tiistai 10. maaliskuuta 2020

Venäjälle pitäisi toivoa kaikkea mahdollista hyvää

”Ryssäviha” on Suomessa ja muuallakin lännessä niin suurta, että kaikki Venäjää kohtaavat vastoinkäymiset ovat ilonaiheita. Mieluisia uutisia ovat viime aikoina olleet öljyn maailmanmarkkinahinnan aleneminen ja ruplan kurssin heikkeneminen. Vielä kun tulisi tieto koronaviruksen julmetusta tuhovaikutuksesta Venäjän talouteen, olisi ilo ylimmillään.

Tämä ajatustapa on kuitenkin väärä. Kun ajattelee asiaa suomalaisena, olisi ensiarvoisen tärkeätä, että Venäjällä kaikki asiat olisivat mahdollisimman hyvin. Venäjä ei uhkaa Suomea, mutta tiukan teoreettisesti ajatellen se on kuitenkin ainoa valtio, joka voisi uhata, koska muista ei sellaiseen ole. Koska mietin tätä ensisijaisen itsekkäästi oman hyvinvointini kannalta, soisin Venäjälle niin paljon kaikkea hyvää, ettei sen koskaan enää tarvitsisi lähteä valloitussotaan tänne meille. Ovathan minulla asiat paremmin kuin olivat vanhemmillani 75 vuotta sitten, ja tämän nykyisen olotilan säilyttäminen on tärkein asia.

Venäjä on monella tavalla kovin erilainen maa kuin Suomi, mikä sekin vierastuttaa ja aiheuttaa russofobiaa. Neuvostoliiton loppuminen vähän helpotti, kun kommunismierilaisuus katosi, mutta tämäkään muutos ei varsinaisesti mielipideilmastoa meillä muuttanut. Voissa paistamisen ei uskota vieläkään auttavan.

Kommunismin häviämisen uskottiin muuttavan Venäjää, mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Paljon talous- ja muita uudistuksia on tehty, mutta nopea yritys siirtyä meitä miellyttävämpään markkinatalouteen ei ole ollut helppoa. Aivan alku oli tietenkin häkellyttävää sekamelskaa, sitten 2000-luvun alkuvuosina tehtiin johdonmukaisia talousuudistuksia, jotka paransivat vero- ja finanssijärjestelmiä sekä vahvistettiin maanomistusoikeus, samoin hyväksyttiin markkinatalouden olosuhteissa toimiva työlainsäädäntö. Näiden uskottiin vievän Venäjän hyvän markkinatalouden tielle, ja vaikka tätä kehitystä on tapahtunutkin, on Venäjä edelleen kaukana länsimaisen demokratiajärjestelmän kunnollisesta toteutumisesta.

Tästä kaikesta huolimatta kannattaa toivoa Venäjälle yhtä hyvää menestystä kuin Aleksander Bolshunoville, joka tällä hetkellä on ainoa mahdollisuus siihen, ettei maailmancupin kilpailuissa kymmenen ensimmäistä olisi aina pelkkiä norjalaisia.

kari.naskinen@gmail.com