maanantai 10. elokuuta 2020

Psykoterapia Tunisiassa epäonnistuu

Näin koronakesänä ei uusia elokuvia ole paljon tullut. Niistä vähistä yksi iso pettymys on ranskalainen Terapiaa tunisialaisittain, jossa Pariisissa psykoterapeutiksi opiskellut Selma palaa kotimaahansa Tunisiaan ja aloittaa siellä vastaanoton. On pelkkä sketsikokoelma ja vieläpä niin, että sketsit jäävät ikään kuin puolitiehen. Komediaksi tarkoitettu, mutta ei hymyilytä eikä viihdytä.

Tunisiasta 2011 alkaneet arabikevään kansannousut ovat jo takana. Vielä näkyy joitakin protestoivia seinäkirjoituksia, sen sijaan yhteiskunnallisesta muutoksesta ei elokuvassa näy merkkejä. Tai on sentään yksi: hieman vapautuneessa, länsimaistuneessa ilmapiirissä voivat homot ja transut nyt hyppiä vapaina.

Selmaa esittää iranilainen
Golshifteh Farahani, joka muistetaan ainakin Jim Jarmuschin sympaattisesta elokuvasta Paterson (2016). Nytkin hän tekee roolinsa aivan hyvin, mutta köyhä käsikirjoitus saa tämänkin osa-alueen elokuvasta latistumaan.

Ideasta olisi luullut saatavan irti jotakin, mutta kun ei niin ei.
On vain yksi hyvä kohtaus, jossa Selma käy kampaamossa: Selma kertoo kuuntelevansa potilaiden ongelmia, johon kampaaja sanoo, että niin hänkin tekee ja sitten kun asiakas lähtee pois, hänellä on uusi kampaus tai uusi väri - ”mitä sinun vastaanotoltasi saa lähtiessä?

kari.naskinen@gmail.com