Hemohes ei ollut kielletty aine tiistaina 12.2.2001,
mutta kun Lahden MM-kisat alkoivat perjantaina 15.2.2001, se oli
kielletty. Kieltomääräyksen antoi keskiviikkona Kansainvälisen
hiihtoliiton (FIS) maastohiihdon johtaja Odd Martinsen (kuvassa). Hän oli kimpaantunut siitä, että Suomessa oli arvosteltu
Martinsenin laatineen kisaohjelman tytärtään Bente
Skaria suosien.
Martinsen ilmeisesti tiesi suomalaisten käyttävän hemohesiä. Näin oli, eikä Suomen antidopingtoimikuntakaan ollut hemohesiä merkinnyt kirjallisesti kiellettyjen aineiden joukkoon. Martti Huhtamäki muisteli talven 2001 tapahtumia Kauppa-Suomen numerossa 40/2019:
Ennen MM-hiihtoja Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Mika Myllylä, Milla Jauho ja Virpi Kuitunen eivät käyttäneet hemohessiä, josta Norja kautta oli tullut jotain tietoa. Suomalaiset pidettiin kuitenkin pimennossa, sen sijaan Norjan joukkuetta kävi sikäläinen antidopingtoimikunta tuntureilla valistamassa.
Kun Isometsä tästä kuultuaan soitti Suomen ADT:n johtajalle, tohtori Timo Seppälälle, tämä vastasi: ”Te hiihdätte, me testaamme” ja luuri alas.
Huhtamäki kertoo Suomen Hiihtoliiton ja ADT:n välien olleen poikki, koska liitto ei ollut suostunut ADT:n kalliiseen testausohjelmaan Davosissa ja muissa kevättalven kilpailuissa. SHL katsoi, että kansainvälinen testaus riitti. Eikä puheväleissä oltu vielä Lahden kisojen alkaessakaan. Suomen ADT yhtyi hemoheskieltoon vasta MM-kisojen toisella viikolla, tiistaina 19.2. puoliltapäivin.
Suomessa koko dopingsotku pantiin alkuun pelkästään urheilijoiden omaksi syyksi. Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjäkään ei juristina asettunut pätkääkään puolustamaan urheilijoitaan, pyysi vain anteeksi Suomen kansalta.
Martinsenin tekemä kisaohjelma osui joka tapauksessa nappiin: 15.2. Bente Skari voitti 15 km ja 20.2. myös 10 km.
Huhtamäki kirjoitti samassa jutussaan Meksikon olympiakisoista 1968: Kun Kenian Kipchonge Keino juoksi 1500 metrillä kultaa, kysyttiin Suomen paperiteollisuuden myyntiyhdistyksen Finncellin edustajana New Yorkissa toimineelta Jorma Keinolta, ovatko he jotain sukua. Jorma Keino vastasi, että Kipchonge on hänen nuorin veljensä, joka on aina ollut suvun musta lammas.
kari.naskinen@gmail.com
Martinsen ilmeisesti tiesi suomalaisten käyttävän hemohesiä. Näin oli, eikä Suomen antidopingtoimikuntakaan ollut hemohesiä merkinnyt kirjallisesti kiellettyjen aineiden joukkoon. Martti Huhtamäki muisteli talven 2001 tapahtumia Kauppa-Suomen numerossa 40/2019:
Ennen MM-hiihtoja Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Mika Myllylä, Milla Jauho ja Virpi Kuitunen eivät käyttäneet hemohessiä, josta Norja kautta oli tullut jotain tietoa. Suomalaiset pidettiin kuitenkin pimennossa, sen sijaan Norjan joukkuetta kävi sikäläinen antidopingtoimikunta tuntureilla valistamassa.
Kun Isometsä tästä kuultuaan soitti Suomen ADT:n johtajalle, tohtori Timo Seppälälle, tämä vastasi: ”Te hiihdätte, me testaamme” ja luuri alas.
Huhtamäki kertoo Suomen Hiihtoliiton ja ADT:n välien olleen poikki, koska liitto ei ollut suostunut ADT:n kalliiseen testausohjelmaan Davosissa ja muissa kevättalven kilpailuissa. SHL katsoi, että kansainvälinen testaus riitti. Eikä puheväleissä oltu vielä Lahden kisojen alkaessakaan. Suomen ADT yhtyi hemoheskieltoon vasta MM-kisojen toisella viikolla, tiistaina 19.2. puoliltapäivin.
Suomessa koko dopingsotku pantiin alkuun pelkästään urheilijoiden omaksi syyksi. Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjäkään ei juristina asettunut pätkääkään puolustamaan urheilijoitaan, pyysi vain anteeksi Suomen kansalta.
Martinsenin tekemä kisaohjelma osui joka tapauksessa nappiin: 15.2. Bente Skari voitti 15 km ja 20.2. myös 10 km.
Huhtamäki kirjoitti samassa jutussaan Meksikon olympiakisoista 1968: Kun Kenian Kipchonge Keino juoksi 1500 metrillä kultaa, kysyttiin Suomen paperiteollisuuden myyntiyhdistyksen Finncellin edustajana New Yorkissa toimineelta Jorma Keinolta, ovatko he jotain sukua. Jorma Keino vastasi, että Kipchonge on hänen nuorin veljensä, joka on aina ollut suvun musta lammas.
kari.naskinen@gmail.com
