Näinä päivinä 60 vuotta sitten olivat
meneillään Rooman olympiakisat. Näkyivät
jo Suomenkin televisiossa. Ne
olivat niitä aikoja, kun ystävyys- ja yhteistyösopimukset pitivät
Saksan liittotasavallan ja DDR:n vielä yhtenä joukkueena. Näin oli
vielä Tokiossakin 1964, mutta Meksikossa 1968 Saksat olivat
olympiaurheilussakin jo itsenäisiä valtakuntia. Rooman kisojen yksi
kohokohta oli 100 metrin juoksun finaali syyskuun 1. päivänä 1960,
kun Armin Hary voitti
kultamitalin ajalla 10,2.
Mikään yllätys ei voitto ollut, sillä jo kesäkuussa Armin Hary oli juossut Zürichissä maailmanennätyksen 10,0. Erikoisen tuosta Rooman satasesta teki kuitenkin se, että Hary aiheutti kaupallisen skandaalin piikkarivalinnoillaan. Zürichissä hän oli käyttänyt Rudolf Dasslerin Puma-yhtiön piikkareita ja niin myös Roomassa, mutta palkintokorokkeelle hän nousi Adolf ”Adi” Dasslerin Adidas-piikkarit käsissään.
Ovela temppu, joka onnistui: sekä Puma että Adidas maksoivat Harylle. Sponsorisopimukset eivät silloin olleet samanlaisia juristien tekemiä kuin nykyisin, joten Hary rahasti molemmat. Tapaus oli niin sensaatiomainen, että Nobel-kirjailija Günter Grass valitsi sen kuvaamaan vuotta 1960 kirjassaan Minun vuosisatani (Tammi, 1999). Grass kirjoitti, että Armin Haryn lahjakkuudella oli riittämätön moraalinen perusta:
”Myöhemmin hän, niin kiinteistönvälittäjänä kuin yrittäjänäkin, joutui usein mukaan skandaaleihin ja lopulta 80-luvun alussa siihen loputtomaan keinottelun suohon, jossa olivat päätekijöinä ay-liikkeen kiinteistökonserni Neues Zuhause sekä Münchenin arkkihiippakunnan hallinto- ja taloustoimisto, niin että hän lopulta sai kaksi vuotta vankeutta epärehellisyydestä ja petoksesta.”
Tapahtumat Roomassa rikkoivat lopullisesti Dasslerin veljesten välit. He olivat 1920-luvulla perustaneet kenkätehtaan Gebrüder Dassler Schuhfabrik. He liittyivät myös Adolf Hitlerin natsipuolueen jäseniksi, vaikka eivät olleet aatteen varsinaisia kannattajia, mikä tuli hyvin esiin Berliinin olympiakisoissa 1936. Veljekset saivat tyrkytettyä omat tuotteensa myös Jesse Owensille, joka voitti neljä kultaa ja nosti Dasslerin kengät maailmanmaineeseen.
Sodan jälkeen veljekset joutuivat natseja tutkivan komitean eteen, ja kuulusteluissa Rudolf mustamaalasi Adolfia. Yhteisen kenkätehtaan jatkaminen oli tämän jälkeen mahdotonta, joten Herzogenaurachin kaupunkiin Nürnbergin luoteispuolelle syntyi kaksi yritystä, Adidas ja Puma. Veljesten vihanpito vaikutti jopa niin, että Adidaksen ja Puman työntekijöiden välinen avioliitto ei tullut kysymykseen tai ainakin se johti potkuihin. Kaupungin hautausmaakin jaettiin kahteen osaan.
LASSE VIREN JA TIGERIT
Enää ei löysiä suullisia mainossopimuksia tietenkään tehdä. Toisenlaisia konflikteja voi silti tulla; parhaiten muistetaan Montrealin kisat 1976, kun Lasse Viren kymppitonnin maaliintulon jälkeen nosti japanilaisen Asics-tehtaan Tiger-piikkarinsa ylös. Viren joutui tuosta mainostempuksi tulkitusta tapauksesta KOK:n kuulusteluun apunaan joukkueenjohtajat Pertti Paloheimo ja Kalevi Tuominen. Viren sai lopulta jatkaa kisoissa, joissa sitten voitti myös 5000 metriä.
Niin koville Virenin tempaus otti amerikkalaisella Nike-tehtaalla, että sen juoksumuseosta Oregonissa poistettiin Virenin kuva ja nimi suurmestareiden muistolaatasta.
Mikään yllätys ei voitto ollut, sillä jo kesäkuussa Armin Hary oli juossut Zürichissä maailmanennätyksen 10,0. Erikoisen tuosta Rooman satasesta teki kuitenkin se, että Hary aiheutti kaupallisen skandaalin piikkarivalinnoillaan. Zürichissä hän oli käyttänyt Rudolf Dasslerin Puma-yhtiön piikkareita ja niin myös Roomassa, mutta palkintokorokkeelle hän nousi Adolf ”Adi” Dasslerin Adidas-piikkarit käsissään.
Ovela temppu, joka onnistui: sekä Puma että Adidas maksoivat Harylle. Sponsorisopimukset eivät silloin olleet samanlaisia juristien tekemiä kuin nykyisin, joten Hary rahasti molemmat. Tapaus oli niin sensaatiomainen, että Nobel-kirjailija Günter Grass valitsi sen kuvaamaan vuotta 1960 kirjassaan Minun vuosisatani (Tammi, 1999). Grass kirjoitti, että Armin Haryn lahjakkuudella oli riittämätön moraalinen perusta:
”Myöhemmin hän, niin kiinteistönvälittäjänä kuin yrittäjänäkin, joutui usein mukaan skandaaleihin ja lopulta 80-luvun alussa siihen loputtomaan keinottelun suohon, jossa olivat päätekijöinä ay-liikkeen kiinteistökonserni Neues Zuhause sekä Münchenin arkkihiippakunnan hallinto- ja taloustoimisto, niin että hän lopulta sai kaksi vuotta vankeutta epärehellisyydestä ja petoksesta.”
Tapahtumat Roomassa rikkoivat lopullisesti Dasslerin veljesten välit. He olivat 1920-luvulla perustaneet kenkätehtaan Gebrüder Dassler Schuhfabrik. He liittyivät myös Adolf Hitlerin natsipuolueen jäseniksi, vaikka eivät olleet aatteen varsinaisia kannattajia, mikä tuli hyvin esiin Berliinin olympiakisoissa 1936. Veljekset saivat tyrkytettyä omat tuotteensa myös Jesse Owensille, joka voitti neljä kultaa ja nosti Dasslerin kengät maailmanmaineeseen.
Sodan jälkeen veljekset joutuivat natseja tutkivan komitean eteen, ja kuulusteluissa Rudolf mustamaalasi Adolfia. Yhteisen kenkätehtaan jatkaminen oli tämän jälkeen mahdotonta, joten Herzogenaurachin kaupunkiin Nürnbergin luoteispuolelle syntyi kaksi yritystä, Adidas ja Puma. Veljesten vihanpito vaikutti jopa niin, että Adidaksen ja Puman työntekijöiden välinen avioliitto ei tullut kysymykseen tai ainakin se johti potkuihin. Kaupungin hautausmaakin jaettiin kahteen osaan.
LASSE VIREN JA TIGERIT
Enää ei löysiä suullisia mainossopimuksia tietenkään tehdä. Toisenlaisia konflikteja voi silti tulla; parhaiten muistetaan Montrealin kisat 1976, kun Lasse Viren kymppitonnin maaliintulon jälkeen nosti japanilaisen Asics-tehtaan Tiger-piikkarinsa ylös. Viren joutui tuosta mainostempuksi tulkitusta tapauksesta KOK:n kuulusteluun apunaan joukkueenjohtajat Pertti Paloheimo ja Kalevi Tuominen. Viren sai lopulta jatkaa kisoissa, joissa sitten voitti myös 5000 metriä.
Niin koville Virenin tempaus otti amerikkalaisella Nike-tehtaalla, että sen juoksumuseosta Oregonissa poistettiin Virenin kuva ja nimi suurmestareiden muistolaatasta.
Mainonta
on nykyisin määräävässä asemassa huippu-urheilua. Ilman sitä
ei isoja arvokilpailuja pystyttäisi nykymuodossaan järjestämään.
Eivätkä tiedotusvälineet noteeraa tätä mitenkään. Vielä
1970-luvun alussa Suomessakin raaputettiin esimerkiksi sanomalehtien
jääkiekkojuttujen kuvista pois
mainokset, joita oli alkanut ilmestyä kaukaloiden laitoihin.
Toisin on nyt. Kun tehdään haastattelu Kari Hotakaisesta tai juttu Katri Kulmunin puhetilaisuudesta, lehdessä mainitaan, oliko tapahtumapaikkana Teboilin vai Nesteen bensa-asema.
Kyllähän mainonta tietenkin tehoaa. Tyypillinen esimerkki eiliseltä sukulaistapaamiselta, jossa yksi sukulaismies kertoi, että heillä oli firmassa vaihdettu tietokoneita, oli siirrytty Lenovoon. Minä siihen heti, että sehän on tuttu merkki, kun nimi oli muutama vuosi sitten Williamsin F1-autojen kyljissä. Näin tämä sponsorointi toimii. Myös Adidas, Puma ja Asics ovat hyvin tuttuja, vaikka omat urheilukenkäni näyttävätkin olevan Reebok ja Wilson.
kari.naskinen@gmail.com
Toisin on nyt. Kun tehdään haastattelu Kari Hotakaisesta tai juttu Katri Kulmunin puhetilaisuudesta, lehdessä mainitaan, oliko tapahtumapaikkana Teboilin vai Nesteen bensa-asema.
Kyllähän mainonta tietenkin tehoaa. Tyypillinen esimerkki eiliseltä sukulaistapaamiselta, jossa yksi sukulaismies kertoi, että heillä oli firmassa vaihdettu tietokoneita, oli siirrytty Lenovoon. Minä siihen heti, että sehän on tuttu merkki, kun nimi oli muutama vuosi sitten Williamsin F1-autojen kyljissä. Näin tämä sponsorointi toimii. Myös Adidas, Puma ja Asics ovat hyvin tuttuja, vaikka omat urheilukenkäni näyttävätkin olevan Reebok ja Wilson.
kari.naskinen@gmail.com
