sunnuntai 25. elokuuta 2019

Huonoja tapoja ja siveellistä rappeutumista

Nuoriso on aina ollut huonoa. Lahden kaupungin kunnallishallinnon kertomuksessa jo 110 vuotta sitten kiinnitettiin huomiota siihen, että useissa nuorissa, alaikäisissä lapsissa on havaittu huonoja tapoja ja siveellistä rappeutumista. Lahdessa oli tuolloin vuonna 1909 runsaat 4000 asukasta, ja huonoa ainesta oli joukossa, varsinkin poikia, kuten kunnalliskertomuksessa todettiin:

”Silloin tällöin ovat nuoret pojat lähteneet ilman pilettiä rautatiellä kulkemaan ja on heidät lähetetty kotiinsa vaivaishoitohallituksen kustannuksella. Varoitukset ja rangaistukset eivät ole sanottavia parannuksia aikaansaaneet.”

Poliisilaitoksen kiitettiin saaneen hyvää aikaan järjestyksen suhteen, mutta yleinen elämänmeno oli silti huonoa:

”Siveellisestä elämästä ei voida yleensä kiitettävää arvostelua antaa. Sitä todistavat monet surulliset tapahtumat. Harvinaista ei ole ollut, että miehet ovat hyljänneet perheensä ja vieläpä äiditkin lapsensa. Kuluneena vuonna annettiin irtolaisuudesta ja huonosta elämästä varoitus 21 henkilölle. Näistä on 3 saanut varoituksen 2 kertaa ja yksi 4 kertaa.”

Tämän kertomuksen löysin Lahti-seuran lehdestä Hollolan Lahti nro 1a/1960. Siinä oli myös juttu Lahden VPK:sta, jonka jäsenistä yksi ehdotti vuonna 1903, että VPK:n vuosijuhla Mytäjäisten koululla vietettäisiin ilman viinaksia.

VPK:n puheenjohtaja, kauppias Ikonen kysyi miehistöltä, noudatettaisiinko entistä tapaa, että juhlakentällä jaetaan ryyppy mieheen ja pullo olutta jokaiselle. Hyväksymishuutoja tuli, mutta Eero Salo oli vastaan. Palokunnan päällikkökin, teurastaja Peura oli vanhan hyvän tavan kannalla ja haukkui Salon pojannulikaksi, jonka pillin mukaan ei pidä ruveta tanssimaan. Oli äänestettävä. Kun väkijuomien tarjoilua kannattivat vain Peura ja kaksi muuta miestä, tuli päätökseksi raittiustilaisuuden järjestäminen. Peura katsoi olevansa syrjäytetty luottamuksesta, eikä lähtenyt juhlaan ollenkaan.

Lahden VPK oli perustettu 1879. Ne olivat niitä aikoja, jolloin viinaa käytettiin paljon. Lahti oli tuolloin vasta kauppala, ja varsinkin markkinapäivät olivat vilkkaita. Eräs markkinoilla käynyt vieraspaikkakuntalainen oli kirjoittanut:

”Olen ollut Suomen markkinoilla jos jossakin, mutta niin helvetillistä markkinariemua kuin täällä en ole nähnyt missään. Olutmyymälöiden edustalla tungeksii sadoittain miehiä, ja heti kun pääsevät ovesta ulos, he alkavat kallistaa olutta naamaansa keskellä katua, pihoista puhumattakaan, jotka ovat täpösen täynnä juopuneita.”

Kovin on nykyisin rauhallista, seuraavilla markkinoillakaan ei monta juoppoa ole pyörimässä.
Ei tarvita Raittiusyhdistys Säteen valistajia torilla. Säteen perustamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 135 vuotta.

Ilman pilettiä joutuu junissa kuitenkin nykyisin matkustamaan, koska lipunmyynti ei enää toimi niin kuin ennen. Pari viikkoa sitten tulin Mommilan pysäkiltä Lahteen pummilla, koska Mommilassa lippuautomaatti oli vain kiskojen toisella puolella; kiskoparien välissä olevan verkoaidan yli en lähtenyt kiipeämään, enkä olisi ehtinyt lähettyvillä olevan maantiesillan kautta.

kari.naskinen@gmail.com