Televisiosta tuli ranskalainen elokuva Aamunkoiton
lupaus (2017), joka kertoo
menestyskirjailija Romain
Garysta (1914
- 1980). Eric
Barbierin ohjaama
kertomus on hyvä, mutta jää harmittavasti kesken, kun se loppuu,
ennen kuin Gary rakastuu Jean
Sebergiin.
Naimisiin he menivät 1962 ja heistä tuli näkyvä pari
viihdejulkisuuteen. Gary
oli jo voittanut Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon
Goncourtin ja hänellä oli muitakin meriittejä, mm. diplomatian
alalla. Jean Seberg taas oli huipulla nimenomaan Euroopassa Jean-Luc
Godardin Viimeiseen
hengenvetoon -elokuvan
ansiosta (1960).
Kohuakin avioliitto aiheutti lähinnä siksi, että Gary oli 24 vuotta vanhempi kuin amerikkalaistähti. Seurapiirien keskipisteessä he joka tapauksessa olivat, kuten Lauri Timonen kuvailee Jean Sebergin elämäkertakirjassa Erään filmitähden nousu ja tuho (Art House, 2018): Pian Jean Seberg löysi itsensä illastamassa presidenttien ja kulttuuriministerien kanssa, ja lounasseurana saattoi näyttäytyä esimerkiksi Charles de Gaulle, John Wayne tai Charles Chaplin.
Jo ennen naimisiinmenoaan Gary ja Seberg vierailivat Valkoisessa talossakin, jossa Jacqueline Kennedy kysyi Sebergiltä, aikooko tämä avioitua Garyn kanssa. ”Mahdollisesti kyllä”, tuli vastaus, mutta rouva Kennedy varoitti: ”Älkää. Miehet menettävät kaiken mielenkiinnon heti kun sormukset on vaihdettu.”
Mikään helppo avioliitto siitä ei tullutkaan. Molemmat hyppivät aidan yli, eikä homma muutenkaan toiminut, vaikka Gary olikin hulluna kauniiseen Jeaniin. Mustasukkaisuudessaan Gary mm. haastoi Clint Eastwoodin kaksintaisteluun, mutta se tyssäsi. Elokuvassakin Gary joutuu sotavuosien aikana yhteen kaksintaisteluun, ja aikamoinen kuumakalle hän tuntuukin olleen.
Kaksi lastakin Gary ja Seberg saivat, mutta tuli myös ero 1971. Jean Seberg oli 40-vuotias, kun hänet löydettiin kuolleena autosta Pariisissa 8.9.1979. Hänen kädessään oli itsemurhaviesti. Kaksi päivää myöhemmin Gary piti kustantajansa Gallimardin tiloissa lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti: ”Syyllinen kuolemaan on FBI. He tuhosivat Jean Sebergin.”
Tämän jälkeen Gary erakoitui vähitellen asuntoonsa ja teki itsemurhan 2.12.1980. Hänen itsemurhaviestissään luki: ”D Day. Tällä ei ole mitään tekemistä Jean Sebergin kanssa. Särkyneiden sydänten rakastajat etsikööt viihdykkeensä muualta.”
FBI MYÖNSI
FBI-syyte oli perusteltuakin, vaikka Jean Seberg kyllä kuoli viinaan ja huumeisiin. FBI:n kova pomo J. Edgar Hoover otti Sebergin hampaisiinsa, koska amerikkalaistähti tunnettiin mustien kansalaisliikkeen NAACP:n tukijana. FBI salakuunteli Sebergiä ja kun se sai kuulla, että Seberg odotti 1970 toista lastaan, FBI pani liikkeelle huhun, jonka mukaan isä olisi Mustien panttereiden johtoon kuuluva Raymond Hewitt. Muutakin sontaa FBI levitti Sebergin päälle ja lehdet julkaisivat näitä juttuja.
Romain Gary myönsi, että Seberg oli ihmisoikeusaktivisti, mutta FBI:n kampanja oli joka tapauksessa tietoisen törkeää mustamaalausta. Ranskassa Seberg johti kampanjaa köyhimpien luokkien arabityöläisten aseman kohentamiseksi.
Jean Sebergin kuoleman jälkeen FBI myönsi virheensä. Tyttärensä kuoltua isä Edward Seberg viikkasi Yhdysvaltojen lipun, eikä enää koskaan nostanut sitä lipputankoon, kuten oli ennen tehnyt joka aamu Marshalltownin pikkukaupungissa Iowassa.
Gary ohjasi elokuvat Linnut kuolevat Perussa (1968) ja Kill! (1971), joissa molemmissa Jean Seberg näytteli. Hänen romaaneistaan ja käsikirjoituksistaan muut ovat tehneet noin 20 elokuvaa. Aamunkoiton lupaus perustuu hänen elämäkerralliseen romaaniinsa (1960).
kari.naskinen@gmail.com
Kohuakin avioliitto aiheutti lähinnä siksi, että Gary oli 24 vuotta vanhempi kuin amerikkalaistähti. Seurapiirien keskipisteessä he joka tapauksessa olivat, kuten Lauri Timonen kuvailee Jean Sebergin elämäkertakirjassa Erään filmitähden nousu ja tuho (Art House, 2018): Pian Jean Seberg löysi itsensä illastamassa presidenttien ja kulttuuriministerien kanssa, ja lounasseurana saattoi näyttäytyä esimerkiksi Charles de Gaulle, John Wayne tai Charles Chaplin.
Jo ennen naimisiinmenoaan Gary ja Seberg vierailivat Valkoisessa talossakin, jossa Jacqueline Kennedy kysyi Sebergiltä, aikooko tämä avioitua Garyn kanssa. ”Mahdollisesti kyllä”, tuli vastaus, mutta rouva Kennedy varoitti: ”Älkää. Miehet menettävät kaiken mielenkiinnon heti kun sormukset on vaihdettu.”
Mikään helppo avioliitto siitä ei tullutkaan. Molemmat hyppivät aidan yli, eikä homma muutenkaan toiminut, vaikka Gary olikin hulluna kauniiseen Jeaniin. Mustasukkaisuudessaan Gary mm. haastoi Clint Eastwoodin kaksintaisteluun, mutta se tyssäsi. Elokuvassakin Gary joutuu sotavuosien aikana yhteen kaksintaisteluun, ja aikamoinen kuumakalle hän tuntuukin olleen.
Kaksi lastakin Gary ja Seberg saivat, mutta tuli myös ero 1971. Jean Seberg oli 40-vuotias, kun hänet löydettiin kuolleena autosta Pariisissa 8.9.1979. Hänen kädessään oli itsemurhaviesti. Kaksi päivää myöhemmin Gary piti kustantajansa Gallimardin tiloissa lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti: ”Syyllinen kuolemaan on FBI. He tuhosivat Jean Sebergin.”
Tämän jälkeen Gary erakoitui vähitellen asuntoonsa ja teki itsemurhan 2.12.1980. Hänen itsemurhaviestissään luki: ”D Day. Tällä ei ole mitään tekemistä Jean Sebergin kanssa. Särkyneiden sydänten rakastajat etsikööt viihdykkeensä muualta.”
FBI MYÖNSI
FBI-syyte oli perusteltuakin, vaikka Jean Seberg kyllä kuoli viinaan ja huumeisiin. FBI:n kova pomo J. Edgar Hoover otti Sebergin hampaisiinsa, koska amerikkalaistähti tunnettiin mustien kansalaisliikkeen NAACP:n tukijana. FBI salakuunteli Sebergiä ja kun se sai kuulla, että Seberg odotti 1970 toista lastaan, FBI pani liikkeelle huhun, jonka mukaan isä olisi Mustien panttereiden johtoon kuuluva Raymond Hewitt. Muutakin sontaa FBI levitti Sebergin päälle ja lehdet julkaisivat näitä juttuja.
Romain Gary myönsi, että Seberg oli ihmisoikeusaktivisti, mutta FBI:n kampanja oli joka tapauksessa tietoisen törkeää mustamaalausta. Ranskassa Seberg johti kampanjaa köyhimpien luokkien arabityöläisten aseman kohentamiseksi.
Jean Sebergin kuoleman jälkeen FBI myönsi virheensä. Tyttärensä kuoltua isä Edward Seberg viikkasi Yhdysvaltojen lipun, eikä enää koskaan nostanut sitä lipputankoon, kuten oli ennen tehnyt joka aamu Marshalltownin pikkukaupungissa Iowassa.
Gary ohjasi elokuvat Linnut kuolevat Perussa (1968) ja Kill! (1971), joissa molemmissa Jean Seberg näytteli. Hänen romaaneistaan ja käsikirjoituksistaan muut ovat tehneet noin 20 elokuvaa. Aamunkoiton lupaus perustuu hänen elämäkerralliseen romaaniinsa (1960).
kari.naskinen@gmail.com
