Valtio iso osasyyllinen kuntien talouskurjuuteen

Helsingin Sanomat kysyi otsikossaan, ”onko Suomella varaa 310 kuntaan?” (23.1.2020). Taustaksi kerrottiin, että viime vuoden tilinpäätökset tulevat olemaan surkeimmat vuonna 1997 käyttöön otetun kuntien kirjanpidon historiassa. Vuonna 2018 kaksi kolmasosa kunnista teki alijäämäisen tilinpäätöksen ja viime vuosi näyttää pahemmalta.

Kuntatalouden erikoistuntija, Tampereen yliopiston dosentti Heikki Helin muistuttaa, että yksi oleellinen syy kuntien talouskurjuuteen on kuntien kassoista puuttuva ennätysmäärä valtion rahaa. Kunnille on sälytetty lisää ja lisää tehtäviä, mutta valtion oman osuuden maksu on ollut nihkeää.

Olen säännöllisesti yhteydessä Helinin kanssa näistä(kin) asioista, ja nyt on asiana tämä. Helin kertoi, että valtion osuus kuntien peruspalvelujen rahoituksesta oli vuonna 1990 lähes 50 prosenttia, mutta nyt enää 25 prosenttia.

”Valtio on tasapainottanut omaa talouttaan kuntien kustannuksella”, sanoo Helin. ”Juha Sipilän hallitus peri Jyrki Kataisen hallituksen tekemät lähes 1,5 miljardin euron valtionosuusleikkaukset vaikutuksineen ja leikkasi vielä lisää. Kataisen ja Sipilän hallituskausien aikana kaikki eduskuntapuolueet olivat päättämässä peruspalvelujen valtionosuusleikkauksista. Vuosina 2012-19 valtionosuuksia leikattiin 2,2 miljardia euroa. Kaikkiaan kunnilta jäi tuona aikana kumulatiivisesti saamatta lähes 12 miljardia euroa.”

Tampereen yliopiston entinen kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen totesi Etelä-Suomen Sanomissa Euroopan neuvoston suositelleen Suomelle, että kun valtio vaatii lakiin perustuen kunnilta tietyt palvelut, valtion pitää tarjota kunnille myös riittävät taloudelliset resurssit palvelujen tuottamiseen. (ESS 24.1.2020). Jos olisi tarjonnut, näyttäisi kunnallistalous nyt toisenlaiselta.

VALTIONOSUUKSISTA 40 % ON
KUNTIEN ENTISIÄ VEROTULOJA

Sain Heikki Heliniltä sähköpostitse selvitystä valtionosuusjärjestelmästä:

”Valtionosuus on tavallaan korvaus kunnalle valtion edellyttäminen palvelujen tuottamisesta, ei mitään köyhäinapua. Useimmat kunnat saavat mielestään liian vähän ja naapuri liian paljon valtionosuutta.”

”Valtio on keventänyt kansalaisten verotusta ja tämä tuntuu nimenomaan kunnissa. Tänä vuonna palkansaaja maksaa valtion tuloveroa vasta kun verotettavat tulot ylittävät noin 38 190 euroa. Kunnallisveroa palkansaaja maksaa, kun verotettavia tuloja kertyy vähintään 15 630 euroa. Erilaisten vähennysten johdosta kuntien tuloveroprosentit (nimellinen veroaste) ei vastaa todellista veroastetta kunnissa. Tämän takia puhutaan efektiivisestä veroasteesta, joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin. Kunnallisverotuksessa tehtävien vähennysten määrä on riippuvainen veronmaksajan tulotasosta. Vähennykset painottuvat alemmille tulotasoille, jolloin todellinen (efektiivinen) veroaste on alhaisempi.”

”Kun esimerkiksi vuonna 2018 Lahden veroprosentti oli 20,75, oli lahtelaisten efektiivinen (todellinen) veroaste 14,94. Kun valtio keventää verotusta, vähenevät kuntien verotulot. Vuosien 1997 - 2020 veroperustemuutosten takia kunnat saavat 4,4 miljardia vähemmän verotuloja. Tästä on jäänyt korvaamatta reilut 800 miljoonaa euroa. Vuonna 2019 verotulomenetysten kompensaation osuus valtionosuuksista oli 39 prosenttia.”

Tämä on paradoksi, kuten Helin kirjoittaa: ”Ensin kunnilta leikataan verotuloja vähennyksiä korottamalla. Kun vähennykset korvataan lisäämällä valtionosuuksia, sitten kauhistellaan valtionosuuksien olevan suuremmat kuin verotulot. Verot ja valtionosuudet ovat kietoutuneet yhteen niin että ulkopuolisen on vaikea ymmärtää kytköksiä.”

kari.naskinen@gmail.com