmilla ja jossa yhteinen etu ja inhimillinen toiminta unohtuvat. Markkinatalous sen sijaan voi toimia myös niin, että yhteiskunta asettaa säännöt, joilla kaikki toimivat reilusti.” (Demokraatti 3.9.2020)
Sitten vielä Nykyinen kriisi ja Marx. Kirjassa muistutetaan siitä, ettei vallankumous tarkoittanut Karl Marxille äkkinäistä rysäystä, jollaisena se Venäjällä tapahtui. Marx vain ajatteli ja toivoi, että omistavan luokan valta korvattaisiin toisenlaisella vallalla, mutta ei hätiköiden, koska hosumisesta syntyy tunnetusti vain kusipäisiä kakaroita. Kirjassa SKP:n keskuskomitean jäsen, hum. kand. Marko Korvela edustaa myös marxilaista maltillisuutta: ”Pelkän tuotantovälineiden valtiollisen omistuksen asemesta on pohdittava uusia yhteiskunnallisen omistuksen muotoja, joissa toteutuvat työläisten itsehallinto ja demokratia.”
Vaikea kuitenkin nähdä tällaista muutosta tapahtuvaksi. Jos Suomessa järjestettäisiin kansanäänestys kommunismin ja vapaan riistokapitalismin välillä, niin riisto voittaisi.
kari.naskinen@gmail.com
