sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Ruotsi lopetti havittelemasta Suomea ja valitsi puolueettomuuden

Vielä 1800-luvun puolivälissä oli Ruotsissa haluja palauttaa Suomi sen alaisuuteen. Tähän ajateltiin avautuvan mahdollisuus, kun Venäjä ja länsivallat alkoivat Krimin sodassa taistella Turkista ja Bosborinsalmen herruudesta. Ei kuitenkaan avautunut ja vuosisadan lopulla Ruotsi lopetti havittelemasta aluelaajennuksia ja alkoi harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa.

Ruotsin 1800-luku oli yhtenä teemana Suomalaisilla historiapäivillä Sibeliustalossa, mutta kun asiasta esitelmöintiä yrittäneet professorit eivät osanneet puhua mikrofoniin, lähdin pois ja perehdyin Ruotsin historiaan kotona. Sanoihan Goethekin, että ”parasta, mitä historia antaa meille, on sen herättämä innostus”.

Ruotsi sen sijaan ei ollut innostunut menetettyään koko itäosansa Suomen sodassa Venäjälle 1809.
Se oli katastrofi. Eivät kaikki Suomessakaan olleet tyytyväisiä, ja monet pitivät syntynyttä tilannetta väliaikaisena. Pitkään Suomi vielä pysyikin sillä tavalla ruotsalaisena, että esimerkiksi lainkäytössä noudatettiin paljon ruotsalaista lainsäädäntöä, vaikka Venäjään jo kuuluttiinkin.

Yleisesti ottaen Ruotsi jäi joka tapauksessa sivuun suomalaisten ajattelusta, ja nytkin Ruotsin 1800-luku on melko tuntematon vaihe meikäläisille. Äskettäin järjestin tutuille gallupin, jossa pyysin heitä nimeämään kymmenen ensimmäiseksi mieleen tulevaa ruotsalaista. Vain Alfred Nobel nousi enemmän kuin hajaäänenä esiin 1800-luvulta (Mustaa valkoisella 10.1.2020).

Krimin sodan syttyessä
1853 kuningas Oskar I lähentyi Englantia ja toivoi saavansa länneltä apua Suomen palauttamiseksi. Englanti ja Ranska kuitenkin keskittivät voimansa Krimille, jossa kohteena oli Sevastopolin linnoituskaupunki. Suomen suuriruhtinaskunnassa oltiin jo noihin aikoihin totuttu niin hyvin tähän venäläiseen aikaan, että se tuntui olosuhteiltaan paremmalta kuin Ruotsin aika, joten täällä ei haikailtu paluuta entiseen.

Krimin sodan loppuvaiheissa Sevastopolin puolustus luhistui ja se sai Oskarin tosissaan innostumaan. Marraskuussa 1855 Ruotsi allekirjoitti ns. Marraskuun sopimuksen, jossa se sitoutui täydellisesti lopettamaan Venäjää myötäilevän politiikkansa. Sopimuksessa ei tätä ollut, mutta Oskar oli piirtänyt kartalle uuden itärajan, joka kulkisi jotenkin Nevajokea ja Karjalankannasta pitkin.

Nämä haaveet jäivät toteutumatta ja vuosisadan edetessä kohti loppuaan Ruotsin ulkopolitiikka muuttui saksalaismieliseksi. Viimeisenä ”voideltuna ja kruunattuna” kuninkaana oli
1873 aloittanut Oskar II, jonka puoliso Sofia oli saksalainen, samoin kruununprinssi Gustafin puoliso, tuleva kuningatar Viktoria, joka oli ensimmäisen saksalaisen keisarin Vilhelm I:n tyttärentytär.

Ruotsissa ihailtiin Saksaa, jonka suuria nimiä olivat
Luther, Kant, Dürer, Beethoven, Schiller ja Wagner. Samalla alettiin tsaarin Venäjää pitää entistä suurempana uhkana, vaikka Suomen suuriruhtinaskunta siinä välissä olikin. Näissä olosuhteissa joka tapauksessa syntyi lopullisesti Ruotsin puolueettomuuspolitiikka.

Ennen kuin tähän pisteeseen oli tultu, oli Ruotsi saanut ikään kuin korvikkeeksi Suomen menettämisestä Norjan. Kielin rauhassa 1814 nimittäin Tanska-Norja joutui luovuttamaan Norjan Ruotsin etupiiriin ja Ruotsin Pommerin alue siirtyi Tanskalle. Kun Pommeri sitten siirtyi Tanskalta Preussille, julistautui Norja itsenäiseksi. Tästä kimpaantuneena Ruotsi hyökkäsi Norjaan, minkä seurauksena solmittiin Mossin rauha ja siinä perustettiin personaaliunioni kahden itsenäisen valtion kesken. Tämä pakkoavioliitto kesti vuoteen 1905, jolloin se raukesi rauhanomaisesti ja siitä lähtien rajat ovat olleet nykyiset.

TEOLLINEN VALLANKUMOUS
JA UUDENLAINEN PARLAMENTTI


Ruotsin sisälläkin tapahtui tietenkin paljon. Teollinen vallankumous saavutti Ruotsinkin, mutta taloudellisten vaikeuksien takia ainakin miljoona ruotsalaista muutti Amerikkaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Liberaalit uudistukset johtivat talouselämän vapautumiseen, jonka tarvetta piti voimakkaasti esillä 1830 perustettu moderni sanomalehti Aftonbladet. Tulivat myös sananvapaus ja uskonnonvapaus.

Vuonna 1866 säätyvaltiopäivät korvattiin kaksikamarisella parlamentilla, jonka alahuone valittiin vaaleilla. Äänioikeus oli aluksi sidottu omaisuuden määrään.
Isot poliittiset taistelut koskivat puolustuskysymyksiä, tulleja, äänestyskysymyksiä ja Ruotsin - Norjan unionia.

Teollisuus kehittyi voimakkaasti. Vuonna 1860 Ruotsissa oli 428 rautatehdasta ja 71 konepajateollisuuden yritystä, joista suurimmassa Motalan konepajassa oli 500 työntekijää. Konepajoissa tehtiin höyrykoneita, turbiineita sekä varsinkin maatalouteen työkoneita ja -välineitä. Paperitehtaita oli satakunta, ja niissä valmistettiin paperia toistaiseksi vasta lumpusta.

Sahateollisuuskin pääsi vauhtiin ja alkoi vientitoiminta. Ensimmäinen höyrysaha aloitti Wifstavarfissa 1852. Toimeliaisuutta lisäsivät merkittävästi myös panimot, polttimot ja tupakkatehtaat.


Varsinaisesti iso läpimurto teollistumisessa alkoi 1860-70. Rautatieverkon laajentaminen ja teräksentuotannon uudet teknologiat johtivat uusien rautaesiintymien käyttöön Norlannissa. Samalla metsätalousalalla kasvu oli voimakasta, kun paperi- ja selluteollisuus kehittyi. Uudet keksinnöt johtivat useiden yritysten perustamiseen: LM Ericsson, Asea, Bofors, SKF ja Alfred Nobelin Nitroglyserin Aktiebolaget.

Väkiluku kasvoi edelleen nopeasti:
1800-luvun puolivälin 3,5 miljoonasta vuoteen 1900 yli 5 miljoonaan. Muutenkin mentiin kovasti eteenpäin, vuodesta 1860 vuoteen 1910 keskipalkka nousi reaaliarvoltaan 170 prosenttia. Ihmisten elinikä nousi ja lapsikuolleisuus väheni merkittävästi. Vuodesta 1870 alkaen seuraavien sadan vuoden aikana maailman talouskasvun kärjessä olivat Japani ja Ruotsi.

Varsinaisia poliittisia puolueita ei vielä pitkään aikaan perustettu, ensimmäisinä aloittivat ulkoparlamentaarinen Työväenpuolue 1889, Liberaali kokoomuspuolue 1900 ja Kansanpuolue 1902. Yleisen äänioikeuden saivat miehet 1907 ja naiset 1919.

Kulttuurielämässä alkoi uudenlainen vaihe, kun esille nousivat sosiaaliset kriitikot, kuten kirjailija August Strindberg, joka sai suurta huomiota sanomalehdissä.

Tällaista saivat aikaan Suomalaiset historiapäivät. Lisäksi tarinan siitä, kun ruotsalainen sotalaiva oli merellä partioimassa. Kapteeni näki valoa edessäpäin ja määräsi perämiehen ottaa radiolla yhteyden tuohon toiseen laivaan.

– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.

kari.naskinen@gmail.com