Nyt Elina Lepomäki on Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja sanoo lehdessä, että demokratiassa ihminen saa tehdä omat valintansa: ”Jos Paavo Väyrynen tai Elina Lepomäki haluaa 20 kertaa pyrkiä erilaisiin tehtäviin, äänestäjillä tulisi olla valta päättää. Ei se sen ihmeellisempää ole. Paljon on kuitenkin opittu vuosien varrella ja uskon siitä olevan hyötyä tulevaisuuden mittelössä.”
Elina Lepomäki ei ole Helsingin yliopistossa opiskellut, vaan valmistui diplomi-insinööriksi TKK:sta 2004 ja kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan rahoituksen kansantaloustiede 2005. Nyt joka tapauksessa komeasti valtiotieteilijöiden lehden etusivulla.
Tässä haastattelussa Elina Lepomäki ei tuo esille mitään uusia avauksia, mutta otan nyt esille hänen ideoimansa tulonsiirtojärjestelmän kokonaisuudistuksen. Sen pohjalta oikeistolainen ajatuspaja Libera julkaisi Perustili-nimisen raportin 2013 yhdessä professori Paul Lillrankin ja vapaan toimittajan Marko Hamilon kanssa. Tässä järjestelmässä jokainen täysi-ikäinen suomalainen saisi 20 000 euron alkupääomalla varustetun perustilin, jolta voisi nostaa rahaa vapaasti kuukausittaisen nostorajan puitteissa.
”Kyseessä on perustulomalli, jossa ihminen voi aina luottaa saavansa perusturvan, mutta sen lisäksi kykenee tekemään juuri sitä, mitä haluaa. Se voi olla opiskelua, yrittämistä, tavallista palkkatyöskentelyä tai vaikka säästämistä. Perustili toisin sanoen mahdollistaa eri tulomuotojen vapaan yhdistelemisen ja takuun siitä, että perusturva pohjalla säilyy”, sanoo Elina Lepomäki.
”Jos perustilin saldo olisi 20 000 euron alapuolella, voisi siltä tarvittaessa nostaa kuukausierinä 600 euroa. Opiskelijoiden kohdalla perustili siis poistaisi tulorajat eli töitä saisi tehdä menettämättä tukiaan.”
Tiliä pääomitettaisiin työnteolla. Jokaisesta palkasta osa siirtyisi suoraan perustilille ja tilille voi myös säästää tämän yli. Säästämiään, alkupääoman ylittäviä varoja jokainen voisi sijoittaa vapaasti ja niitä voisi käyttää myös toisen henkilön palkkaamiseen siirtämällä rahaa perustililtä toiselle. Tuloverot maksettaisiin vasta kun tililtä nostetttaisiin rahaa. Tili käyttäytyy kuin perustulo, sillä se mahdollistaa työn ja sosiaalitukien yhdistämisen. Mallin kantava ajatus on, että työnteon pitää aina kannattaa.
Elina Lepomäki sanoo, että tilin saldo voisi mennä myös negatiiviseksi, ja tilin mahdollinen positiivinen saldo puolestaan vapautuisi eläkeiässä vapaaseen käyttöön.
”Minkä ihmeen takia meillä on erilainen sosiaaliturva työttömille, opiskelijoille tai vaikkapa vanhempainvapaalla oleville? Minkä ihmeen takia emme anna ihmisille mahdollisuutta määritellä heidän omaa rooliaan”, kysyy Elina Lepomäki.
”Akuutti koronakriisi on tuonut esiin esimerkiksi sen, että äkillisen talouspysähdyksen seurauksena yrittäjät ovat tyhjän päällä. Jos meillä olisi käytössä tällainen perustili, vastaavaa hätää ei olisi.”
AVUN ODOTTAMINEN
TOISILTA ON MORAALITONTA
Tämä väliotsikko ei ole Elina Lepomäkeä, vaan edesmennyttä amerikkalaista filosofia Ayn Randia (1905 – 1982), jonka elämäkertakirja esitellään Tutkaimessa. Tämän kirjan nimi on Kapitalismin valtiatar (Gaudeamus, 2019) ja sen on kirjoittanut fil. tri Jussi Jalonen, historiantutkija Tampereen yliopistossa. Suomessa mm. Björn Wahlroos on inspiroitunut Ayn Randin ajatuksista.
Carlos Lievosen kirja-arvostelussa käydään läpi Ayn Randin aatemaailmaa, josta virikkeitä sai myös Ronald Reagan. Ainoa eettinen sääntö Randin etiikassa määrää ihmisiä toimimaan rationaalisesti luonnon mandaattien mukaisesti ja kasvattamaan omaa iloaan ja elinvoimaansa: ”Avun odottaminen toisilta on Randin mukaan moraalitonta - - - ja valtion järjestämiä yhteistyön ja vastavuoroisen palvelemisen muotoja pidetään halveksittavina.”
Jalosen mukaan Rand ei kuuluisuudestaan huolimatta silti ollut niin välttämätön tekijä uusliberalismin ajajana kuin usein on annettu ymmärtää. Rand oli popularisoija ja aktivisti, jonka symbolinen status oli joka tapauksessa merkittävä oikeiston identiteetin muodostumisessa.
Kapitalismin valtiatar kirjan nimenä on tietenkin hyvä, sillä Rand vannoi kaikessa individualismin nimeen ja oli kapitalismin moraalisuuden vankkumaton puolestapuhuja. Yksilönvapauden ja rajoittamattoman kapitalismin puolesta saarnannut ajattelija ajoi Yhdysvalloissa valtion mahdollisimman pientä roolia aikana, jolloin liittovaltio alkoi ottaa vastuuta esimerkiksi perusturvaan, koululaitokseen ja sairausvakuutukseen liittyvissä asioissa.
TUTKAIN
Kun nyt ensimmäisen kerran luin Tutkain-lehteä, piti siitäkin ottaa selvää netissä. Lehti alkoi ilmestyä 1964 alkaen ja vuosina 1969-70 se oli yhtenä raivaamassa tietä kohti valtiotieteiden opiskelijoiden suuntautumista kohti uusvasemmistolaisuutta ja työväenliikkeen eri suuntauksia. Päätoimittaja oli tuolloin Pekka Aarnio (Agit Prop). Myöhemmin lehti on tasaantunut; tutuimpina niminä päätoimittajina ovat olleet Pekka Sutela, Matti Kortteinen, Tuomo Lappalainen, Anu Kantola, Jarkko Vesikansa ja Kaius Niemi. Nyt Tutkain ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
kari.naskinen@gmail.com
