sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kirjailijakokous: globaalia ei ole ilman kansallista

”Jotta ihminen voisi olla globaali, hänellä on ensin oltava kansallinen identiteetti ja hänen on kuljetettava sitä ylpeästi mukanaan maailmalle”, sanoi italialainen Francesca Diotallevi Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen päätöspäivänä. ”Kulttuuriset juuret ovat aina identiteetin perusta, lähtökohta nykymaailmaa koskeville pihdinnoille.”

Francesca Diotallevi (s. 1985) kirjoittaa historiallisia romaaneja ymmärtääkseen omaa nykyisyyttään ja Italian nykyisyyttä sen menneisyyden kautta. Kirjailijat ovat aina olleet oman aikakautensa todistajia, ja tässä tehtävässä kirjailijan on muistettava se, mitä Ernest Hemingway sanoi totuudesta: ”Kaikki, mitä kirjoittajan on tehtävä, on kirjoittaa yksi lause – kirjoita niin totta kuin osaat.”

Diotallevi sanoi, että kun kirjailija asettuu valkoisen paperin ääreen, hänen on tehtävä valinta, ja maailmassa, jossa kommunikaatio saa maailmanlaajuiset mittasuhteet, kirjailija ei saa valehdella.

”Kauneinta on kuitenkin se, että kansallisesta identiteetistä voi tulla maailmanlaajuinen, jos se jaetaan”, sanoi Diotallevi. ”Globaalissa maailmassa kirjailijan tehtävä on kirjoittaa koko maailmalle – oman, henkilökohtaisen kansallisen identiteettinsä kautta.

”Kirjoja käännetään. Joskus niitä kirjoitetaan muilla kielillä. Tämä on maailmanlaajuinen asia, mutta se juontuu kansallisesta identiteetistä.”

SAMASSA VENEESSÄ?

Kirjailijakokouksen teema oli ”Samassa maailmassa?” Siis kysymysmerkki perässä. Pakolaisongelmasta puhuttiin paljon.

Virolainen Andrei Ivanov (s. 1971) kertoi omien juurtensa olevan venäläisen työväenluokkaiset ja koulutuksensa neuvostoliittolainen. Hän otti esille pakolaisvirran, mistä hän syytti englantilaista The Guardian -lehteä lainaten Maailmanpankkia:

”Se on merkittävästi edistänyt köyhien ihmisten virtaa kaikkialla maailmassa. Vaikuttavin toimenpide, mihin voisimme ryhtyä muuttoliikkeen hillitsemiseksi, olisi lakkauttaa kehitysmafia, jonka muodostavat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan investointipankki sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki.”

Ivanov sanoi nykymaailman tuovan mieleen Théodore Géricaultin maalauksen Medusan lautta. – ”Eurooppa on iso vene, mutta siihen eivät mahdu kaikki Lähi-idän ja Afrikan pakolaiset. Koska näin on, joidenkin mielestä on mahdollista jättää heidät ajelehtimaan myrskyävän meren armoille.”

Tilanne on siis tosi vaikea. Kaikki eivät Eurooppaan mahdu, mutta eurooppalaiset eivät silti voi jättää ”pakolaisten lauttaa” ajelehtimaan. Seuraukset tästä saattaisivat olla katastrofaaliset.

”Voimme päätyä kyynisyyteen, minkä veroista ei ole koskaan nähty, jonkinlaiseen pahimpien painajaisten epäinhimillisen kylmään maailmaan. Jotenkin tämä kärsimys täytyy voida pysäyttää”, sanoi Ivanov, mutta ei tietenkään osannut ratkaisua siihen ehdottaa.

”Mutta ehkä kaikki nämä kriisit ja selkkaukset ovat väistämättömiä. Ehkä meidän on vain hyväksyttävä, että olemme ajelehtimassa kohti maailmaa ilman kansallisia tai etnisiä eroja. Ihmiskunnan on sopeuduttava muutoksiin. Kukaan ei tiedä, minne se meidät vie. On mahdollista, että emme voi näille muutoksille mitään, mutta silti on tehtävä moraalisia päätöksiä ja kamppailtava paremman maailman rakentamiseksi kaikille. On yritettävä. Ehkä siitä tulee ainoa asia, josta meidät muistetaan.”

IKÄVÄ MUKKULAA

Jostain syystä (kustannuksista?) kirjailijakokous pidettiin nyt Lahden kansanopistossa. Ikävä oli Mukkulaa ja Messilääkin. Kansanopistossakaan tila ei ollut paras mahdollinen. Oltiin juhla- ja voimistelusalissa. Parempi sali olisi ollut nouseva auditorio, jossa jokainen kuulija saa halutessaan eteensä kirjoitustason.

Rahapula näkyi muutenkin. Tulkkauksissa oli siirrytty globaaliin pakkoenglantiin eli simultaanitulkkaukset toimivat vain linjalla suomi - englanti - suomi. Kansallisista identiteeteistä ei väliä, ja ongelmia jo syntyikin.

kari.naskinen@gmail.com