tiistai 6. kesäkuuta 2017

Demareilla ei mitään oikeaa syytä mennä Niinistön taakse

Kun SDP oli presidentinvaaleissa 1950 periaatteessa J.K. Paasikiven valitsemisen kannalla sekä 1968 ja 1978 virallisestikin Urho Kekkosen takana, olivat perusteina ”yleiset syyt” eli ulkopolitiikka Neuvostoliiton suhteen. Nyt ei tällaisia todellisia syitä ole, etteivätkö demarit voisi asettaa omaa ehdokastaan presidenttikilpailuun.

Oikea syy ei ole, että tuloksen pelätään olevan huono. SDP on niin iso puolue, että sillä on oltava oma ehdokas poliittisissa vaaleissa. Jos se menisi Sauli Niinistön taakse, olisi seurauksena myös hajaannus omassa keskuudessa, kuten kävi viimeksi puheenjohtajakamppailussa Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen välillä 2014.

En tiedä ns. oikeistodemarien määrää puolueen jäsenistössä ja kannattajissa, mutta olisikohan 10-20 prosenttia, ja heidän mielestään ehkä olisi syytä valita Niinistö. Sitten on myös sellaisia demareita, joille Niinistö ei missään tapauksessa käy, joten he jättäisivät äänestämättä tai valitsisivat Merja Kyllösen, Pekka Haaviston tai perussuomalaisten ehdokkaan.

Entä millaisia olisivat television vaalikeskustelut, jos Antti Rinne joutuisi hehkuttamaan kokoomuslaisen ehdokkaan erinomaisuutta? Siinä olisi vakavalla Matti Vanhasellakin naurussaan pitelemistä.

Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, vaalit voittaa Niinistö melko ylivoimaisesti. SDP:llä on kesä aikaa etsiä oma ehdokas ja lähteä vaaleihin kunnolla. Koska Erkki Liikanen, Lauri Ihalainen ja muutkaan kärkinimet eivät suostu, on löydettävä joku muu.

Sellaisestakin vaihtoehdosta on puhuttu, että ehdokas voisi olla myös puolueen ulkopuolelta. Ei hyvä. Aikoinaan Martti Ahtisaari tuli puoluejärjestelmän ulkopuolelta, ja vaikka SDP:n jäsen olikin, niin särö puoluekenttään jäi, kun Kalevi Sorsa ei selviytynyt ehdokkaaksi erikoisessa esivaalissa. Eli Kari Mäkinen tai Sixten Korkman ei käy. Kyllä pitää pystyä omaa pyöräänsä polkemaan.

kari.naskinen@gmail.com