maanantai 31. elokuuta 2020

Nyt nähdään jo luokkataisteluakin, ei sentään kansalaissotaa

SDP:n nousu kannatuskyselyissä selväksi ykköseksi ja laskusuunnassa olevan Kokoomuksen turhautuminen oppositiossa ovat jo pitemmän aikaa aiheuttaneet tavallista suurempaa kitkaa oikeiston ja vasemmiston välillä. Iso yritys UPM kuuluu tietenkin oikeistoon ja sen ilmoitus Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta räväytti vastakkainasettelun harvinaisen jyrkäksi. Pääministeri Sanna Marinin esiintymisessä lauantaiaamuna televisiossa lisäsi hönkää pesään.

Heti sunnuntaina Kokoomuksen kansanedustaja
Paula Risikko kirjoitti omalle nettisivulleen tiedotteen, jonka otsikossa kysyi, ”miksi lietsot luokkataistelua, pääministeri Marin?”.

Selvästi Sanna Marin edustaakin ideologisesti sosiaalidemokraattien vasenta laitaa, mutta konsensus-Suomessa ei viime vuosikymmeninä ole totuttu siihen, että pääministeri julkisesti esiintyessään tuo poliittisen ideologiansa näin konkreettisesti esille. Ykkösaamun haastattelussa hän olikin enemmän puolueensa puheenjohtaja kuin pääministeri. Eikä siinä mitään, kyllä hänet pääministeriksi on valittu poliitikkona.

Minkä sortin sosialisti Sanna Marin on, ei vielä tarkkaan tiedetä. Ehkä ei kuitenkaan aivan samanlainen kuin
nuori opetusministeri Ulf Sundqvist, joka puoluekokouksessa Tampereella 1972 sanoi, että ”ellemme pääse sosialismiin perustuslakien muuttamisen kautta, me kasvatamme lapsemme siihen”.

Nyt on kuitenkin kysymyksessä Kaipola. Sitä ei vasemmiston mielestä pitäisi sulkea, koska se on voitollinen. UPM:n osingonjakokin on viimeiset kymmenen vuotta jatkanut komeasti kasvuaan ja kuin symbolina tälle yrityksen omistajien hyvinvoinnille maksetaan toimitusjohtaja
Jussi Pesoselle palkkaa 7 miljoonaa euroa vuodessa

Vasemmisto sanoo, että tehdasta ei olisi pitänyt sulkea nyt, koska se ei vielä ollut tappiollinen, ja yrityksellä oli vielä keväällä varaa jakaa isot osingot ja maksaa toimitusjohtajalle palkkaa 19 200 euroa päivässä.

Oikeiston oikea reuna kuitenkin sanoo, että vähiten voittoa tuottavat yksiköt voi lakkauttaa ja sijoittaa pääomat paremmin tuottaviin yksikköihin ja mieluummin sellaisiin maihin, joissa ei paljon lakkoilla eikä kanneta korkeita veroja. Näin UPM:ssä nyt ajatellaan ja se on ideologisestikin niin kuin kapitalismissa pitää.

Lukuja Kaipolan tehtaan taloudellisesta tuloksesta ei ole saatu. Tämä viittaa siihen, että tulokset ovat olleet hyviä. Näin siitäkin huolimatta, että UPM ei enää vuosiin ole investoinut merkittävästi Jämsään, vaan on keskittynyt ulkomailla oleviin tuotantolaitoksiinsa.
Jos Kaipolan luvut olisivat huonoja, ne olisi jo kerrottu, kuten tehtiin päätettäessä Säynätsalon vaneritehtaan äskettäisestä lopettamisesta; UPM ilmoitti Säynätsalon olleen viimeisten kymmenen vuoden aikana voitollinen vain yhtenä vuonna.

Aivan tuoreita tietoja ei ole myöskään siitä, miten paljon yritystukia valtiolta on UPM saanut. Eniten Suomessa kuitenkin. Yleisellä tasolla tiedetään, että
yritystukien määrä on vuosittain noin neljä miljardia euroa. Tähän lukuun ei kuitenkaan sisällytetä esimerkiksi kolmen miljardin euron edestä alennettuja alv-kantoja. Valtiovarainministeriön arvioi pelkästään yritysten verotukien määräksi on noin seitsemän miljardia euroa. Laskentatavasta riippuen yritystukien kokonaismääräksi voidaan sanoa 8-9 miljardia. Suomen valtion tämän vuoden budjetti on 56 miljardia.

Tällaista on toiminnan oltavakin. Finnairkin on pidettävä ilmassa melkein hinnalla millä hyvänsä, koska mitkään vieraat lentoyhtiöt eivät kaikkia Finnairin suomalaisille ja suomalaisten yrityksille tarjoamia palveluja tarjoaisi.

Sitten on vielä se yritysten yhteiskuntavastuu, joka on paha sana porvareille. Vasemmisto katsoo, että UPM:n pitäisi kantaa vastuuta myös työntekijöittensä ja heidän perheittensä hyvinvoinnista, eikä mennä lopettamaan 450 työpaikan tehdasta, joka tuottaa yhtiölle voittoa. Markkinataloudessa tällä ei
kuitenkaan ole yritysten omistajien näkökulmasta merkitystä ainoa jotain merkitsevä asia on se, paljonko jää "viivan alle".

kari.naskinen@gmail.com