Lahden kaupunki ja muutkin suomalaiset tallettajat saivat rahansa ulos islanti-laisesta kon-kurssipankista. Ilman Suomen valtion apua tämä ei olisi onnistunut. Rahat saatiin takaisin jopa ylisuurine korkoineen, joilla pankki oli houkutellut myös Lahden rahoitusjohtajan Mika Mäkisen talletuksia tekemään.Näin meidän kannaltamme on tietenkin hyvä, että seikkailulla oli onnellinen loppu. Se silti ihmetyttää, että valtion takuilla eli suomalaisten veronmaksajien kustannuksella turvataan myös tällaisten ahneuskorkojen kanssa pelaavien talletukset.
Kun ahnehtijoille eivät olleet riittäneet Nordean, Sammon, osuuspankkien tai säästöpankkien lupaamat korot, oli rahat viety Kaupthing-pankkiin.
Näiden ahneuskorkojenkin takaamisesta päätti eduskunta 24.10. äänin 127 - 5. Valtio ei siis mitenkään kyseenalaista tällaista riskisijoittamista, vaan päinvastoin on kannustamassa sitä.
Mukana tämän hyväksymisessä olivat myös ne eduskunnan talousvaliokunnan jäsenet, jotka vielä valiokunnassa olivat vaatineet ylikorkojen takaamatta jättämistä. Ahneuskorkojen jättämistä valtiontakauksen ulkopuolelle vastustivat eduskunnan isossa salissa vain Esa Lahtela (SDP), Markku Uusipaavalniemi (Kesk), Markus Mustajärvi (Vas), Unto Valpas (Vas) ja Jyrki Yrttiaho (Vas).
Timo Soini (PS) puolestaan jättäytyi pois äänestyksestä, mutta niinpä hänen kotikaupunkinsa Espoo olikin yksi Kaupthing-korkojen hamuajista.
Kaupthingin tapauksen yhteydessä on puhuttu siitäkin, miten yllättäen sen vaikeudet ilmaantuivat. Vielä elokuussa oli Suomestakin tehty pankkiin talletuksia. Kuitenkin jo toukokuussa oli euro-parlamentaarikko Esko Seppänen (Vas) varoittanut asiasta Hymy-lehdessä: "Jos pankista tulee maksukyvytön ja Islanti ajautuu valuutan jättidevalvaatioon, on pienen maan kyky taata talletussuojan perusosa slkeä riski".
Muut pankitkin tämän tiesivät, eivätkä siksi enää lainanneet rahaa Kaupthingille.
HOLKERI, AHO JA VIINANEN
AIHEUTTIVAT EDELLISEN KRIISIN
ESS:n järjestämässä Suomifoorumissa kuulemma käsiteltiin edellistä pankkikriisiä, siis Suomen. Kuten seuraavan päivän lehdessä otsikoitiin, keskustelijoiden muisti petti.
Eikä kysymyksessä ole vain muisti, vaan tahallinen asioiden vääristely, mitä tapahtui myös kunnallisvaalien alla käydyssä keskustelussa. Kun syytettiin presidentti Mauno Koivistoa ja sosiaalidemokraattisia valtiovarainministereitä vaikeuksiin joutumisesta, ei "muistettu", että ratkaisevilla hetkillä toimivat pääministerinä Harri Holkeri (Kok) ja Esko Aho (Kesk). Valtiovarainministerit yrittivät harjoittaa pidättyvää rahapolitiikkaa, mutta pitkän oppositiokauden jälkeen hallitukseen tullut Kokoomus oli kuin varsa kevätlaitumella eikä halunnut nostaa esiin ikäviä asioita.
Kun valtiovarainministeri Matti Louekosken (SDP) budjettiesitystä käsiteltiin eduskunnassa syksyllä 1990, oli menoja lisäämässä oikein roppakaupalla Iiro Viinanen (Kok), josta myöhemmin tuli valtiovarainministeri.
Vakaan markan politiikalla haluttiin saada Suomi lähemmäs eurooppalaista kehitystä. Eikä se ollut syynä pankkikriisiin ja lamaan, vaan se, että kaikki eivät tähän politiikkaan halunneet sitoutua ja tehdä tarvittavia ratkaisuja. Erityisesti Keskustapuolue oli vastahankaan, koska se halusi mieluummin inflaatiota ja devalvaatiota kuin vakaata kehitystä. Paavo Väyrynen (Kesk) toki ajoi avoimesti devalvaatiota, mutta pääministeri Aho pani kampoihin ja aiheutti itse kriisin Suomen Pankin johdon kanssa.
Ahon hallitus pyrki myös ruokkimaan konfliktia ay-liikkeen kanssa. Ahon politiikka kiistatta syvensi lamaa ja pahensi valtiontalouden ahdinkoa. Siitä puuttui suunnitelmallisuus, se oli vain sarja paniikissa tehtyjä toimia. Vasta Paavo Lipposen (SDP) laajapohjaisen hallituksen konsensuspolitiikka loi edellytykset vakaalle kasvulle ja vakaalle valuutalle.
Nyt on sitten nähty maailmanlaajuisestikin, että vain markkinatalouden pohjalle rakentuva talouspolitiikka ei toimi.
kari.naskinen@gmail.com
