Ministeri
Sanna Marin ehdotti, että
työelämän parantamisen seuraava vaihe voisi olla nelipäiväiseen
työviikkoon siirtyminen. Helsingin Sanomien Saksa-aiheisessa
Teema-lehdessä käsitellään työelämän järjestelyjä Saksassa,
jossa yhtenä silmiinpistävänä piirteenä on, että ylitöitä
pyritään välttämään. Työaikalakikin on siellä tiukempi kuin
meillä.
Suomalainen Kai Puodinketo on vuodenvaihteesta alkaen työskennellyt Mercedes-AMG:n pääkonttorissa, ja hän kertoo seurannan olevan tarkkaa: ”Minulle tulee kymmenen tunnin rupeaman jälkeen tekstiviesti tai sähköposti, että on aika lopettaa. Huomautusta ei saa ylittää yli 45 minuutilla tai saan varoituksen.”
Lainmukainen enimmäistyöaika on kymmenen tuntia ja viikoittainen työaika saa olla maksimissaan 48 tuntia. Lisäksi on kielto tehdä töitä sunnuntaisin ja lakisääteisinä vapaapäivinä. Säännöksistä pidetään tiukasti kiinni, mikä on ollut uutta Puodinkedolle: ”Suomessa vastailin sähköposteihin ja neuvoin tiimiäni lomallakin, mutta Saksassa saan keskittyä olemaan vaimoni ja tyttäreni kanssa työpäivien ulkopuolella.”
Jotain saksalaisten suhteesta työhön ja vapaa-aikaan kertoo sekin, että työpäivän päätteeksi on tapana toivottaa schönen Feierabend, hyvää vapaailtaa.
Uudenlainen kokemus Puodinkedolle on ollut myös työpaikalla vallitseva yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys. Kun Mercedes-AMG kutsuu koko työporukan kerran kuussa illanviettoon, kutsu koskee aina myös perhettä. Sitten grillataan, pelataan lentopalloa, ja aikuiset juovat olutta.
LÄNSI-SAKSA,
DDR JA SUOMI
Satasivuisessa HS Teemassa 4/2019 käsitellään Saksaa laajasti. Toimittaja Unto Hämäläisen kertoo Mauno Koiviston vaikeasta suhteesta Saksan liittotasavaltaan siinä vaiheessa, kun Saksan demokraattinen tasavaltakin oli olemassa. Ensimmäisenä virkakautenaan 1982-88 Koivisto ei esimerkiksi ollenkaan vieraillut Länsi-Saksassa, vaikka kävi muissa tärkeissä länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Englannissa. Sen sijaan siihen toiseen Saksaan DDR:ään Koivisto teki vierailun 1987.
Vasta 1989 Koivisto lähti Saksaan, jossa isäntänä oli liittopresidentti Richard von Weizsäcker. Vierailun piti huipentua liittokansleri Helmut Kohlin tapaamiseen, mutta kuinka ollakaan Kohl ilmoitti juuri ennen tapaamista, ettei onnistukaan. Muodollinen syy oli sairastuminen.
Kuusi viikkoa Koiviston Saksan-matkan jälkeen Berliinin muuri murtui. Heti alkoi keskustelu Saksojen yhdistymisestä, mutta Suomi oli varovainen. Kolme viikkoa muurin murtumisen jälkeen Suomen Bonnin-suurlähetystö arvioi tilannetta ja raportoi 27.11.1989 Helsinkiin:
”Viranomaiset ja vastuuntuntoiset poliitikot eivät elättele harhakuvitelmia jälleenyhdistymisestä. - - - Jonkinlainen löyhä federaatio nähdään mahdollisena Euroopan kahtiajaon voittamisen myötä.”
Kun yhdistyminen tapahtui lokakuussa 1990, helpotti Koivistoakin. Hän totesi, että yya-sopimuksen Saksaa koskevat viittaukset olivat vanhentuneita ja ettei Saksa enää ollut uhka Suomelle. Kohlin Koivisto tapasi maaliskuussa 1992, jolloin Kohl vieraili Suomessa ja puhui eduskunnan istuntosalissa.
Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikana Kohl tuki Suomea, ja Saksan avulla Suomi sai jäsenyyssopimukseen omia toiveitaan mm. maatalous- ja aluepolitiikassa.
Nyt Saksa on etusijalla. Hämäläinen kirjoittaa EU-kokouksia seuraavien virkamiesten vitsailusta: suomalaisten ministerien puheissa eniten toistuva fraasi on kuulemma Wie Angela Merkel gesagt hat, kuten Angela Merkel on sanonut.
kari.naskinen@gmail.com
