Helsingin Sanomissa on tänään arvostelu Hannu
Salaman uudesta romaanista
Läheltä pitäen, kaukaa
käyden (Otava,
2020). Arvostelussa sanotaan, että kirjassa kolme vanhaa miestä
kukin yksin kammarissaan puhisee madonlukuja demokratiaksi
tekeytyneelle tuhokapitalismille. Näitä puhisijoita on nykyisin
paljon. Demokratia ei ole hyvässä huudossa. Tammikuussa julkaistun
kansainvälisen mielipidekyselyn mukaan 56 prosenttia ihmisistä
pitää nykymuotoista kapitalismia enemmän vahingollisena
kuin hyödyllisenä.
Financial Timesin mukaan kapitalismi on länsimaissa kasvanut niin kieroon, että se uhkaa jopa demokratian selviämistä, kun yritysten ainoana tavoitteena näyttää olevan eriarvoisuutta ruokkiva voitontavoittelu. Uusi digitaalinen teknologiakin heikentää demokratiaa, koska sen avulla voidaan levittää väärää tietoa, ja kun ihmiset ovat tässä sekamelskassa hämmentyneitä, heikkenee samalla luottamus myös demokraattisiin instituutioihin.
Koronaviruskin on osoittanut tietyllä tavalla demokraattisen järjestelmän heikkouden. Totaalisessa systeemissä Kiinassa rakennettiin sairaaloita kahdessa viikossa, mikä ei ole mitenkään mahdollista muualla. Kuten HS:n pääkirjoituksessa 9.2.2020 todettiin, siinä missä demokratia vasta diskuteeraa, yksinvaltainen järjestelmä tekee jo. Mitä tapahtuisi, jos Suomessa pitäisi ryhtyä tällaisiin hätätoimiin:
1. Tehdään päätös sairaalan rakentamisesta.
2. Aletaan suunnitella kaavoitusta.
3. Järjestetään rakentamisurakasta tarjouskilpailu.
4. Päätetään urakoitsijasta.
5. Kaavoituspäätöksestä valitetaan – ei meidän lähelle.
6. Kolmen oikeusistuimen päätösten jälkeen työt käynnistyvät 16 kuukauden kuluttua.
DEMOKRATIA VOI TUHOTA
OIKEUDENMUKAISUUDEN
Kanava-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa kirjoittaa Lillen yliopiston filosofianlehtori Tero Tulenheimo mielenkiintoisen näkökulman demokratian ongelmallisuuteen. Hän kuvaa tilannetta, jossa jonkin poliittisen ryhmän vaatimukset menisivät läpi sellaisinaan. Näin voisi käydä, jos vaaleissa jokin puolue saisi parlamenttiin yksinään enemmistön. Tällöin demokratia muuttuisi äänekkäimmän kansanosan diktatuuriksi. Esimerkkejähän jo on ollut.
”Demokratian dynamiikka pitää otteessaan voimia, jotka vapautuessaan syöksisivät yhteiskunnan epätasapainoon ja muodostaisivat riskin kansalaisten hyvinvoinnille ja oikeudenmukaisuudelle”, sanoo Tulenheimo.
Demokraattisessa järjestelmässä joudutaan normaalitilanteessa tekemään kompromisseja. On tasapainoteltava kansalaisten vaatimusten ja kokonaisuuden näkökulmaa edellyttämän oikeudenmukaisuustarkastelun välillä. Jos näin ei tarvitsisi yhden ryhmän ylivoima-asemassa tehdä, demokratia ei enää olisikaan demokratia.
Tulenheimo heittää esille Ranskan keltaliivien mellakoinnin 2018, jolloin tuo porukka kieltäytyi kaikesta edustuksellisuudesta ja terästi omia vaatimuksiaan rajuilla mielenosoituksilla. Demokraattisella järjestelmällä voi joissain tilanteissa olla vaikeuksia pysyttäytyä vakaana hallintojärjestelmänä.
”Demokratian käyttövoimana on eturyhmien eduntavoittelu, mutta toisaalta demokraattinen päätöksentekojärjestelmä tekee nämä pyrkimykset valtaosin tyhjiksi. Miten ihmeessä tällainen yhteiskuntamuoto voisi olla avain kansalaisten hyvinvointiin? Se kuitenkin voi”, kirjoittaa Tulenheimo, joka on myös Tampereen yliopiston matemaattisen logiikan dosentti.
Joka tapauksessa on niin, että läntisen maailmanjärjestyksen nykyiset kulmakivet demokratia, kapitalismi ja globalisaatio eivät enää täysin toimi. Digitaalinen teknologia on yksi kulmakiviä hiertävä tekijä. Amerikkalainen tutkimuslaitos Pew Research Center ja Elon-yliopisto (Pohjois-Carolina) kysyivät tuhannelta professorilta, tutkijalta, aktivistilta ym. vaikuttajilta käsitystä siitä, mihin ollaan menossa: 49 prosenttia vastasi, että digiteknologian käytön vaikutus on vuoteen 2030 mennessä suurimmalta osaltaan demokratiaa heikentävä.
Yksi vastaajista oli tulevaisuudentutkija Paul Saffo, joka sentään näki tilanteen valoisampana: ”Myös kirjapainotaito ja sanomalehtien synty aiheuttivat ensin yhteiskunnallisia mullistuksia, kunnes niistä tuli yhteiskunnan rakentava voima. - - - Nykyisen kaaoksen jälkeen ovat edessä paremmat ajat.”
Mihinkähän tulokseen tullaan Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Helsingissä maaliskuun lopulla, kun aiheina ovat demokratian puolustaminen ja valeinformaation torjuminen? Islannin puheenjohtajuusohjelmassa 2020 todetaan, että informaatiokaaos ja valeuutiset uhkaavat pohjoismaisia luottamusyhteiskuntia ja demokratian perusarvoja.
kari.naskinen@gmail.com
Financial Timesin mukaan kapitalismi on länsimaissa kasvanut niin kieroon, että se uhkaa jopa demokratian selviämistä, kun yritysten ainoana tavoitteena näyttää olevan eriarvoisuutta ruokkiva voitontavoittelu. Uusi digitaalinen teknologiakin heikentää demokratiaa, koska sen avulla voidaan levittää väärää tietoa, ja kun ihmiset ovat tässä sekamelskassa hämmentyneitä, heikkenee samalla luottamus myös demokraattisiin instituutioihin.
Koronaviruskin on osoittanut tietyllä tavalla demokraattisen järjestelmän heikkouden. Totaalisessa systeemissä Kiinassa rakennettiin sairaaloita kahdessa viikossa, mikä ei ole mitenkään mahdollista muualla. Kuten HS:n pääkirjoituksessa 9.2.2020 todettiin, siinä missä demokratia vasta diskuteeraa, yksinvaltainen järjestelmä tekee jo. Mitä tapahtuisi, jos Suomessa pitäisi ryhtyä tällaisiin hätätoimiin:
1. Tehdään päätös sairaalan rakentamisesta.
2. Aletaan suunnitella kaavoitusta.
3. Järjestetään rakentamisurakasta tarjouskilpailu.
4. Päätetään urakoitsijasta.
5. Kaavoituspäätöksestä valitetaan – ei meidän lähelle.
6. Kolmen oikeusistuimen päätösten jälkeen työt käynnistyvät 16 kuukauden kuluttua.
DEMOKRATIA VOI TUHOTA
OIKEUDENMUKAISUUDEN
Kanava-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa kirjoittaa Lillen yliopiston filosofianlehtori Tero Tulenheimo mielenkiintoisen näkökulman demokratian ongelmallisuuteen. Hän kuvaa tilannetta, jossa jonkin poliittisen ryhmän vaatimukset menisivät läpi sellaisinaan. Näin voisi käydä, jos vaaleissa jokin puolue saisi parlamenttiin yksinään enemmistön. Tällöin demokratia muuttuisi äänekkäimmän kansanosan diktatuuriksi. Esimerkkejähän jo on ollut.
”Demokratian dynamiikka pitää otteessaan voimia, jotka vapautuessaan syöksisivät yhteiskunnan epätasapainoon ja muodostaisivat riskin kansalaisten hyvinvoinnille ja oikeudenmukaisuudelle”, sanoo Tulenheimo.
Demokraattisessa järjestelmässä joudutaan normaalitilanteessa tekemään kompromisseja. On tasapainoteltava kansalaisten vaatimusten ja kokonaisuuden näkökulmaa edellyttämän oikeudenmukaisuustarkastelun välillä. Jos näin ei tarvitsisi yhden ryhmän ylivoima-asemassa tehdä, demokratia ei enää olisikaan demokratia.
Tulenheimo heittää esille Ranskan keltaliivien mellakoinnin 2018, jolloin tuo porukka kieltäytyi kaikesta edustuksellisuudesta ja terästi omia vaatimuksiaan rajuilla mielenosoituksilla. Demokraattisella järjestelmällä voi joissain tilanteissa olla vaikeuksia pysyttäytyä vakaana hallintojärjestelmänä.
”Demokratian käyttövoimana on eturyhmien eduntavoittelu, mutta toisaalta demokraattinen päätöksentekojärjestelmä tekee nämä pyrkimykset valtaosin tyhjiksi. Miten ihmeessä tällainen yhteiskuntamuoto voisi olla avain kansalaisten hyvinvointiin? Se kuitenkin voi”, kirjoittaa Tulenheimo, joka on myös Tampereen yliopiston matemaattisen logiikan dosentti.
Joka tapauksessa on niin, että läntisen maailmanjärjestyksen nykyiset kulmakivet demokratia, kapitalismi ja globalisaatio eivät enää täysin toimi. Digitaalinen teknologia on yksi kulmakiviä hiertävä tekijä. Amerikkalainen tutkimuslaitos Pew Research Center ja Elon-yliopisto (Pohjois-Carolina) kysyivät tuhannelta professorilta, tutkijalta, aktivistilta ym. vaikuttajilta käsitystä siitä, mihin ollaan menossa: 49 prosenttia vastasi, että digiteknologian käytön vaikutus on vuoteen 2030 mennessä suurimmalta osaltaan demokratiaa heikentävä.
Yksi vastaajista oli tulevaisuudentutkija Paul Saffo, joka sentään näki tilanteen valoisampana: ”Myös kirjapainotaito ja sanomalehtien synty aiheuttivat ensin yhteiskunnallisia mullistuksia, kunnes niistä tuli yhteiskunnan rakentava voima. - - - Nykyisen kaaoksen jälkeen ovat edessä paremmat ajat.”
Mihinkähän tulokseen tullaan Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Helsingissä maaliskuun lopulla, kun aiheina ovat demokratian puolustaminen ja valeinformaation torjuminen? Islannin puheenjohtajuusohjelmassa 2020 todetaan, että informaatiokaaos ja valeuutiset uhkaavat pohjoismaisia luottamusyhteiskuntia ja demokratian perusarvoja.
kari.naskinen@gmail.com
