Vakoilu,
salaliittoteoriat ja terrorisminvastainen taistelu ovat parhaita
aineksia poliittisiin elokuviin. Asiaan kuuluu myös vainoharhaisuus.
Tämän lajin paras sarjaelokuva Isänmaan puolesta alkoi
eilen televisiossa viimeisen tuotantokauden (8.) ensimmäisellä
jaksolla. CIA-agentti Carrie Mathison on päässyt seitsemän
kuukautta kestäneestä vankeudesta Venäjältä, toipuminen on vielä
kesken, mutta Saul Berenson tarvitsee häntä Afghanistaniin
edistämään neuvotteluja Talibanin kanssa. Tilanne on hankala,
sillä Carrie ei ole Venäjältä vapauduttuaan selviytynyt
valheenpaljastuskokeesta, joten CIA:ssa mietitään, onko Carrie
aivopesty kaksoisagentiksi.
Ei tämä mitään uutta olisi. Sarja alkoi, kun merijalkaväen sotilas Nicholas Brody vapautui kahdeksan vuoden vankeudesta Irakista ja Carrie sai vihjeen, että Brody on nyt turvallisuusuhka. CIA:n palveluksessa 35 vuotta ollut Berenson kuitenkin tuntee luottoagenttinsa Carrie Mathinsonin ja Berensonilla on myös sananvaltaa yli CIA:n, sillä tällä hetkellä hän toimii presidentti Ralph Warnerin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Niinpä Carrie saa komennuksen Kabuliin, jossa CIA:lla on oma toimipiste. Berenson itse on Qatarissa neuvottelemassa talibanien kanssa.
Oleellinen osa juonenkulussa on Carrien kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kyllähän se monia ihmetyttää ja panee epäilemään, että Carrien joskus kummallinen käytös johtuu ihan jostain muusta. Sen verran on nykymuodinmukaista perhe-elämän selvittelyäkin, että Carriella tiedetään olevan lapsi; isä oli Nicholas Brody, joka hirtettiin Lähi-idässä kolmannen kauden lopussa. Jonkinlainen romanttinen suhde Carriella oli myös CIA:n Peter Quinniin, mutta myös Quinn kuoli väkivaltaisesti kuudennella kaudella.
Isänmaan puolesta on siitäkin hyvä sarja, että siinä ei ole julmetusti väkivaltatoimintaa. Tosin tilanteet äityvät joskus sellaisiksi, että hyvä olisi, jos Carrieta jeesaamassa olisi vaikka Jack Bauer. Jos Bauer pantaisiin vetämään iskuryhmää, jonka muut jäsenet olisivat Jason Bourne, Carl Hamilton, Ethan Hunt ja Jack Reacher, ei Carrien aina tarvitsi olla huolissaan. Nytkin eilen illalla jakso loppui siihen, että Carrie näki Kabulissa yllättäen vanhan tutun, GRU:n everstiluutnantti Jevgeni Gromovin, joka viimeksi Moskovassa kielsi Carrielta tämän tarvitsevat mielialalääkkeet. Juuri tämän takia valheenpaljastuskokeetkin ovat menneet pieleen, koska Carriella on puolen vuoden jakso pelkkää sumua.
Ei tämä mitään uutta olisi. Sarja alkoi, kun merijalkaväen sotilas Nicholas Brody vapautui kahdeksan vuoden vankeudesta Irakista ja Carrie sai vihjeen, että Brody on nyt turvallisuusuhka. CIA:n palveluksessa 35 vuotta ollut Berenson kuitenkin tuntee luottoagenttinsa Carrie Mathinsonin ja Berensonilla on myös sananvaltaa yli CIA:n, sillä tällä hetkellä hän toimii presidentti Ralph Warnerin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Niinpä Carrie saa komennuksen Kabuliin, jossa CIA:lla on oma toimipiste. Berenson itse on Qatarissa neuvottelemassa talibanien kanssa.
Oleellinen osa juonenkulussa on Carrien kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kyllähän se monia ihmetyttää ja panee epäilemään, että Carrien joskus kummallinen käytös johtuu ihan jostain muusta. Sen verran on nykymuodinmukaista perhe-elämän selvittelyäkin, että Carriella tiedetään olevan lapsi; isä oli Nicholas Brody, joka hirtettiin Lähi-idässä kolmannen kauden lopussa. Jonkinlainen romanttinen suhde Carriella oli myös CIA:n Peter Quinniin, mutta myös Quinn kuoli väkivaltaisesti kuudennella kaudella.
Isänmaan puolesta on siitäkin hyvä sarja, että siinä ei ole julmetusti väkivaltatoimintaa. Tosin tilanteet äityvät joskus sellaisiksi, että hyvä olisi, jos Carrieta jeesaamassa olisi vaikka Jack Bauer. Jos Bauer pantaisiin vetämään iskuryhmää, jonka muut jäsenet olisivat Jason Bourne, Carl Hamilton, Ethan Hunt ja Jack Reacher, ei Carrien aina tarvitsi olla huolissaan. Nytkin eilen illalla jakso loppui siihen, että Carrie näki Kabulissa yllättäen vanhan tutun, GRU:n everstiluutnantti Jevgeni Gromovin, joka viimeksi Moskovassa kielsi Carrielta tämän tarvitsevat mielialalääkkeet. Juuri tämän takia valheenpaljastuskokeetkin ovat menneet pieleen, koska Carriella on puolen vuoden jakso pelkkää sumua.
Kun lonkerot ulottuvat toisiinsa, niin samana vuonna 2013, kun Isänmaan puolesta alkoi meillä näkyä MTV 3:ssa, meni Yle Teemalla israelilainen sarjaelokuva Sodan vangit. Se taas oli lähtökohtana Gansan ja Gordonin luomalle sarjalle.
Kaikki erinomaisia sarjoja, joissa kuvataan valtakoneistojen sitä toimintaa, joka ei pinnalle näy. Tämäntyylisissä elokuvissa jännitettä syntyy hyvin usein sisäisistä epäilyistä. Tässä suhteessa 24 on huippu, sillä siinä ei koskaan tiedä, onko joku sittenkin petturi. Eikä sekään ollut ihme, että ulkoministerinä ollessaan Hillary Clintonkin kysyi sähköpostilla joltakin alaiseltaan, että miltä kanavalta Washingtonissa saa näkymään Isänmaan puolesta -sarjan.
kari.naskinen@gmail.com
