Suomessa on juuri
ilmestynyt saksalainen dvd-elokuva Kapteeni
(2017),
joka kertoo joukkoteloituksiin keväällä
1945 Saksassa
syyllistyneestä
Willi
Heroldista.
Kysymyksessä oli hyvin erikoinen tapahtumasarja, jossa tavallinen
rivisotilas tekeytyi huijaamalla Wehrmachtin kapteeniksi ja aloitti
hirmutekonsa. Herold oli vain 19-vuotias, kun hän järjesti
Emslandin vankileirillä 172 vangin teloitukset. Robert
Schwentken ohjaama
elokuva on yksi karmeimmista natsi-Saksan armeijaa kuvaavista
elokuvista. Kuvassa on oikea Willi Herold, jota elokuvassa näyttelee Max Hubacher.
Tuttu sanonta on, että tilaisuus tekee varkaan. Heroldin tapaus kuvaa tilannetta, jossa tilaisuus tekee enemmänkin. Herold oli sotilaskarkuri, joka sodan loppuvaiheissa löysi hylätyn armeijan auton ja autosta Luftwaffen kapteenin univormun. Niin alkoi Heroldin erikoinen sotilasura valekapteenina, joka sanoi saaneensa erikoisvaltuudet suoraan Führeriltä. Eikä kukaan rohjennut epäillä mitään, kun joku mainitsi Hitlerin nimen.
Emslandin leirille osuttuaan Herold otti komennon käsiinsä. Niin alkoi murhaaminen. Leirille kootut saksalaiset sotilaskarkurit Herold pani ensin kaivamaan joukkohaudan ja sitten ensimmäiset 30 miestä ammuttiin ilmatorjuntatykillä. Sen lataushäiriön takia Herold määräsi teloituksen jatkamisesta käsiaseilla ja lopuksi joukkohautaan heitettiin vielä käsikranaatteja.
Leirillä oli myös sotavankeja, joita Herold teloitutti. Kirjallisia valtuutuksia ei Heroldia pyydetty näyttämään – jos joku vähän yritti, ”Hitlerin lähettiläs” Herold korotti ääntään: ”kuka Te luulette olevanne?” Gestapon paikallistoimisto Emslandissa ja natsipuolueen piirijohtajakin hyväksyivät Heroldin ripeän toiminnan, ja Heroldin kertoman mukaan piirijohtaja oli sanonut hänelle: ”Lykkyä tykö, ne olisi pitänyt tappaa jo kauan sitten.”
Aschendorfin kylästä Herold miehineen kävi etsimässä lisää karkureita, ja siellä Herold hirtti yhden maanviljelijän, joka oli vetänyt valkoisen lipun salkoon antautumisensa merkiksi eteneville liittoutuneille.
Lopulta Herold saatiin kiinni ja elokuvan lopussa ollaan jonkinlaisessa oikeudenistunnossa. Herold kertoi avoimesti teoistaan, mutta kun samoihin aikoihin huhtikuun lopussa tuli tieto Hitlerin itsemurhasta, jäi Herold tuomitsematta. Päinvastoin hänen puolustusasianajajanaan toiminut SS-luutnantti sanoi, että nyt Saksa tarvitsee tällaisia kunnon miehiä entistä enemmän. Herold ei jäänyt odottamaan päätöstä, vaan karkasi. Seuraavana vuonna liittoutuneiden miehitysjoukot saivat Heroldin kiinni, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Wölfenbüttelin vankilassa 14.11.1946 yhdessä viiden hänen johtamiinsa joukkomurhiin osallistuneiden kanssa.
Historiankirjat eivät kerro syytä siihen, miksi Willi Herold tekonsa teki. Elokuvassakaan ei osata vastausta löytää, ei edes yritetä. Jotenkin siltä se vain näyttää, että vallanhuuma sai tämän aikaan. Kun oli tilaisuus olla jotain suurta, niin Herold käytti sen ainutlaatuisen tilaisuutensa.
kari.naskinen@gmail.com
Tuttu sanonta on, että tilaisuus tekee varkaan. Heroldin tapaus kuvaa tilannetta, jossa tilaisuus tekee enemmänkin. Herold oli sotilaskarkuri, joka sodan loppuvaiheissa löysi hylätyn armeijan auton ja autosta Luftwaffen kapteenin univormun. Niin alkoi Heroldin erikoinen sotilasura valekapteenina, joka sanoi saaneensa erikoisvaltuudet suoraan Führeriltä. Eikä kukaan rohjennut epäillä mitään, kun joku mainitsi Hitlerin nimen.
Emslandin leirille osuttuaan Herold otti komennon käsiinsä. Niin alkoi murhaaminen. Leirille kootut saksalaiset sotilaskarkurit Herold pani ensin kaivamaan joukkohaudan ja sitten ensimmäiset 30 miestä ammuttiin ilmatorjuntatykillä. Sen lataushäiriön takia Herold määräsi teloituksen jatkamisesta käsiaseilla ja lopuksi joukkohautaan heitettiin vielä käsikranaatteja.
Leirillä oli myös sotavankeja, joita Herold teloitutti. Kirjallisia valtuutuksia ei Heroldia pyydetty näyttämään – jos joku vähän yritti, ”Hitlerin lähettiläs” Herold korotti ääntään: ”kuka Te luulette olevanne?” Gestapon paikallistoimisto Emslandissa ja natsipuolueen piirijohtajakin hyväksyivät Heroldin ripeän toiminnan, ja Heroldin kertoman mukaan piirijohtaja oli sanonut hänelle: ”Lykkyä tykö, ne olisi pitänyt tappaa jo kauan sitten.”
Aschendorfin kylästä Herold miehineen kävi etsimässä lisää karkureita, ja siellä Herold hirtti yhden maanviljelijän, joka oli vetänyt valkoisen lipun salkoon antautumisensa merkiksi eteneville liittoutuneille.
Lopulta Herold saatiin kiinni ja elokuvan lopussa ollaan jonkinlaisessa oikeudenistunnossa. Herold kertoi avoimesti teoistaan, mutta kun samoihin aikoihin huhtikuun lopussa tuli tieto Hitlerin itsemurhasta, jäi Herold tuomitsematta. Päinvastoin hänen puolustusasianajajanaan toiminut SS-luutnantti sanoi, että nyt Saksa tarvitsee tällaisia kunnon miehiä entistä enemmän. Herold ei jäänyt odottamaan päätöstä, vaan karkasi. Seuraavana vuonna liittoutuneiden miehitysjoukot saivat Heroldin kiinni, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Wölfenbüttelin vankilassa 14.11.1946 yhdessä viiden hänen johtamiinsa joukkomurhiin osallistuneiden kanssa.
Historiankirjat eivät kerro syytä siihen, miksi Willi Herold tekonsa teki. Elokuvassakaan ei osata vastausta löytää, ei edes yritetä. Jotenkin siltä se vain näyttää, että vallanhuuma sai tämän aikaan. Kun oli tilaisuus olla jotain suurta, niin Herold käytti sen ainutlaatuisen tilaisuutensa.
kari.naskinen@gmail.com
